Kausi auki!

Lauantaina oli vantaa triathlon. Itsellä oli sprintissä startti, sekä sitten uintiosuus pitkässä joukkueviestissä. Ennen kuin mennään itse kisaan, olimme käyneet perjantai aamuna klo 6:00 uimassa paikaillisessa myllylammessa seuramme kanssa. Tämä oli todella merkittävä uinti ajatellen lauantaita. Kävimme uimassa n. 700 metriä kylmässä ilmassa. Ilman lämpötila oli +11 ja veden lämpötila oli aavistuksen verran enemmän +14 astetta.Tämä valmisti meitä tulevaan lauantaihin, ja viileässä vedessä uimiseen. Ja sitä uimista olikin sitten tiedossa paljon…

 

Vantaa Triathlon – Sprinttimatka

Uinti 750m, Pyöräily 20km, Juoksu 5km

Itsellä oli kunnianhimoinen tavoite, tunti ja 20 minuuttia. Tosin, sitä suunnitellessa en ollut antanut vaihdoille ensimmäistäkään ajatusta. Ajattelin vain, että uinti 15 min, pyöräily 40min ja juoksu 25min. Noh, miten sitten meni, noin niin kuin omasta mielestä tuo koko päivä?

Arvoimme todella pitkään vaimoni kanssa sitä, että lähteekö koko porukka mukaan, vai lähdenkö vain yksinäni matkaan. Lopulta Teija päätti, että tämä on hänen treeni Joroista varten. Meillä menisi koko päivä kuitenkin tuolla, kun itsellä oli vielä päivän viimeisessä startissa pitkän viestin uintiosuus. Tulimme paikalle varhain aamulla, mutta en tiedä mistä se johtuu, mutta aina kun vantaalla olen kisannut tulee kiire jostain syystä starttiin. Tälläkään kertaa ei tullut tähän poikkeusta. Onko se sitten se kun tämä on itseä lähinnä oleva kisa ja olen auttamatta liian myöhään paikalla, toinen mikä aina unohtuu on se kävelymatka mikä on tehtävä parkkipaikalta kisa-alueelle.

Jotenkin nuo alkutoimet menevät jo rutiinilla, tarrat pyörään, kypärään ja kassiin, numerolappu kisavyöhön kiinni ja kohti vaihtoaluetta. Nykyisin osaan pukeutua löysiin housuihin kun kumminkin tulee pohkeeseen se numero. Tarkistettiin vielä pyörä, jotta jarrut toimii ja kypärä on myös ok. Hyvä. Tämän jälkeen oli vuorossa pikkunen alku lämmittely. Kävin juoksemassa ja tekemässä avaavia harjotteita. Vasta tämän jälkeen vaihdoin kisa-asun päälle ja märkkärin niskaan. Se mistä tykkään Vantaa Triathlonissa on se, että jokainen toimitsija tuntuu olevan tilanteen tasalla. Pitävät huolen siitä milloin saa mennä ”vaihtokäytävän” läpi jottei mennä kisaajien tielle kun juoksevat uinnista vaihtoalueelle. Kysyin sitten keneltä tahansa mitä vain, aina löytyi tieto jota kaivattiin. Aivan huikeaa järjestämistä. Samoin aikataulussa pysyminen oli kerrassaan fantastista. Tuon sprintin startti oli klo 10.20, eli juuri silloin kun sen oli ilmoitettu alkavan.

Uinti

Poikkeuksellisesti lähdin ihan oikeasta laidasta uimaan. Yleensä starteissa hakeudun vasempaan reunaan, mutta nyt en ollut hereillä silloin kun sijotuin karsinaan ja ajaudun täysin toiseen reunaan kuin piti. Sitten oli aika yllättyä. Olin täysin varma, että vaikka saisinkin uida rauhassa, niin viimeistään ensimmäisellä poijulla olisin todella kovassa sumpussa. Jokainen käännös kun oli oikealle, niin tulisin ihan sisäkaarteeseen joka kerta, ja vasemmalla puolella uivat tulisivat siis käännöksessä ylitseni ja päin varmasti. Oma uinti kulki kuitenkin todella hyvin ja yllättävää kyllä, todella suoraan. Siitä lienee kiittäminen uutta HEAD Black Marlin märkäpukua joka salliin käsien täysin vapaan liikkeen. Puku ei pakota käsiä mihinkään suuntaan missään vaiheessa ja uinti tuntuu todella vapaalta käsien suhteen. Olin siis varautunut ottamaan osumaa vasempaan kylkeen mennessä ensimmäiselle poijulle, olin aivan varma, että ”Nyt muuten sattuu”… Ja kun pääsin kahdesta ensimmäisestä poijusta käännyttyä oli mielessä ajatus ”Mitä just tapahtu?!” Ei ensimmäistäkään kontaktia muihin kisaajiin. Noiden ensimmäisten poijujen jälkeen päästiin pitkälle takasuoralle jonka aikana pääsiin todella hyvään rytmiin ja ohitikin pari muuta kisaajaa. Uinnin jälkeen olin sijalla 14. Tämä nyt mitenkään yllättänyt itseäni, uinti on se mun vahva laji näistä kolmesta. Aikaa meni uintiin 00:14.02

