Calella vol 10

Kisaan on aikaa reilu kaksi viikkoa ja nyt ollaan jo matkalla kohti Konaa. Matka on tosin vasta alussa ja istun vasta ensimmäisessä koneessa ja tätä puuduttavaa paikallaan oloa on edessä vielä roppakaupalla. Lainatakseni viime vuonna Konalla menestyttä suomalais urheilijaa ”Kauas on pitkä matka!”

img_1598
Tuttu näkymä Calellassa

Vaikka nyt olen jo uudella matkalla, on edellinen reissu vielä tänne tilittämättä. Olin kuun alussa reilut kaksi viikkoa Espanjan Calellassa. Calella on leiripaikkana erittäin tuttu ja turvallinen, niinpä ei tarvinnut jännittää onko fasiliteetit kunnossa. Leirille tosin lähdin hivenen alavireisenä. Samoilla hetkillä kun pakkasin Cerveloa laukkuun, luokkakaverit aloittivat uutta lukuvuonna Vierulla ja itsellekin tuli olo, että olisi kiva olla siellä. Lisäksi kun reissuun olin taas lähdössä yksin, tuntui tuleva yksinelo lähinnä ahdistavalta tällaiselle papupadalle.

 

Onneksi kaikki muuttui hymyksi jo ensimmäisenä aamuna, kun pääsi vaihtamaan kuulumiset tutun tarjoilijan kanssa ja ilokseni sain kuulla että hänkin on aloittanut triathlon-harjoittelun. Tämä jälleennäkemisen jälkeen olikin aika lähteä ekalle lenkille ja olihan se jälleen upeeta ajaa auringon paisteessa ja 30 asten lämmössä. Leirin agenda oli selkeä: kolme ns. avainharjoitusta ja välit täytti mukavasti palautuminen edelleen roppaa kuunnellen.

 

Ensimmäisen ns. ison treenin tein heti kolmantena leiripäivänä ja se oli kyllä melkoinen opetus olosuhteista. Harjoitus ei ollut läheskään pahimmasta päästä, mutta kuumuus yllätti pohjoisen pojan. Lämpö kipusi tämän treenin aikana yli 40 asteeseen ja juomaa ja suolaa tuli nautittua aivan liian vähän. Treenin loppupuolella oli enää vaikea pysyä tolkuissaan ja loppuverrassa oli pakko pysähtyä huoltamolle nauttimaan kylmä kokis. Positiivista toki oli se, että treenin sai tehtyä loppuun ja watitkin oli tavoitteissa. Lisäksi treeni oli erinomainen muistutus nesteytyksen ja suolojen tärkeydestä.

img_1620

En nyt ala perkaamaan jokaista treeniä yksitellen, mutta nostan esiin muutaman onnistuneen kokemuksen leiriltä. Vaikka alkuun mietin leireilyä yksin, niin on siinä paljon hyvääkin. Suurimpana se, että aika tulee käytettyä huomattavasti tehokkaammin, kun isossa porukassa. Lenkille lähtiessä ei tarvitse odotella jokaista myöhästyjää, lenkillä saa pitää tauon kun siltä tuntuu, kukaan ei pahoita mieltään, jos lenkillä vähän eksyy ja tätä kautta löytää uusia hienoja reittejä ja ehkä suurimpana se, että ei tarvitse kisata jokaista väli- tai mäkikiriä ja näin pk-lenkilläkin pysyy watit kurissa

img_1608
Pitkien treenien välissä, kerkesin tuutata Calellan liikenneympyrätemmosaa uuden enkan.

