Kesäloma ja build-ohjelma

Posted by:

Kun Suvivirsi oli laulettu ja oppilaille todistukset jaettu, oli aika kaivaa esille kesän treeniohjelma. Laskin viikot Tallinnan Ironmanille ja totesin, että täysmatkalle tähtäävä build-ohjelma pitäisi aloittaa heti. Kuuden viikon aikana build-ohjelman treenit nousevat 12 viikkotunnista 16 tuntiin. Normaalin työviikon ohella nuo treenitunnit ja siihen päälle kahden koiran lenkittäminen alkaisi jo tehdä tiukkaa, onneksi minulla on se kadehdittu opettajan pitkä kesäloma!

Kesäkuun ensimmäisen viikon epäilin jäävän lähes nolla viikoksi treenien osalta, sillä olin isossa järjestelyvastuussa Joensuussa järjestetyssä matikanopettajien kesäseminaarissa. Iloinen yllätys oli, kun majoituspaikassamme oli 25 m uima-allas ja ehdin tehdä kolme hyvää uintitreeniä, eikä treenittömiä päiviä tullut kuin yksi!

Joensuun jälkeen suuntasimme viikoksi Mallorcan Alcudiaan nauttimaan auringosta! Olimme Mallorcalla myös viime vuonna ja siitä reissusta oppineena olin valinnut hotelliksemme Viva Blue&Spa-hotellin****.
Viime vuonna valitsimme budget-vaihtoehdon hotelliksi, myös espanjalaiset teinit olivat löytäneet saman kohteen ja ensimmäisenä yönä emme nukkuneet lainkaan, sillä teinit bilettivät ja kirjaimellisesti tuhosivat hotellikompleksin sen osan, jossa majoituimme, yön aikana. Saimme seuraavana aamuna huoneen hotellin uudemmalta puolelta ja loppuloma sujuikin mukavasti.
Nyt olin päättänyt, että en halua vastaavaa kokea ja sen vuoksi valitsin tasokkaamman vaihtoehdon. Viva Blue&Spa osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi sporttilomalle! Hotellilta löytyi 25 m treeniallas, hyvin varusteltu kuntosali spinningpyörineen, pyörävarasto, spa-osasto saunoineen sekä erilaisia ulkoaltaita, myös vain aikuisille tarkoitettu hengailuallas.
Kesäkuun alku ei enää taida olla aktiivista treenileiri aikaa, toki onhan Suomessakin kisakausi jo silloin alkanut. Treenialtaalta varasin radan melkein joka päivä, eikä siellä muita uimareita näkynyt, vaikka hotelli muuten näytti olevan melko täynnä. Koska Rovaniemellä kesän uinnit ovat pääsääntöisesti avovesiuinteja, käytin tilaisuuden hyväkseni ja paukutin build-ohjelman uintitreenejä useamman viikon edestä.

