Vihti Triathlon – Duathlon

17.5. Pidimme avoimen harjoituksen Vihti Triathlonin porukalla Duathlonin parissa. Matkana oli 5,5km juoksu 18km pyöräily ja vielä 2km juoksu. Osallistujia meidän harjoituksessa oli peräti 13. Tämä oli meille sellainen määrä minkä pystyimme vielä jotenkin hallitsemaan tuossa harjoituksessa. Tämä harjoitus palveli oikeastaan kahta eri asiaa.

– Tämä toimi hyvänä treeninä niille jotka osallistuivat harjoitukseen. Juostessa maasto oli jokseenkin haastavaa, juoksureitin ollessa mäkisessä maastossa ja poluilla. Myös pyöräreitti oli sellainen mistä löytyi pitkä ylämäki joka mentiin peräti kolmasti ylös kun lenkki piti kiertää kolmasti.

– Meidän seura oppi valtavasti siitä, mitä tarvitaan kun järjestetään kisaa. Meillä on tavoitteena kehittyä seurana, ja vääjäämättä se tarkoittaa sitä, että järjestäisimme omat kisat.

WP_20150517_001
Rautia Rock

Omana vastuunani toimi juoksureitin merkitseminen ja ajanotto itse tapahtumassa. Aloitin aamun sillä, että pyöräilin kisapaikalle. Miltein välittömästi lähdin sitten merkkaamaan tuota juoksureittiä, ja hetken päästä Harri, seuramme yksi tuoreimpia jäseniä ilmaantui mukaan merkkaamaan reittiä. Reitin merkkaamiseen saatiin paikalliselta Rautialta nauhaa millä merkata tuota reittiä. Heiltä saimme myös upeat putkihuivit millä merkata toimitsijat.

Lopulta saimme reitin merkattua ja kun pääsimme takaisin vaihtoalueelle oli sinne tuotu jo pyörätelineet ja taisi ensimmäiset innokkaat osallistujat olla jo lämmittelemässä paikan päällä. Muistettiin viimeisenä merkata tuo lähtö- ja maaliviiva.

Lähtö sujui hienosti ja väki lähti tuolle lenkille. Tuon ensimmäisen lenkin aikana paikalle saapunut toimittaja haastatteli allekirjoittanutta. Tuota juttua ei ole tullut vielä tätä kirjoittaessa ulos, mutta itsellä sen tiimoilta isoin oivallus taisi olla se, että kyllä paikalliset toimijat toivovat Vihtiin urheilutapahtumia lisää. Rautia tosiaan oli heti mukana tarjoamassa apua, sekä Probike. Kävin hakemassa sieltä pyöräni huollosta kun kuului vaan kommentti ”Teillähän on se Duathlon treenikisa tulossa? Mites onko sun repussa tilaa?” Kommentin saattelema repuun tuli reilun tusinan verran energia patukoita mitä voitiin tarjota treenin jälkeen osallistujille. Tuosta haastattelusta sitten lisää myöhemmin. Toimittaja haastatteli minua, sekä Juhaa joka on Vihti Triathlonin varapuheenjohtaja.

Lähtö
Lähtö. Kuva: Leena Seppälä

Itse en päässyt tuota pyöräilyä seuraamaan ollenkaan, kävin hetken pyörähtämässä vaihtoalueella, tästä opittiin, että kyllä sen vaihtoalueen on oltava lähellä maalia, niin saadaan paremmin väliajat ylös. Tässä oli hieman haasteita, mutta siitäkin selvittiin ja siitä opittiin. Harjoituksen kärki meni todella kovaa, oikeastaan kaksi ensimmäistä oli ihan omaa luokkaansa, mutta kolmanneksi tullut nuori Samuli Nio on nimi joka kannattaa painaa mieleen. Tämä nuori mies on tutumpi näky hiihtoladuilla, mutta hienoa, että häntä nähdään muuallakin urheilemassa. Tässä vielä tuloksiin linkki.