Vaihto meni todella nopeasti, oikein yllätyin kuinka hyvin märkäpuku lähti päältä. Oli aikaa oikein miettiä mitä tekee ja missä järjestyksessä. Tosin, eipä tuossa ole hirveästi tekemistä kun on saanut märkäpuvun pois. Kypärä päähän, kuivaa jalkoja ja kengät jalkaa, numerolappu vyötärölle. (kisavyö auttaa tässä ihan mielettömästi) Eikun menoksi!

Pyöräily

Heti alkuun meitä lähti kolme samaan aikaan pyöräilemään, ja koska olin tietoinen siitä, että olen hidas pyörällä yritin mennä mahdollisimman oikeaan laitaan, etten olisi näiden kahden muun tiellä. Mutta yllätyin siitä todella kun itseltä löytyi menohaluja enemmän kuin heiltä ja lähdinkin itse sinne maisemaan. Nyt vain oli

siis kyse siitä kuinka reidet jaksaa painaa eteenpäin, ja kuinka kauan. Seurakaverini Juha oli samassa kisassa ja näin hänet ensimmäisen kerran pyöräilyn ensimäisen käännöksen jälkeen, hän oli suunnilleen kilometrin, tai puolitoista perässä. Hän ohitti minut ensimmäisen kierroksen lopuksi. Tämä oli itselle todella iso juttu, tiedän olevani uinnissa häntä nopeampi, mutta viime vuonna Joroisilla jolloin sain pidemmän kaulan uinnissa, Juhalla kesti n. 5km päästä minusta heittämällä ohi. Tälläkin kertaa hän meni ohi, mutta ei kuitenkaan menojaan. Pysyimme lopun kisaa kokoajan samalla kierroksella. Näin ei ole ennen käynytkään.

Pyöräily sujui todella tasaisesti, tällä kertaa ei hirveän isoa letkaa mennytkään ohi, mikä oli ihan miellyttävä yllätys. Pyöräilyn jälkeen olin sijalla 32. Aikaa meni pyöräilyyn 00:40.36 Tämäkin siis ihan siihen tavoitteeseen mitä alunperin ajattelin.

T2 Meni todella railakkaasti, vaikka pitikin kengän nauhat sitoa. En käytä pikanauhoja, ehkä sprinteissä pitäisi niitä käyttää.

Juoksu

Oma ajatukseni oli, että menisin 5min/km tahtia. Mutta aika nopeasti tuli selväksi, ettei sellaiseen vauhtiin tänään

ainakaan pystytä. Oma vauhtini oli 5:20/km luokkaa ja tässä sitten jäinkin tavoitteestani. Viimeinen kilometri tosin meni ihan tuota tavoitevauhtiani, olisi ehkä hieman aiemmin voinut alkaa kirittämään tuota vauhtia. Mutta sitä nyt silloin en tiennyt. Oli todella mukava tuo kisareitti, niin pyöräillessä kuin juostessakin. Ihan siitä syystä, että pystyi näkemään omaa seurakaveria hänen tullessa vastaan. Juostessa heitettiin ylävitosetkin kerran kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Juoksuun itsellä meni aikaa 00:27.37 tämä aika tosin on epävirallinen ja omasta kellosta. Tämä sen takia, kun ainakin vielä tänään sunnuntaina on tuolla tulospalvelussa juoksun ”Osaalue” kentissä kellonaika, eikä se aika mitä ko. osaalueeseen meni. Juoksu aika siis meni tavoitteen yli reilut pari minuuttia, mutta muuten kokonaisuus pysyi hyvin kasassa.

