1. Sija Kisko-Triathlonissa!

Huh! Hetken tuntui vaikealta uskoa, mutta neljäs kerta toden sanoi! Kisaamassa olen ollut kyseisessä paikassa vuosina 2012, 2013, 2014 ja 2016, ja nyt se tapahtui! 2012 kyseinen kisa oli toinen kisani ikinä, edellisenä vuonna olin kokeillut triathlonia, ja 2012 oli ensimmäinen todellinen triathlonkesä. Silloin aika oli jotain 2.29 ja risat ja sijoitus 21. Seuraavana vuonna paransin tulosta huimasti ja aika oli luokkaa 2.10 ja sijoitus kisassa jo 4. Seuraavana vuonna oli näennäisesti kylmää vettä ja uinti oli lyhennetty 1000m mittaiseksi, ja silloin aika oli siitä johtuen kova 1.58 ja osia ja sijoitus oli jo noussut 3.! Seuraava vuosi jäi siellä välistä valitettavasti, mutta tänä vuonna normaalipituisella uinnilla aika parani lukemiin 2.02.38 ja ensimmäinen sija tuli taskuun! Pidän kyseistä kisaa kyllä itselle ehkä jopa kaikkein miellyttävimpänä, sillä kyseinen kylätapahtuma on huisin hieno, järjestelyt pelaavat ja reitit ovat kauniita ja tunnelma on katossa – ja aina on hyvä sää! 🙂

Kyseisellä kisaviikolla alkoi jo lievä valmistautuminen tämän viikon Joroisten puolimatkalle, joten pisimmät treenit jäivät jo vähemmälle. Pari tosi hyvää treeniä tuli taskuun vielä valmistavana ja lauantaina olin valmis viivalle ihan melko fressinä mielestäni.

Kisavalmistelut

Aamusta kamat vaan autoon normaalilla ajatuksella ”onko nyt varmasti kaikki mukana” ja mielessä asioiden läpi käyminen ja vielä listalta katsoen. Kisapaikalla oltiin pari tuntia etukäteen, ilmoittauduttiin ja vietiin tavarat vaihtopaikalle. Vähän sumppua siellä oli, vaikka lopulta ei olisi ehkä tarvinnut olla niin tiiviisti pyörät, useampi putki jäi täyttämättä pyörillä vielä. Lämpöä oli reilu 20C ja aurinko paistoi pääosan päivästä. Kotiin lähtiessä hellerajakin rikkoutui lähettyvillä.

Yhden juomapullon taktiikalla mentiin, ja pyörään mukaan muutamia geelejä. Tarkoitus oli vetää geelit 20 ja 40min kohdilla, jolla mentäisiin myös Joroisissa, geelit 20min välein. Lisäksi sisäänajoin juoksukisakenkiä sitä varten.

Uinti

Huolella märkkäri päälle ja kuivalämmittelyä – harvoinpa minä olen vedessä viihtynyt kisa-aamuna. Tuleepahan kisa aloitettua riittävän rauhaksiin, että lihakset lämpenee 😉 Viivalle useamman tutun kanssa, mutta suurin osa oli kyllä ihan tuntemattomia… Ei siis aavistusta, olisiko minkä tason uimaria vedessä samaan aikaan. Ainakin Merja Kiviranta-Mölsä ja Markos olivat siinä viivalla, mutta kuulemma ihan peesiin ei ollut heillä ajatus lähteä tänä vuonna (Markoksella jotain katkeria kokemuksia vuodelta 2014…).

Paukusta matkaan ja lopulta tilanne meni siihen, että rennolla uinnilla otin piikkipaikan ja koko uinnin aikana ei kukaan tullut rinnalle tai ohitse. Sain siis seurata itse johtokanoottia, joka tosin meni hieman ulkoreunassa. Oli siitä silti hurja apu, kun ei tarvinnut aina päätyyn asti poijuja alkaa tuijotella koko ajan. Uinti meni mielestäni hyvin, paremmin kuin Vantaalla samalla matkalla. Nyt uinti tuntui vahvalta ainakin 1200m ajan, viimeiset minuutit olivat vähän taistelua asennon kanssa ja tuntuma ei ihan niin hyvä kuin alkumatkasta. Kuitenkin rantauduin hyvin jossain noin 20.30 ajassa ehkä, loppuaika oli 22.03 T1 mukaan lukien, jossa juostiin rantatörmä ylös ja laitoin kengät jalkaan ja talutin lähtöalueelle. Olin ehtinyt vaihtopaikalle, kun Merja nousi vedestä kuuluttajan mukaan, eli reilu minuutti oli keulaa taakse, miehistä en tiennyt.

Pyöräily

Pyörä lähti tuttuun tapaan hillittömällä mäellä ylös, edessä oli tukku pikamatkalaisia, joista pääsin melko hyvin ilman ongelmia ohitse, ensimmäisten ohi talutin juosten., kun jäivät jalkoja laittamaan polkimiin keskelle tietä.