Uinnin lisäksi tavoitteena oli saada pitkät pyörälenkit hyvään alkuun. Kovasti olen yrittänyt houkutella miestäni maantiepyörän selkään, siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä vuokrasin itselleni maantiepyörän ja hänelle valittiin maastopyörä, jolla hän kurvaili lähimaastossa. Näin meidän lomat yleensäkin menevät: minä herään aamulla aikaisin treenaamaan ja mies nukkuu pitkään ja käy sitten itsekseen urheilemassa. Iltapäivällä ja illalla sitten touhuamme yhdessä.
Viime vuonna onnistuin eksymään useampaan otteeseen, joten tänä vuonna poljin pääasiassa tuttuja reittejä, enkä eksynyt! Pyöräretki Formentoriin oli hauska. Viime vuonna sinne polkeminen oli kuin Antti Tuiskun biisistä ”jos viel jaksan tän yhden mäen yli, onks sen jälkeen uusi mäki? Onks sen jälkeen uusi mäki?” Tänä vuonna tiesin, että uusi mäki tulee ihan varmasti vielä silloinkin, kun on ihan varma, ettei enää voi tulla. En tiedä johtuiko tutusta reitistä vai onko pyöräkunto kehittynyt talven aikana, kun reissu tuntui lähestulkoon helpolta. Toki vauhtia lisää, niin haastetta ihan varmasti riittää jokaiselle!
Pyöräilykilometrejä kertyi kiitettävästi ja tänä vuonna vältyin myös polviongelmilta, joita viime vuonna vuokrapyörästä aiheutui. Tämän vuotinen pyörä oli kyllä kiva ja hieman alkoi taas pyöräkuume vaivaamaan ja halu laittaa oma maantiepyörä vaihtoon. Pyörävalinnan vuokratessani olin tietenkin tehnyt niinkin tärkeän ominaisuuden perusteella kuin värin: pyörä oli punainen!
Viikkoon mahtui paljon treeniä, mutta myös lomailu ja rentoutumista. Viva Blue&Spa:ta voin kyllä ehdottomasti suositella, jos on lähdössä Mallorcalle sporttilomalle!
Mallorcan auringon ja lämmön jälkeen oli aika siirtyä kotiin Rovaniemelle jatkamaan treenejä. Koska Mallorcalla olin keskittynyt uintiin ja pyöräilyyn, menivät ensimmäiset kaksi viikkoa treenejä juoksupainotuksella, jotta sain treeniohjelman ajan tasalle.

Kesälomalaisen on helppo suunnitella viikot treeniohjelman ympärille.. Tai no, myönnetään, etten ole ihan jouten jaksanut olla, vaan olen käynyt parina päivänä viikossa ajamassa Lapland Safariksen safarikeikkoja jokiveneellä.. Mutta pelkkä treenaaminen ja Netflixin tuijottaminen käy pidemmän päälle tylsäksi, joten kesätyöt ovat ihan mukavaa vaihtelua.

Traineria en ottanut Rovaniemelle mukaan, vaan olen viikon vo2max-treenit käynyt ajamassa mäkisellä 30 km reitillä. Näillä lenkeillä on ollut huippua huomata omien pyöräilytaitojen kehittyminen. Viime kesänä tein vetoja vain ylämäkeen, nyt uskallan ja pystyn ajamaan yli 110-120 % vetoja myös tasaisella. Alamäet menevät tuolla reitillä palautellessa. Triathlonpyörän kanssa olen kokenut haasteeksi löytää maantiellä oikeat watit, pyöräily meinaa jäädä sellaiseksi sunnuntaiajeluksi, mutta näin mäkivetojen myötä tuntuu, että watit alkavat tasamaallakin vähitellen löytyä.
Pyöräily, joka on ollut minulle triathlonissa se kompastuskivi, alkaa vähitellen sujua. Watit löytyvät vähitellen ja aeroasento tuntuu hyvältä. Kesän alussa jo Rykäsyn 20 km pyöräily teki tiukkaa ajaa alhaalta, nyt pärjään ala-asennossa 5 tunnin lenkin (toki välillä selkää oikoen). Myös keskivauhdit ovat viimein pyöräilyssä nousseet 27 km/h ja välillä keskivauhti on ollut jopa 30 km/h. En tiedä ovatko syynä ostamani uudet renkaat (pyöräliikkeen myyjä oli aika kauhistunut nähdessään vanhat renkaani, joten ilmeisesti ne olivat loppuun ajetut) vai onko kunto todella kasvanut, ehkä molemmat… Tärkeintä lienee se, että nautin pyöräilystä!

