Kauden päätös – Finntriathlon Tahko

 

Voisiko nyt sanoa, että vihdoin on triathlonkausi omalta osalta paketissa kun sarja täydentyi 4/4 osakilpailustansa, ja tyytyväisenä saa päättääkin kauden! Tahkon täydenmatkan kisa oli onnistunut suoritus, siitä lisää alla.

Itselle kyseessä oli siis toinen kerta ikinä täysmatkan starttiviivalla, ensimmäinen kerta Nastolassa vuonna 2012, joten jonkin verran on treeniä saatu sen jälkeen kuntoa kohottamaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti (itseasiassa noin 1500h), ja nyt nähtäisiin, miten on treenit vieneet kuntoa eteenpäin! Silti varmaan yhtä jännittynyt fiilis oli lähteä kisaan, jopa pelottavampaa, nyt sitä tiesi millainen raasto kyseessä olisi etenkin henkisesti!

Kisaa edeltävä viikko meni rennosti, olihan kesätyötkin loppumassa torstaina, joten kisa tulisi olemaan varsinainen kesän päätös itselle.

Valmistautuminen

Joroisten jälkeen on tosiaan mennyt treenit hyvin, muutamat pidemmät treenit saanut tehtyä ja viimeisellä viikolla etenkin on tuntunut, että ns. ajateltu kisavauhti alkaa tuntua oikeasti helpolta. Mutta koska kyseessä on täysimatka, helppoa se ei varmasti tule olemaan päivän edetessä kohti iltaa!

Aamulla jo viiden aikaan ylös, ja kuuden jälkeen kohti vaihtopaikkaa loivat hyvät edellytykset, että kiire ei tulisi olemaan. Majoituskapasiteettia alueelta löytyy niin hyvin, että kaikki paikat ovat ihan muutaman minuutin sisällä toisistaan, joka on etenkin tällaiseen pitkään kisaan erittäin hienoa, kun stressiä on jo ihan riittämiin!

Megamanit lähtivät jo seiskalta ihan hulluun suoritukseen, heille jo kolmanteen täyteen matkaan viikon sisällä! Me muut odotettiin kiltisti tunti pidempään, ja lähdettiin sitten klo 08.00 paukusta liikkeelle, yhteensä lopulta 223 täydenmatkan kisaajaa matkalla!

Uintiin

Jo ennen lähtöä oli selvä, että ei tulisi tänään helppoa uintia, ja pyörälläkin tuulen huomaisi. Aallokko ei ihan merenkäyntiä vastannut, mutta terävää ja riittävän kovaa, jotta poijuja ei hyvin nähnyt ja noin joka toisella vedolla sai vetää vettä keuhkoihin ja mahaan, ja samalla aimoannoksen ilmaa. Tällaisessa kelissä ei kesällä ole tullut treenattua ja en kyllä ole sisävesissä koskaan uinut edes näin hankalassa aallokossa. Kahden kärki lähti irti muista saman tien, tulin siinä kolmantena sitten ensimmäisen, suoran vastaisen pätkän. Paluumatkalla en sitten enää nähnyt senkään vertaa, lasit alkoivat huurtua – olinhan unohtanut tehdä asialle jotain ennen lähtöä…

Noh, mutta kohti siltaa, aurinko paistoi niin kauniisti, että pojut heijastivat hyvin auringonvaloa, joten siltaa kohti uidessa siellä olleet Sportyfeel –liput toimivat hyvin maamerkkeinä! Toiselle kierrokselle lähtiessä ei suunnistus helpottanut, ja välillä joutui lähes pysähtymään, että näin missä olen – ja miten päin, aallokko tuntui heittävän kroppaa miten sattuu ja välillä olin lähes poikittain reitillä. Kasurisen Tatu otti minut kiinni vastaisen suoran päässä, josta sitten olikin varmaan reilun kilometrin paluumatka myötäiseen. Tatua sitten peesailin minkä pystyin (ei ollut hänelläkään helppoa, kun sen verran siksakkia meni!) ja sillalla kuului kovaa kannustusta, kun alitse uitiin! Tässä kohtaa otin vetopaikan, kun sillan toisella puolen aallokko loppui kokonaan lahden pohjukassa. Vedin meidät sitten kolmantena ja neljäntenä rantaan. Lopulta aika oli 58.39, joka ei ollut todellakaan mikään huippusuoritus ajallisesti, mutta olosuhteet huomioiden ihan kelvollinen – tokihan treeneissä on mennyt monesti kovempaakin. Garmin mittasi muuten itselle 4195m matkaa! Ja varmasti jos reitti oli suoraan vedettynä 3800m, tuli itselle varmaankin huomattavasti pidempi, koska menin välillä niin kaukana poijuista!