Mikä sitten oli mieleenpainuvin hetki tuossa tapahtumassamme?

Jälkipuinti
Jälkipuintia. Vasemmalta Harri, Juha, Minä ja Pekka. Kuva:Leena Seppälä

Yksi oma tavoite, mikä itselle on tullut blogin pitämisen kautta, ja HEAD Ambassador ohjelma jne.. Kautta on se, että innostaisi ihmisiä liikkumaan. Se hetki kun näkee jonkun tehneen päätöksen siitä, että nyt aloitetaan liikkuminen ja pyritään terveempään huomiseen, ne hetket on sellaisia jotka itseäni säväyttää eniten. Harjoituksessamme tätä tarjosi Isä ja Poika jotka olivat yhdessä päättäneet osallistua tähän tapahtumaan. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, jokaisessa kisassa ja harjoituksessa on kaksi tärkeää viivaa. Lähtö- ja maaliviiva. Usein unohdetaan, että tuo lähtöviivakin on todella kova ylitettäväksi. Itselle on tärkeämpää rohkaista toisia sille lähtöviivalle, se maaliviiva löytyy sitten aikanaan kyllä. Meidän seuran Harri oli viimeisen juoksuosuuden kääntöpaikalla katsomassa, että kaikki käy siellä asti ja huomaavat mistä kääntyä takaisin. Itseeni teki todella ison vaikutuksen se, että Harri juoksi viimeisen kisaajan rinnalla maaliin koko ajan kannustaen. Tuo oli käsittämättömän hieno oivallus Harrilta ja hän on kyllä viimeisen päällä hyvä tyyppi. Tämä on se juttu mikä sai itsenikin harrastamaan triathlonia, se tapa miten toisia kannustetaan loppuun asti.

Mitäs minä sitten?

Pihahommia on tehty toukokuussa nyt todella ahkerasti. Itsellä kun on into tuohon kierrättämiseen, niin on tehty roskalavoista roskalaatikolle katos, kattoremontin ylijäämä puulankuista tein sitten haloille oman 4m x 50cm sateelta suojaavan katoksen, sellaisen aidan korkuisen.

kehitys
Vasemmalla 2014 kuusijärvellä, oikealla 2015 myllylammella

Mutta on sitä ehtinyt aloittaa tuon avovesiuimisenkin. Nyt sain itselleni uuden märkäpuvun, HEADin ”Black Marlin”.  Heti sinä päivänä kun tuon sain itselleni, lähdettiin samantein koko perhe käymään myllylammella. Vilpoista oli, mutta tuli tehtyä sellainen 620m rauhallinen testi uinti johon aikaa meni 11 minuuttia, sanoi mun Garmin… Tuosta puvusta on turha kirjoittaa mitään ”tuotetestaus” blogi postausta. Voisin kirjoittaa siitä ”Estotonta hehkutusta” blogipostauksen. Edelliseen pukuuni verratessa oli ilo huomata kuinka vapaasti kädet pääsee liikumaan. Nyt on todellakin sellainen märkäpuku mikä tuntuu ”toiselta iholta” itse pidän siitä, ettei se kelluta niin paljon kuin Tricomp 12 (mikä oli edellinen pukuni siis) ja oli ilo huomata myös se kuinka helposti sain sen pois päältäni. Eli pärjätään tällä hehkutuksella tällä kertaa. Pidän avovesiuinnista yli kaiken muun mitä avovesissä voi tehdä, ja nyt kun siihen yhdistyy puku joka toimii niin hyvin, että sitä tuskin huomaa päällään niin lopputuloksena on hyvin onnellinen triathlon harrastaja! Tässä olevan kuvan jaoin sosiaalisessakin mediassa, siinä näkyy hyvin miten on ukko vuoden aikana kehttynyt. Tärkein juttu on se, että edellinen puku oli koossa ML, ja nyt se L osa on tippunut sieltä pois.

Similar Posts