Mindfulness

Posted by:

Liityin Suureen Suomalaiseen kirjakerhoon 15-vuotiaana,
koska rakastin lukemista. Oheislahjana sain Perheen lääkärikirjan, jota
selatessani tutustuin aurinkotervehdykseen. Opiskelin tämän
perusjoogaliikesarjan asanat eli asennot lukemalla ja testaamalla. Aurinkotervehdys
ei muuttunut päivittäiseksi rituaaliksi, mutta siemen sen kehon kireyksiä
vapauttaneista vaikutuksista jäi itämään.

Olen hämmästellyt nuoria ja seesteisiä joogaohjaajia ja
joogassa kävijöitä, että kuinka he pystyvät hidastamaan ja hengittelemään jo
alle kolmikymppisenä. Minulle ainoa hidastamisen muoto oli täystyrmäys, jonka
sai aikaiseksi ankara biletys, migreeni tai burn out. Olin Ashtanga-joogassa
ensimmäisen kerran odottaessani esikoistani 31-vuotiaana, se ...

Continue Reading →
0

On the Road

Posted by:

Minulla on neljä lasta ja neljä pyörää. Pyörien nimet ovat
Lyyli 15v, Eksä 3v, Lissu 2,3v, Chessy 1,8v. Lyyli on hybridi, jolla hoituu
paikallisajo ja kaupassa käynnit. Perheen sisäisessä pyörien uusjaossa sen
käyttäjäksi tuli myös esikoinen, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on
etsinnässä Tyyne. Mielellään musta, arvokas ja perinteikäs naistenpyörä. Eksä
on ainut poikapyörä. Hän on cyclocross ja koska kohtaaminen oli rakkautta
ensiajolta, niin hänen nimensä oli aluksi Rakas. Sen jälkeen, kun tytöt Lissu
(kallein ja osiltaan paras, maantiepyörä) ja ...

Continue Reading →
0

Juoksemisen tuska ja nautinto

Posted by:

Urheilu on ollut ainut ja suurin intohimoni ja siihen olen investoinut eniten aikaa, rahaa sekä voimavaroja. Huippu-urheilijan haaveet kariutuvat jo alkumetreillä ominaisuuksien ja olosuhteiden jaossa, mutta kolmekymppisenä, Lahden hiihtoskandaalin jälkeen ymmärsin, että tärkeintä on elämänmittainen liikunnanriemu ja itsensä kanssa kilvoitteleminen ja tällöin katkeruus menetetyistä mahdollisuuksista väistyi takavasemmalla.

Lapsena olisin halunnut harrastaa mitä tahansa urheilua. Tokaluokkalaisena kuljin kylillä pesäpallomailan, pallon ja räpylän kanssa, jotka olin saanut luokanopettajaltani, kunnes sain pallon silmääni ja enin pesisinto katosi. Vitosluokalla tapahtui kaksi onnekasta asiaa, piispa Riekkinen ...

Continue Reading →
0

Aikuisia unelmia

Posted by:

Minulla on ollut kaksi unelmaa, tulla huippu-urheilijaksi ja lääkäriksi. Kumpikaan niistä ei toteutunut. Jälkimmäistä tavoittelin 6 vuotta sen jälkeen, kun olin täyttänyt 40 vuotta. Olosuhteet eivät olleet projektille suotuisat, eivätkä minäpystyvyysuskomukset riittäneet. Kun hakeminen tehtiin yhden tutkinnon suorittaneille hankalaksi, päätin luovuttaa. Pettymys oli valtavan suuri ja sen sublimoinniksi aloitin triathlonin, jota olin jo nuoresta lähtien miettinyt. Kynnyskysymyksenä triathlonin aloittamiselle oli ollut uinti ja kalliit varustehankinnat. Nuorena opiskelijana varusteisiin ei ollut ollut varaa eikä myöhemmin pienten lasten äitinä aikaa.

Lääkikseen hakemisen ohessa ...

Continue Reading →
2