Vaihtoon nopeasti, jossa ohitin edellä uineista toisen, joten enää Sjöbergin Gisle olisi edellä, kuten ennen kisaa odotinkin! Tatu jäi vaihdossa lopulta sen verran, että eroa oli ehkä 200m lähtiessä reitille. Vaihtoaika kohtuullinen 2:14 (taisin olla 2. nopein, Tuukka Miettinen tykitti lähes 30s nopeampaa kuin kukaan muu! Kyllä vaihdoissakin voidaan peliä yrittää ratkaista!).

Pyöräilyyn

Pyöräily lähti hyvin liikkeelle vauhdin osalta, olihan alun 5km myötätuulta ennen ”päätielle” saapumista, josta lähtikin 20km vastainen pätkä, joka ajettaisiin 4 kertaa edes takaisin ja vähän paluuta Tahkolle päin joka kerta. Ainoa ongelma pyörän aikana itselle oli, että uinnin aikana juotu ja syöty järvivesi ja se ilmamäärä mikä meni mahaan, sai vetsan ihan kovalle, mitään ei pystynyt juomaan tai syömään ensimmäisen 40km aikana. Tällöin alkoi vatsa vasta toimia sen verran, että kaasut saatiin ulos ja vatsakipu siirtyi nopeasti alemmas ja lopulta tuli varmaan pieraistua se tuntemus ulos.. 🙂

Tatu ajoi minut kiinni muistaakseni siinä 10km kohdalla, jonka jälkeen tyydyin peesailemaan häntä sen minkä jaksoin, Tatu näet painoi alamäet ja suorat napsun kovempaa, etenkin alamäet (olisiko wattimittari, vai onkohan massalla jotain tekemistä jos eroa on yli 10kg…?) joten vain ylämäkiin pääsin takaisin lähes 10m peesiin. Ensimmäisellä kääntöpaikalla näki sitten ensi kertaa eroja muihin. Gisleen oli eroa noin 2min, takana Teemu tuli jo kovaa, eroa oli 3min luokkaa, Tuukka oli tästä reilun minuutin? takana, muita en sitten juuri katsonutkaan. Paluu ajettiin samalla taktiikalla, Tatu vetää, minä vikisen. 50km kohdalla ero oli kaventunut Gisleen selvästi ja melkein oltiin saatu hänet kiinni, mutta eroa ei Teemuunkaan ollut enää paljoa. Tuukka oli edelleen 3min päässä.

Oma kisan ”kliimaksi” lähestyi, kun jossain 70km kohdalla ajettiin Gisle kiinni, ja Tatu lähti vetämään kisaa. Siinä muutama kilsa ajeltiin yhdessä, kunnes alkoi näyttää, että Tatu hyytyy hieman. Päätin ottaa piikkipaikan. Mähän johdan täyden matkan kisaa näin pitkällä kisaa! Pian Tatu jättäytyi meidän kahden letkasta, ja vedin Gisleä vielä lähes 100km asti, kunnes hänkin jäi lopulta peesistä. Niinpä sain vielä muutaman kilsan pitää johtopaikkaa omassa rauhassa, ennen kuin Teemu tuli lentämällä ohitse (8min nopeampi pyöräaika), joten ei siinä paljoa sanomista jäänyt ja hullua olisikin ollut yrittää Norsemanin perässä siinä tilanteessa pyristellä! Tuukan ero ei paljoa kaventunut, 2-3min sitä oli lähes loppumatkan ajan.  Viimeisellä kierroksella (135km->) porukkaa olikin sitten omalla kohdalla  jo ihan reilusti, kun yhtäkkiä samalla kaistalla (toki vastaantulevien kaistalla oli jo aiemmin) oli reilusti enemmän populaa, kun puoli- ja perusmatkan kisaajia oli reitillä, yhteensä meitä oli vajaa 1000 reitillä, joten ei ollut yksinäistä! Yhtään peesaamista en nähnyt ja hyvin valvottiin nyt kisan sujumista, joten erittäin tyytyväinen olen toimintaan kisaajilta! 🙂 Viimeinen kierros meni siinä missä muutkin, toki matka alkoi painaa itselläkin, mutta takaa ei tultu ohitse.

