Espanjantauti ja muuta lokakuun kivaa

Tasan sata vuotta sitten, lokakuussa 1918, Suomeen rantautui ns. espanjantaudin ensimmäinen aalto. Kaiken kaikkiaan aaltoja oli vuosien 1918-1920 aikana neljä ja niiden tuloksena 25.000 suomalaista menehtyi.  Tällaiset ajatukset kävivät mielessä kun matkasimme Mallorcalta kotiin. Vähintään kolmasosa koneen matkustajista yski, niiskutti tai pärski. Me siinä joukossa.

Flunssa tuli, mutta siitä huolimatta matka oli kaikin puolin onnistunut. Olin aiemmin onnistunut välttämään tuon pyöräilijöiden unelmasaaren, mutta nyt Liisan hienovaraisella painostuksella tuli matka varattua. Olimme TriathlonSuomen leirienkin suosimassa Sporthotel Villaconchassa Puerto de Pollensan rannikkokylässä. Hotellissa oli kaikki, mitä triathlonisti voi lomallaan toivoa: 25 m allas, punttisali, tilava pyöräsäilytys, maksuton pesukone, tukeva noutopöytäaamiainen ja kaiken kruunasi vielä ilmainen vesiautomaatti. Puerto de Pollencan sijainti on ideaali – sekä vuorten että tasamaan pyörämaastot on helposti saavutettavissa. Kylässä on myös mukavasti ravintoloita, jos/kun hotellin noutopöytä alkaa kyllästyttää. Ainoa mitä kaipasin oli pehmeäpohjaiset juoksureitit, kaikki lähiseudun tiet oli päällystettyjä. Hintatasolta Mallorca on selkeästi manner-Espanjaa kalliimpi, ruoka on ravintoloissa ihan Suomen hinnoissa.

Mutta pyöräilymaastot, ne ovat aivan upeat. Loputtomasti kapeita hyväpintaisia teitä, jotka mutkittelevat vehreiden viljelysten, puukujien ja pienten kylien läpi. Ja mikä tärkeintä, jokaisessa kylässä on ainakin yksi kahvila, josta saa virkistävät espressot, mehut ja boccadillot. Kiipeämisestä tykkäävälle mäkeä riittää, mutta löytyy myös kauniita reittejä tasamaan polkijoille. Itse keräsin kaikki saaren merkittävät nousut yhteensä neljänä mäkipäivänä. Nousumetrejä tuli kaiken kaikkiaan n. 7200 m. Seinäjyrkkiä mäkiä oli vähemmän – enemmistö oli varsin ajettavia (5-6%), mutta uuvuttavan pitkiä.

Reissun jälkeen meni sitten viikko flunssaa parannellessa, josta tunnun toipuvan ennalleen juuri sopivasti odotetun kuuden viikon VO2max-blokin alla. Minulla pääkehityskohde tänä syksynä on juoksuvauhti, joten blokissa on tuhdisti kovia juoksutreenejä. Kovia treenejä blokissa on viikoittain 5-4-2-5-4-2 ja mun juoksupainotteisessa blokissa kovilla viikoilla on kolme kovaa juoksua ja sen päälle yksi pitkis ja yksi palauttava. Juoksua tulee siis sen verran paljon, että parasta on lisätä lihashuoltoa ja pyrkiä juoksemaan mahdollisimman paljon pehmeillä alustoilla. Toivottavasti maa pysyisi nyt täällä etelässä sulana mahdollisimman pitkään. Pohjoisessa saisi sitten sataa lunta reilusti, niin pääsisi hiihtämään.

Lokakuun iloksi tein kaikkien aikojen parhaan 400 m testiuintini, pääsin juuri ja juuri alle kuuden minuutin eli 5.59. Flunssan jälkeen en juurikaan ollut ehtinyt tehdä kovia uintitreenejä, joten ajattelin lähteä tunnustellen liikkeelle ja olisin ollut tyytyväinen 6.10 tuntumassa olevaan aikaan. Niinpä uusi ennätys tuli aika lailla yllättäen ja pyytämättä niin kuin entiselle pääministerille paperit faksista. Lienee tyypillistä uinnin kaltaiselle tekniikkalajille, että liika yritys tuo jännitystä, joka hajottaa tekniikan. Mutta on minulla sellainen olokin, että jokin positiivinen lisämauste uintiin on viime aikoina ajoittain tullut. Saan nyt ikään kuin paremmin ponnistuksen ja liu’un lähtemään koko vartalosta eikä vain kädestä ja hartioista. Jännä nähdä saanko sen fiiliksen vakiinnutettua vai katoaako se syksyiseen pimeyteen yhtä yllättäen kuin tulikin.