Lopputuloksissa olin 45/79 mikä on itselle todella iso parannus, ja vaihtoineen aikaa meni 01:28.46. Merkittävin asia

tässä kisassa oli se, että vedin koko kisan täysin fiiliksen mukaan, sykkeitä en katsonut kertaakaan. Tämä meni kuitenkin niin nappiin kuin konehuone vaan pystyy sallimaan. Pyöräillessä keskisyke oli 165 ja maksimi 183, juostessa taas keskisyke oli 172 ja maksimi 186 (100%)

Tämän sprintin jälkeen lähdettiin sitten parkkipaikalle, toki siinä ehdin nähdä seurakaveria joka starttasi ensimmäiselle perusmatkalleen, ja hyvä niin, sillä hän oli unohtanut uimalasit, ja lainasin sitten omiani hänelle. Pekka muuten vetäsi sitten aivan huikean perusmatkan! Täytyy lähteä jatkossa Pekan mukaan salille, jos saisin hänen vinkeillä vähän voimaa munkin reisiin!

Matkalla parkkipaikalle Juhan kanssa vaihdettiin omia fiiliksiä kisasta ja meidän viestijoukkueen juoksija, Harri tuli vastaan

hän juuri saapui paikalle ja lähti Pekkaa kannustamaan. Tämä seura toiminta on todella hienoa, vaikka meitä on vähän, niin silti noinkin isosta tapahtumasta löydetään toisemme ja tsempataan nähdessä.

Parkkipaikalla päätettiin sitten Teijan kanssa, että hän lähtee lasten kanssa kotiin ja minä yritän saada kyydin jostain kotia päin. Tuo pitkä viesti olisi alkamassa vasta klo 16:00 ja meillä oli jo nyt puoli kahden aikaan jo pitkä päivä takana. Siitä sitten muu perhe lähti kotia kohti ja itse lähdin jännittämään seurakaverin edesottamuksia hänen ensimmäisellä perusmatkalla.

Pitkäviesti

Uinti 1500m/ Niklas, Pyöräily 40km/Juha, Juoksu 10km Harri.

Alunperin meidän idea tässä viestissä oli se, että siinä olisi Vihti Triathlonin uusia jäseniä pelkästään ja tämä toimisi jatkossa perinteenä seurassamme. Että uudet jäsenet pääsevät triathlonin makuun viestin muodossa. Tällä kertaa uusista jäsenistä oli mukana vain Harri. Uudella tarkoitan sellaista joka on liittynyt seuraan viimeisen vuoden sisällä. Muilla uusilla jäsenillä oli erinäisiä vaivoja joiden takia joutuivat kieltäytymään kunniasta. Olimme sitten kaksi perustajajäsentä sekä Harri tuo lopullinen joukkue. Meillä ei

hirveästi ollut muista joukkueista mitään käsitystä, kukaan meistä ei ollut googlaillut muiden joukkueiden jäseniä, eikä muutenkaan hirveesti niitä katsellut. Ajateltiin puolihuolimattomasti, että tästä kopataan helppo mitali seuralle.

Oltiin pikkasen sitten takki auki lähdetty tähän viestiin. Kahdella meistä, itsellä ja Juhalla oli siis alla aamuinen sprintti ja itsellä oli uinti osuus, Juhalla pyöräilyosuus. Harri sentään tuli tuoreilla jaloilla juoksuosuudelle, hän muuten tuli paikan päälle ihan vain tuota viestiä varten.