Aikaa paloi reitillä huomattavasti vähemmän mitä olin suunnitellut (4.49.47! ja 4. nopein aika, vain Hiltusen Paavo (4.38+), Teemu (4.41+) ja Tuukka (4.47+) ajoivat kovempaa) ja kokonaisnousua tuli hulppeat 1270m (vrt. Joroinen puolta lyhyempi matka n. 500m). Mäkisyys ei juuri haitannut, olihan reitti hieno ajettava ja kaikille sama, eikä nousut olleet mitenkään pahoja, suurin osa lyhyitä töppyröitä, joihin saattoi ajaa vähän kovempaa ja nousta hyvin ylös ja pari pidempää loivaa mäkeä, mutta jotka etenkin myötätuuleen tulivat todella kevyesti ylös.

Jos toinen vaihto oli Samilla nopea, niin pakko sanoa, että ei oo hopee häpee, vaikka ”petrattavaa” tuntui olevan edelleen sekuntien kanssa. 1.27 ja 2. nopein!

Juoksu

Juoksu lähti hyvin kulkemaan vauhdin puolesta. Pyörän aikana sain tankattua muistaakseni 6 geeliä ja kolme pulloa urheilujuomaa, eli reilu 2l. En tiedä olisiko enemmän pitänyt, mutta hyvin tuokin toimi huomioiden, että alkuun en saanut tosiaan mitään alas. Juoksuun lähtiessä kuitenkin vatsa alkoi uudestaan kipuilla, vatsalihakset oli jotenkin krampissa tai jotain. Puskassakin piti käydä aika pian, mutta se olikin koko kisan ainoa pitstop ja aikaa paloi 20-25s. Pyörän aikana ei ollut niin iso hätä, että olisi saanut hoidettua hommaa “lennosta”.

Vatsa alkoi vetää siinä 6-7km kohdalla ja olo helpottui. Tuukka tuli ohitse siinä 7,5km kohdalla, ja sen verran lennokas askel, ettei ollut voimia vastata siihen – vaikka vauhti olikin “rennon reipasta” jotain 4.25/km luokkaa hänellä siinä main. Oma vauhti oli ensimmäisen 15km siinä 4.38/km tuntumassa, periaatteessa ihan tavoitevauhdissa (kohti 3.15 maratonia), mutta sitten alkoi kyllä väsy painaa ja askel tuntua raskaalta. Etenkin takalenkin maastopätkien ylämäet olivat todella uuvuttavia, ja myös Piazzan, maalialueen ylämäki verotti voimia pahasti, mutta kannustus auttoi senkin edestä henkisesti. 10km jälkeen kun vatsa oli helpottanut, otin ensimmäisen geelin ja aloin juoda kaksin käsin vettä ja urheilujuomaa. Oli hirveä jano. Tästä eteenpäin otin 20km ja 30km kohdalla myös geeliä, mutta etenkin jokaisella huoltopisteellä (2,5-3,5km välein) otin vähintään mukin vettä ja mukin urheilujuomaa suusta alas, mahdollisesti yksi muki päähän ja osa siitäkin suuhun. Lisäksi sienipisteellä sieni paidan sisään ja toinen päähän.

