Miten tähän on tultu
Tätä kirjoittaessa on juuri käynnistynyt kolmas kauteni TriathlonSuomen treeniryhmässä, eli triathlonharrastusta on takana reilut pari vuotta. Lajin ja seuramme pariin päädyin itse asiassa rakkaan vaimoni ansiosta, kun hän viimeisen salibandykautensa jälkeen mietti uutta harrastusta arkea rikastamaan. Lopulta vaimon työkaverit saivat hänet innostumaan triathlonista, ja niinpä hän pienen etsinnän jälkeen päätti liittyä TriathlonSuomen seuraan.
Olin aluksi vähän epäileväinen, eikä ensireaktioni ollutkaan pelkkää peukkua. Kuulostihan se melkoiselta hulluttelulta, lauantaiaamuisin seitsemältä uimaan?! Eli vaimon herätyskello soisi aina kuudelta. Mitä jos olen reissussa ja ei ole autoa käytettävissä? Perjantaisinkaan ei voi enää tehdä mitään erikoista yhdessä, kun lauantaina on kuitenkin aikainen herätys. Vähän aikaa pohdin asiaa, kunnes totesin ettei se tilanne nyt niin paljoa elä vaimoni salibandyajoista. Yhtälailla silloin oli osassa viikonlopuista focus peleissä, ja silloin piti olla parhaimmillaan. Siis vaimon, ei mun. Ollaan muutenkin tykätty urheilemisesta ja terveellisestä elämäntavasta, niin äkkiä ajatusmalli kääntyi siihen että toihan vois itseasiassa kiinnostaa muakin! Niinpä päätettiin lähteä molemmat rohkeasti mukaan ja löysimme triathlonista yhteisen harrastuksen, sekä seurasta paljon hyviä ystäviä. Sillä tiellä ollaan vieläkin, ja luultavasti melko alussa vasta. 🙂
Triathlonsuoritus alkaa uinnista, jonka jälkeen pyöräillään ja lopuksi juostaan. Kaikki lajit suoritetaan yhtenä suorituksena, ja lajien väleissä esiintyvät T1 ja T2 tarkoittavat vaihtoja uinnista pyöräilyyn ja pyöräilystä juoksuun. Suomessa ja yleisesti maailmalla kisoihin on vakiintunut seuraavat matkat
Sprinttimatka 750m / 20km / 5km
Perusmatka 1500m / 40km / 10km
Puolimatka (Ironman 70.3) 1900m / 90km / 21.1km
Täysmatka (Ironman 140.6) 3800m / 180km / 42.2km
Ennen seuraan liittymistä olin ehtinyt jonkun verran harrastamaan maantiepyöräilyä, mutta en kovin tavoitteellisesti, vaan lähinnä kavereiden kanssa pidempiä, sosiaalisia lenkkejä. En ole ikinä ollut hyvä juoksemaan, parhaimmillaan cooperin testissä on mennyt noin 2700 metriä armeija-aikoina. Kesällä 2016 kymmenen kilometrin juoksu noin tuntiin olisi ollut lähellä maksimisuoritusta. Nuorempana olin oppinut sen verran uimaan, että pystyin vapaauintia uimaan muutaman altaanmitan pysähtymättä välillä. Näillä pohjilla rupesin suunnittelemaan edeltävänä syksynä kesän tavotteita, ja ajattelin hyvin harjoittelemalla pystyväni suorittamaan puolimatkan kisan kunnialla maaliin. Niinpä valitsin päätavoitteekseni puolimatkan legendaarisessa Joroisten kisassa, ja kenraaliharjoitus tulisi olemaan Vantaa Triathlonin perusmatka. Vantaalla tosin pyöräilyosuus on 38 kilometriä, eli hieman alimittainen.
Syksy, talvi ja kevät menivät todella nopeasti. Nautittiin erittäin paljon treenaamisesta ja treeniryhmän hyvästä hengestä. Kehitystä tapahtui, ja ensimmäisen koitoksen lähestyessä alkoi olemaan ihan hyvä fiilis aiheesta. Kevään mittaan olin arvioinut pystyväni Vantaalla alittamaan kolmen tunnin rajan, ja fiilis olikin huikea kun maaliviiva ylittyi jo ajassa 2:45:28! Kokemuksena ensimmäinen Triathlonkisa oli mahtava, ja siitä sai hyvin kipinää seuraavaan koitokseen.
Vantaa Triathlonin ja Joroisten kisan väliin mahtui kesällä 2017 neljä viikkoa, ja ehdin vielä siinä välissä saamaan pari hyvää treeniviikkoa pohjille. Viimeisellä viikolla ennen kisaa pääsi pieni flunssa häiritsemään arkea, mutta oletin sen menevän ohi hyvissä ajoin ennen kisaa ja Joroisille lähdettiin suunnitelman mukaan. Edellisenä iltana vietiin pyörä valmiiksi vaihtotelttaan ja fiilis oli suht hyvä, mutta myöhemmin mittasin hotellilla pientä kuumetta ja oli pakko jättäytyä kisasta. Niin pääsin siis kokemaan ensimmäisenä kesänä myös ikävämmän puolen lajista, jossa tavoite on olla parhaimmillaan yhtenä päivänä kesästä. Viime kesänä tuo päivä ei osaltani ollut tärkeimmän kisan kanssa samaan aikaan, mutta tänä kesänä näin oli. Mutta palataan siihen seuraavassa kirjoituksessa!
