Aloha
Starttiin aikaa enää vajaa 15 h ja kaikki voitava on nyt tehty. Saavuin juuri pyörän katsastuksesta ja sekin muodollisuus on nyt hoidettu. Nyt on myös kaksi viikkoa siitä, kun saavuin tälle paratiisisaarelle triathlonistien Mekkaan. Aika on mennyt kyllä kuin siivillä ja vaikea kuvitella, että kisa on jo huomenna.
Suurin jännitys ensimmäisinä päivinä täällä oli se, kuinka sopeutuu aikaeroon ja lämpöön. Aikaeroon tottui yllättävän nopeasti. Tähän tosin auttoi se, että olimme perillä 30 h matkustuksen jälkeen ilta kymmeneltä ja siitä oli hyvä hypätä uuteen rytmiin. Lämmönkään kanssa ei ole ollut suurempia ongelmia. Viimeiset harjoitukset tein aina päivän kuumimpina tunteina ja tätä kautta kroppa on hyvin adaptoitunut olosuhteisiin. Huomennahan sen sitten näkee, onko näin todella.
Matkustuksesta ja aikaerosta toivuttuani tein vielä muutaman kovemman harjoituksen. Pyörässä tavoitewatit löytyivät helposti ja vikat treenit menivät todella positiivisesti. Myöskään Hawin nousu eikä lasku tuntuneet mahdottomalta. Toki en tiedä oliko oma Hawin valloituspäiväni kuinka tuulinen, mutta odotin laskun silti olevan paljon pahempi. Kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta vikat juoksut liikahtivat myös kivasti. Ehkä suurin yllätys juoksussa täällä on se, kuinka mäkinen juoksureitti on. Olin valmistautunut tasaiseen erämaahan, mutta edessä onkin kunnon nousuja. Onneksi ne silti kalpenevat Suolijärven pururadalle.
Viikko sitten lauantaina kävin uimassa 3,8km hulapula-harjoitusuinnin tuossa kisareitillä. Mukana oli reilut 500 urheilijaa. Voin sanoa, että tuon harjoituksen startti jännitti. A. En ollut koskaan uinut ilman märkkäriä 3,8 km avovedessä, B. En ollut ollut koskaan noin isossa massalähdössä, missä porukka oikeasti ui kovaa C. Olin uinut kaksi kertaa 3,8 km tänä vuonna. Starttiviivalla bongattiin Janin kanssa Kienle eturivin keskeltä. Totta kai ängettiin sitten siihen viereen ja niinhän sitä sitten pääsi vaihtelemaan iskuja maailmanmestarin kanssa uinnin alkupuolella. Koko 3,8 km oli yhtä pesukonetta, uin noin 40 hengen porukan keskellä ja iskua tuli koko ajan. Tähänkin kyllä tottui ja oma rento uinti löytyi jo ennen paluumatkaa. Se pitää kyllä mainita, että porukassa uimisessa on ihan älytön etu, en ollut tuollaisessa koskaan uinut ja kyllä oli helppoa. Ei tarvinnut tehdä juuri mitään ja maalissa kello näytti 54 min. Tämä uinti antoi kyllä luottoa lauantaille ja onpahan ainakin yksi asia vähemmän jännitettävänä.
Pientä epäonnea oli myös varustepuolella. Hyvin palvellut Garmin sanoi sopimuksen irti ja sen toiminta muuttui hyvin epävarmaksi. Onneksi Exposta löytyi tuttu Polarin edusta ja ranteessa komeilee nyt uusi mittari. Ainakin voin nyt laavakentällä kontatessani ajatella olevani omanelämin Pauli Kiuru.
Summa summarum. Valmistavat treenit ovat menneet hyvin, tällä viikolla on maltettu levätä ja olo on hyvä ja luottavainen. Toki hyvä suoritus huomenna on monen asian summa, mutta turhaa niitä on liikaa miettiä. Lähden huomenna tekemään omaa kisaa ja toivottavasti tuloskin miellyttää. Tavoitetta on moni kysellyt ja voin sen myös kertoa. Ihan ykköstoiveena on päästä maaliin, sitten vaikka viimeisenä konttaajana puolenyön aikaa, mutta maaliin haluan päästä. Mutta jos ei tule mitään ongelmia on semirealistinen tavoite seuraava Uinti 50-55min väliin, vähän aallokosta riippuen. Pyörä 5h-5h 15min luokkaa ja jos maratonilla pystyy juoksemaan oman ennätyksen eli alle 3h 28min olen tyytyväinen.
Tapahtui huomenna sitten ihan mitä vaan, on tämä ollut tähän asti kokemuksena todella hieno. Urheilijoiden paraati tiistaina oli upea ja mieleen painuva kokemus. Myös koko Konan tunnelma ja henki on jotenkin todella huikeaa ja sanoin kuvaamatonta.
Huomenna kisa starttaa Suomen aikaa 19:25 ja mun lähtö on 19:55. Livestreami ja tulokset löytyy linkistä. Suomesta on mukana 14 kisaajaa ja erityishuomio Pro-sarjassa taistevalle Kaisa Lehtosella.
Tsemiä kaikille kanssakilpailijoille. May the Force be with you!