Viime viikonloppuna monen treenikaverin kisatessa Lahdessa oli treeniohjelmaan merkitty pitkä treenipäivä. Sen toteuttaminen hieman etukäteen jännitti. Jaksaisinko yksin koko pitkän päivän?
Uintiin sain onneksi itselleni kaverin, muuten en varmaan olisi uskaltanut avoveteen aamulla uimaankaan, sillä veden lämpötila oli sateiden jälkeen laskenut 11-12 asteeseen.
Uinnin jälkeen lämmittelin kotona ja söin aikaisen lounaan ennen kuin lähdin polkemaan suunnittelemaani lenkkiä. Päädyin valitsemaan reitin, joka koostui kolmesta peruslenkistäni: ensin 30 km lenkki Kemijoen alajuoksulle, sitten 60 km Ounasjoen yläjuoksulle ja lopuksi vielä 40 km Kemijoen yläjuoksulle. Päätin polkea reitin, vaikka siinä menisikin enemmän kuin treeniohjelmaan merkityt 5 tuntia. Aika tarkkaan olin osannut oman vauhtini arvioida, sillä 130 km reittiin meni aikaa 4:56. Pyörälenkki oli pisin ikinä yhteen menoon ajamani. Olin sitä jännittänyt kovasti, mutta se sujui yllättävän helposti! Kun reitti oli etukäteen suunniteltu tutuille reiteille, oli lenkin edistymistä helppo seurata.
Pyörän jälkeen oli ohjelmassa vielä 10 km juoksu, joka myös sujui melko helposti. Seitsemän tunnin treenisetin vetäminen yksin, toi varmuutta ja luottamusta siihen, että kyllä minä Tallinnassa maaliin asti pääsen!

Koviin treeniviikkoihin ja itsekseen ahertamiseen tuli hieman vaihtelua, kun tällä viikolla oli lauantaina Arctic Triathlonin harjoituskisat. Luvassa oli + 10 asteen lämmössä (eikä vesikään juuri sen lämpimämpää ollut) 1.1 km uinti, 28 km pyöräily ja 7.5 km juoksu. Uinnista rantauduin odotetusti ensimmäisenä ja pyörä lähti rullaamaan. Koko pyörän ajan odotin, että joku menisi ohi, vaan eipä mennyt. Kisassa toisena ollut kaarsi kyllä vaihtoon heti minun perässäni, mutta juoksujalat olivat kohdallaan ja sain pidettyä muut kisailijat takanani myös juoksulenkin ajan ilman väkisin vääntämistä, juoksun rullatessa reipasta tahtia. Tämä oli sarjassamme valitse ”oikea” kisa, niin hitaampikin pääsee palkintopallille, tosin ei tässä kisassa palkintoja jaettu. Mutta olihan se silti siistiä olla nopein!

Lauantain kisailun jälkeen sunnuntaikin sujui porukassa treenatessa, sillä osallistuin Rovaniemen Bike&Ski:n järjestämään 172 km kuntopyöräilyyn. Pakko todeta, että onhan tuo ryhmäajo ihan eri laji kuin triathlonin pyöräily. Itselleni ryhmäajo on ihan uutta, joten ensimmäisen puolikkaan reitistä ajelin porukan takana sopivan turvavälin perässä katsellen touhua. Perusparijonossa ajo vielä olisi onnistunut, mutta porukka halusi pyörittää telaketjua, johon en suinpäin uskaltanut lähteä mukaan. Puolen välin jälkeen olin seurannut edessä tapahtuvaa pyöritystä niin, että pikkuhiljaa uskallauduin mukaan siihen ja loppuosa lenkistä menikin helpommin peesiavun turvin. Ryhmässä ajaessa huomasin, että isommissa ylämäissä minulta tippuu vauhti ja muut menevät menojaan, toisaalta alamäessä mieluusti polkisin, mutta sitten tulevatkin selät vastaan jalka suorana.. Nyt olen kuitenkin taas yhtä kokemusta rikkaampi, ehkä ensi kesänä ryhmäajoa lisää…

4 viikkoa Tallinnaan! Se on muuten ihan kohta!

0

About the Author:

Olen kolmikymppinen luokanopettaja, safariopas ja Varga-Neményi-kouluttaja. Kirjoittelen hektisestä arjesta ja ensimmäiselle täysmatkalle treenaamisesta.

Add a Comment