Opin myös sen, että kulku ja jaksaminen on todella paljon päästä kiinni. Vajaan viikon kohdalla, siinä kohtaa kun alkuinnostus on mennyt ja tulevat treenit alkaa hirvittää, oli ohjelmassa 34 km juoksu, mistä alku kevyttä ja loppuun 12 km kisavauhtista. Aamulla väsytti eikä olisi huvittanut ja lenkille lähtö kesti (Tässä treeniseura kyllä auttaisi ja patistaisi lenkille). Kymmenen maissa lopulta vedin Onit jalkaa ja porhalsin rantabulevardille. Tupsuteltuani muutaman kilsan aloin keksiä syitä kääntyä, oli mukamas maha kipua, kovaa vastatuulta, jalkoja särki, väsytti, oli liian kuuma ja kurkkuakin kuivasi. Pakotin itseni juoksemaan kilometri kerrallaan ja ajettelin ettei kääntöpaikalle ole enää pitkä matka. Lopulta saavuin Blanesiin joka on noin 17 kilsaa Calellasta. Nopea juomavarastojen täydennys ja paluumatkalle. Onneksi takaisin oli pikku myötätuuli ja siihen oli mukava paukuttaa kovempivauhtisia kilsoja. Ja kyllä juoksu kulkikin, oli varmasti parasta laatuaan koko vuonna. Hotellille selvittyäni eniten olin onnellinen siitä, etten luovuttanut ja kääntynyt alun huonon kulun takia takaisin.

img_1662

Reissu oli pyörän ja juoksun osalta erittäin onnistunut, mutta uinti sakkasi. Tarkoitus oli uida leirillä paljon, mutta kun ei kulje ja olo on altaassa kuin manaatilla, niin ei siellä jaksa olla. Olihan se hieno uiskennella tyhjässä 10-rataisessa vinstan ulkoaltaassa, mutta silti viihdyin siellä liian vähän. Mereen sain itseni motivoitua uimaan. Vaikka kulku sielläkin oli kehnoa, uskon niiden treenien silti ollen melko tärkeitä Konan uintia ajatellen. Merivesi oli onnekseni noin 25 asteista ja siellä kelpasi porskuttaa uudella Orcan swimskinillä. Meressä oli myös yllättävän paljon virtauksia ja näistäkin sain paljon hyvää oppia kisaa ajatellen.

 

Leirin päätti toiseksi viimeisenä päivänä tehty pitkä yhdistelmä, 4 h pyörää + 20 km juoksu päälle. Pyörällä alkuun 30 min verraa, sitten 3 h Im-wateilla ja päälle 30 min verraa. Ja kyllä pyörä kulkikin. Watit pysyivät mukavasti tavoitteessa, vauhti oli hyvä ja fiilis erinomainen. Tällä kertaa nautin nestettäkin riittävästi eikä ongelmia tullut sieltäkään. Onnistuneen pyörän jälkeen nopea vaihto ja juoksemaan. Ohje oli juosta 10 x 2 km, 10 min lähdöllä kisavauhtia. Juoksu tuntuikin taas helpolta ja päätin juosta 4 x 5 km. No viiden kilsan kohdalla juoksu oli vieläkin todella helppoa ja jatkoi matkaa ilman verraa. Lopulta juoksin 20 km putkeen ja vauhti pysyi tavoitteessa loppuun asti. Fiilis oli sanoinkuvaamaton treenin jälkeen. Huonon juoksukesän jälkeen pystyin tekemään leirin päätteeksi näin hyvän juoksun ja olin iloinen.

img_1679
Iso kiitos kaikille Konan reissun tukijoille!

Ehkä parhaiten ikinä onnistuneen leirin jälkeen vietin kiireisen viikon Suomessa. Hommaa ja tekemistä oli enemmän kun tarpeeksi. Onneksi ehti tehdä myös muutaman kevyen harjoituksen ja altaassa jopa kokeilla kovempaa menoa. Keskiviikkona viimeisessä uinnissa kotimaassa hyvä uintivauhtikin löytyi ja uinti jopa tuntui hyvältä.

 

Lopettelen tämän blogin kirjoittamista jo nyt perillä Konalla. Lämpöistähän täällä on ja etenkin kosteus tuntuu. Matkat meni mukavasti ja kaikki laukut tuli perille. Kirjoittelen vielä ennen kisaa viimeisistä treeneistä täältä.

Similar Posts