Tosiaan 15km asti tultiin ihan kohtuullista vauhtia, mutta tuntemus oli kyllä selvä – vauhti ei ainakaan nouse tästä. Alkoi 20km kohdalla etureidet ilmoitella krampeista (eivät kuitenkaan missään vaiheessa krampanneet), samoin 30km kohdalla alkoi molemmat akillekset/pohkeet ilmoitella myös lihasten ylimääräisestä tahattomasta supistelusta (ei onneksi nekään krampanneet, mutta vaihdoin askeltekniikkaa hieman tässä kohtaa kuitenkin).

Huoltojoukoilta sain hyvin väliaikoja. Pyörän jälkeen eroa oli vajaa 1min taakse Tatuun ja 2min Tuukkaan, mutta vaihdossa Tatulla kesti aikansa, joten juoksuun lähdettiin yli 3,5min johdossa Tatuun. Jarno Piikillä, jolla ei pyörä valitettavasti kulkenut tietyistä syistä, lähti juoksuun yli 25min perääni. Tatuun ero kiinnosti nyt lähinnä siitä syystä että a) saako hän minua kiinni tai mihin suuntaan ero lähtee, ja b) kerää-koko-sarjassa eroa meillä oli ennen tätä kisaa reilu 10min, joten vaikka ennen kisaa ei ollut mitään jakoa ottaa kiinni kaveria, joka on ollut jokaisessa aiemmassa kisassa nopeampi, niin nyt se ero lähti juoksussa kasvamaan tasaisesti. Tatuun eroa oli viimeiselle rundille lähtiessä kuulemma noin 7min luokkaa, joten sinällään tiesin, että 3min lisäeron saaminen olisi käytännössä mahdotonta ilman ongelmia toiselle. Jarnoon eroa en kuullut, mutta tiesin hänen tulevan kovaa takaa.

Reitin varrella riitti hienosti porukkaa, paljon oli kannustusta ja heille keli oli varmasti hieno. Musiikkia, aurinkoa, lämpöä, virvokkeita, mitä vielä? Läpsyjä lasten kanssa ja samaan aikaan radalla juoksee perusmatkan ja puolimatkan kisaajia, joten yksin ei juossut missään kohtaa!

Viimeinen 10km tultiin todella tiukilla, jokaisella juomapisteellä piti kävellä että sai nestettä alas tarpeeksi ja toisaalta alkoi vaan jalat painaa niin syntisesti, että pahaa teki. Tavoiteaika 3.15 ei ollut enää lähelläkään, mutta niin kuitenkin tsemppasin, että kun viimeinen 5-6km lähti, meinasi ilo revetä ylimmilleen kun ajatteli, ettei enää ole suurempia ylämäkiä, jes! Sen verran sumussa tultiin, että yritettiin juosta vain suoraan. Viimeinen 2km kohdalla näin Jarnon toisella puolen lenkkiä, josta laskin eroksi noin 1km, 4-5min. Oma vauhti oli viimeisellä 5km vähän parantunut, taisin jopa kellottaa yhden nopeimman kilsani yhdelle alamäkipätkälle ajan ollessa 4.30/km luokkaa. Viimeinen 2km tultiin minkä päästiin, Tatua ei näkynyt, ja Jarnoa ei sillalla näkynyt takana.

Maalisuoralle noustessa olo alkoi helpottaa henkisesti, mutta fyysisesti painettiin vielä viimeiset voimat asvalttiin ja maaliviivan yli. Juoksun aika 3.19.29 ei ihan ollut mitä haettiin, mutta näin pitkällä matkalla se on erittäin lähellä sitä! Jarno paineli muuten maratonin 2.56 ja risat, joten hyvin siellä tultiin! Maalissa eroa oli vaivaiset 3min luokkaa. Tatu jäi lopulta reilut 8min, joten kokonaiskisassa eroa oli vielä reilu 2min. Harmittavan lähelle jäi, mutta kokonaisaika ratkaisee 🙂