Uinti

Lähdin sitten samalla kaavalla kuin sprintissä, jos siellä oikealla oli silloinkin tilaa, on siellä varmaan nytkin? Noh, eipä ollut. Tähän viestin uintiin lähdettiin samaan aikaan kuin ikäsarjojen perusmatkan miehet. Nyt oli sitten sellainen normaalimpi uinti kokemus tarjolla. Nyt kun menin poijun vierestä sisään tekemään käännöstä, niin nyt tultiin kylkeen ja huolella. Nyt oli sitten sitä, että tulee kättä päin näköä ja vieressä oleva kaveri vaihtaa ketterästi rintauintiin potkaisten kylkeen. Tämä on sitä triathlonin uintia! Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, alle viiteentoista minuuttiin ja tarkoitus oli kiristää toiselle kierrokselle lisäämällä potkuja. Nyt ei tarvisi säästellä jalkoja pyöräilyosuudelle kun sen hoitaa joku muu. Laiturilta kun hyppäsin alas veteen uudestaan, niin samalla hetkellä kun jalat osui pohjaan oikea pakara kramppasi ihan kiinni. Siinä hetken seisoin paikoillani ja hitaasti menin eteenpäin, ajattelin vain. Kai se aukeaa, ainakin se perässä tulee mukana. Taas ekalle poijulle asti menin vähillä potkuilla ja takasuoralla yritin sitten lähteä potkimaan kunnolla, se onnistuikin muutaman kymmenen metriä, sitten kramppasi taas pohkeet tällä kertaa. Ajatus siitä, että olisi painellut potkuilla kovaa suli siinä täysin. Ensimmäinen kierros oli ihan ok, suunnitelman mukainen 14:36 ajassa, siitä olisi pitänyt puristaa toinen kierros kovempaa, mutta lopulta uintiin meni 29:52 ja olimme sillä hetkellä sijalla 4. kärkeä perässä + 00:04.34, toinen sija tosin oli reilun parin minuutin päässä. Vaihtoalueelle juoksin koko tuon matkan mitä oli rannasta sinne, saatoin jopa töniä

porukkaa siinä pikkaisen, kun itsellä ei ollut kiirettä ottaa märkäpukua pois. Piti vain seuraava viestin viejä päästää matkaan mahdollisimman nopeasti.

Siinä vaihtoalueella sitten tapasin toisia viesti uimareita, ja siinähän oli tuttu Sami Hydra Platypus uinti seurasta. Itselle oli aika iso hämmästys, että hävisin hänelle ”vain” kaksi minuuttia 1500m matkalla.

Pyöräily –Juhan osuus

Tämä viesti triathlon muoto on kyllä jännittävä. Harrin kanssa seurattiin tulospalvelusta meidän pyöräilijän menoa ja kyllä me jännättiin. Katottiin ihmeissään sitä vauhtia mitä Juha piti. 38 Km/h keskaria periaatteessa koko 40km. Hän nosti meidät toiselle sijalle tuolla hurjalla pyöräilyosuudellaan. Juoksuosuudelle lähdettäessä olimme noin kolme ja puoli minuuttia kärkeä jäljessä. Juhan osuus kesti 01:04.07

Juoksu – Harrin osuus

Kun näin kärjen lähtevän juoksemaan mietin jo silloin, että tota kaveria ei sais gasellikaan kiinni. Oli niin keveä ja lennokas askel sillä kaverilla. Harri lähti siis toisena matkaan ja oli sitten aika Juhan kanssa vaihtaa muutama sananen ja mennä maaliviivan tuntumaan kannustamaan Harria kääntöpaikalla ja nähdä hänet sitten vielä maalissa.

Se odottaminen oli todella jännittävää, seurattiin kokoajan tabletista, että milloin saadaan väliaikatietoja ekasta kaverista, yllätyttiin todella paljon kun hän olikin jo mennyt, juoksi 3.33/km keskivauhdilla ja siinä vaiheessa tiedettiin, ettei Harri, tai oikeastaan kukaan siihen vauhtiin varmaan pysty. Harri tuli toisena ja hän juoksi 4.17/km keskivauhdilla. Joukkuehenki oli korkealla ja kävin huutamassa hänelle se mitä tiedettiin, kärki meni jo, takana oleva on n. 3 minuutin päässä. Kolmannesta ja neljännestä sijasta käytiin kova kamppailu lopulta, Harri varmisti Vihti Triathlonin hopea mitalisijan juoksemalla 10km aikaan 43:03. Huikea fiilis oli tuon viestin osalta. Harmittavasti aikuisten viestijoukkueille ei jaettu mitaleita. Mutta eipä se vähentänyt meidän loistavaa fiilistä yhtään. Tuo viesti oli yllättävän viihdyttävä ja joukkuehenkinen kisamuoto. Toivoisin niihin enemmän osallistujia muistakin Triathlon seuroista. Voisi hyvin olla omat viesti kisatkin?

Seuraavaksi onkin sitten suunta kohti Vierumäkeä ja kesän ainoaa perusmatkaa.