Myös yhtä tuttuun tapaan pyöräily tuntui raskaalta ensimmäisen 5km ajan, kunnes jalat aukesivat. 10km kohdalla kun pikamatkalaiset kääntyivät, sain oman johtoauton edelleni. Tätä ennen vastaan oli päräyttänyt muutama kova pikamatkalainen, mm. voittaja Ilkka Utriainen sekä joukkuekisassa kisannut Darby Thomas. Mietinkin, että siellä mennään kovaa. Vitosen jälkeen meno oli hyvää, vastaiseen sai pääosin ajaa mennessä, mutta vauhti pysyi ihan hyvänä kaiken aikaa ja jalka vahvana, ei väsymisen merkkejä.

Kääntöpaikkaa ennen oli edessä ehkä alkumäkeäkin nihkeämpi mäki, koska se oli niin karmivan pitkä ja riittävän jyrkkä, että vauhti putosi vastatuulessa hyvinkin alas. Tiesipähän mitä olisi luvassa kohta, Kääntöpaikalla sain ensimmäiset tilannetiedot omasta sarjasta. Laskin aikaa omasta kääntymisestä, ja kellotin, että noin 4.30 oli eroa taaksepäin, eikä sielläkään mitään isoa porukkaa tullut. Muutenkin ihan kohtuu siistiä ajoa näyttivät ihmiset ajavan, ei mitään ihan härskiä peesaamista 🙂

Pyöräilyn kääntöpaikan jälkeen alkoi tosiaan myötätuuliosuus enemmän tai vähemmän, ja tuohon isoon, nyt alamäkeen, pääsi luukuttamaan hyvin yli 70km/h vauhtia, vähän siinä alkoi päässä miettiä vauhtia, mutta oli kyllä kiva fiilis, ei sitä joka päivä aja tuollaisia nopeuksia. Muutenkin vauhti oli tietysti selvästi menomatkaa parempi. Jalka pysyi hyvänä ihan loppuun asti, ei ollut ongelmaa voimien suhteen ja energiaa otin juuri silloin kuin piti. Juomaa sippailin vähän väliä pieniä hörppyjä letkusta. Kisan jälkeen huomasin tosin, että juomaa jäi juomatta vielä muutama desi, eli noin 5dl tuli juotua kisassa, enemmänkin olisi voinut tuolla kelillä. Keskivauhti nousi parhaimmillaan ennen lopun himmailua ja viimeistä pätkää, jossa alamäkeen piti jarrutella ja tulla varovasti, yli 41km/h. Vaihdossa keskivauhti oli pudonnut lähelle 40km/h, mutta taisi olla ensi kertaa, kun kisassa keskivauhti on lopussakin yli 40km/h! Loppuaika oli pyörällä 1.01.40, ja matkaa tuli se tutut hieman yli 41km.

Toinen vaihto meni ihan kohtuu sujuvasti, tosin muutamia sekunteja meni siihen, kun aluksi juoksin omasta pyöräpaikasta ohitse, mutta muuten ihan hyvä nopea vaihto.

Juoksu

Juoksu lähti samalla mäellä ylös, joka pyörälläkin mentiin, tosin ei ihan ylös asti menty, huh. Teoriassa en tiennyt, kuinka lähellä takana tullaan, koska jos joku todella hidas uimari olisi noussut pyörällä siihen kantaan, en voinut tietää. Juoksuun lähdin kuitenkin omaa vauhtia menemään ja luotin, että ei kukaan nyt niin lujaa tule juoksemallakaan. Pari kilsaa meni taas tottuessa vauhtiin, juoksuvauhdit oli 4min/km molemmin puolin, kunnes 3. km tuli jo 3.50/km vauhtia ja siitä aukesi paikat paremmin ja kilsat kiihtyivät. Ihan hurjasti ei ollut tarvetta kiihdytellä kuitenkaan, kun kääntöpaikalla 2.5km kohdalla huomasin, että eroa oli yli 6min verran. Paluu tästä maalialueelle ja uudelle kierrokselle sujui hyvin, lämpöä tosin riitti, mutta tossu kulki ihan hyvin. Ehkä siinä kyllä hieman paistoi se, että kovin kilpailu tässä vaiheessa kisaa oli oman pään sisällä tehdä mahdollisimman hyvää tulosta, kun sijoituskamppailua ei ollut kuten aiempina vuosina on ollut. Niinpä vauhdit pyörivät siinä 3.45/km tuntumassa ja pari viimeistä kilometriä vasta sain pään kestämään vähän kovempaa kyytiä alle 3.40 vauhtia, vaikka vauhdinnosto ei sinällään tuntunut edes pahalta. Runsaasti tsemppiä sai matkan varrella sekä itse, että yritti antaa muille, ja se olikin hienoa tässä kisassa kuten aina 🙂 Juoksun aika oli lopulta 37.52 ja siihen pitää olla ihan tyytyväinen näinkin rennolla juoksulla.

 

Maaliin tiukkaan mäkeen ja viivan yli rallatellen, ensimmäinen voitto tässä kisassa maistui kyllä hyvälle!

Maalissa sain hienon frisbeen kuten muutkin itsensä ylittäjät, ja lisäksi pääsin poseeraamaan parin nuoren tulevan triathlonistin kanssa 😛

Kisan jälkeen tarjolla oli saunomista ja lopulta sain hienon isoimman pytyn kotiin!

Nyt rauhaksiin enää muutama päivä Joroisille, ups!

Alla Kuvasatoa Lohjan kisasta myös!