Oma loppuaika oli kaikkinensa 9.11.38, jolla irtosi koko kisan 3. nopein aika Teemun (8.53+) ja Tuukan (9.07+) takana ja samalla oman ikäluokan voitto nopeimmalla ikäluokka-ajalla samalla (joka oli pienenä ajatuksena ennen kisaakin :p). Pitää olla erittäin tyytyväinen suoritukseen, näin pitkään kisaan kun on hyvin vaikea lähteä mitenkään varmalla fiiliksellä viivalle, mitä vain voi sattua ja tapahtua ja päivä on pitkä ja tulos nähdään vasta päivän päätteeksi, ja silti näin hyvin onnistui! Henkistä jaksamista vaatii ihan suunnattomasti, en mitenkään voi verrata puolimatkaa ja täyttämatkaa keskenään, niin eri maailmasta henkisesti tuntuvat ovan, vaikka fyysisesti rankkoja molemmat ovatkin.

Tulokset

Kisan jälkeen lupasin jo, ettei ensi kaudella täyttä matkaa tule… Pieni halu olisi hieman yrittää vauhtia kehittää lisää lyhyempien matkojen kautta, ja koskaan en mm. ole ollut perusmatkan sm-kisoissa, jotka ensi vuonna ovat siis Kuopiossa, viikko Suomen molempien täysimatkojen jälkeen… Noh, kisasuunnitelmia ehtii tehdä myöhemminkin, eiköhän vuodenvaihteessa ole melko selvillä, mitä sitä halutaan ensi vuonna tehdä.  Nyt palautellaan reilusti ja katsotaan mitä sitten tekisi 🙂

KIITOS

Haluaisin kiittää kuluneesta kisakaudesta meidän Team Cervelo TriathlonSuomea, joka on mahdollistanut laadukkaan kilpailemisen, ja erittäin kannustavan tiimin kanssa on erittäin miellyttävää kiertää kisoja. Tiimiä tukemassa ovat olleet Larun pyörä, Cervelo ja Bioracer, kiitos heille tuesta!

Eikä mitenkään väheksymättä huoltojoukkojen tukea, jotka ovat jaksaneet kiertää kisasta toiseen, paikkakunnalta toiseen, ja tukeneet henkisesti jaksamista kisojen aikana ja niiden välillä, ja mahdollistaneet osaltaan kisojen seuraamisen tarkoilla väliajoilla ja muistoilla kisan jälkeen valokuvilla kisasta. Nyt on aika hetki levähtää, seuraaviin kisoihin onkin sitten aikaa 😉

Lisäksi haluan kiittää osaltani Finntriathlonin porukkaa, jonka matkassa olen ollut nyt kesän 4/4 kisaa onnistuneesti läpivieneenä, ihan huikea putki takana ja nyt se on viimein ohi. Lisäksi pitää kiittää niitä jokaista, jotka ovat osallistuneet näihin tapahtumiin, viivalla tai katsojan ja kannustajan roolissa tai molemmissa, jotka ovat mahdollistaneet tämän tunnelman ja fiiliksen näissä kisoissa, ilman heitä ei kisaaminen olisi yhtään niin hauskaa ja miellyttävää, tuoden henkistä tukea matkan edetessä!

Viimeisen viikon treenit. Seuraavien viikkojen päivitystä ei kannata treenimielessä ainakaan hetkeen odotella 😉

Viikko 33

MA: Uintia 1.5km/21.30 + Pyöräilyä 20km, 36.2kmh (helppoa)

TI: Uintia Hallissa 1900m/27min (sis. 8*100m/10” 1.21->1.18) (ei se vauhti ihan hukassa voi olla?)

KE: Uintia 1.5km/21.40 + Pyöräilyä 20km, 35.9kmh + Juoksua 4km, 4.25/km (helpolta tuntuu!)

TO: Lepo

PE: Matka Tahkolle ja pyörä testaaminen 14km, 33kmh, kaikki pitäisi olla kunnossa kisaan!

LA: Finntriathlon Tahko

SU: Lepo

Yht. 12h08min, josta juoksua 3h37min/46.2km, pyöräilyä 6h22min/234km ja uintia 2h09min/8.75km