Katse kohti 2016

No niin, nyt on alku vaikeuksien kanssa aloitettu treenaaminen kohti kesää 2016. Tässä on oltu sairaana tuollaiset kymmenisen päivää flunssassa… Oma kesäni menee Finntriathlonin #KerääKokoSarja merkeissä. Eli neljä kisaa, neljä eri matkaa. Kokoajan mennään kohti pidempää. Sprintti, perusmatka, puolimatka ja lopulta se täysimatka elokuussa. Tahkon täysimatka on se mun ensi kesän päätapahtuma. Lähden tutkimaan mitä löytyy itsestä 3,8km uinnin 180km pyöräilyn ja maratonin aikana kun nämä kaikki vielä tehdään yhteen menoon.

Nyt syyskuussa onkin ollut paljon tapahtumaa. Kävin mittaamassa laktaattiarvot kynnystestissä, missä määritettiin omat sykerajat. Tällä testillähän on sitten hintaa kun tein kynnystestit pyörälle ja juoksulle. Miksi ihmeessä sitten nämä halusin selvittää itselleni vaikkakin kyse on ”vain” harrastuksesta. Totuus on se, että kun olen sille täydelle matkalle lähdössä pitää treenien osua juuri siihen oikeaan nystyrään. Tavallaan ajatuksena on tehdä laadultaan hyviä treenejä, kun ei voi määrällä mällätä. Perheellisen on tehtävä kompromissia harrastuksiensa kanssa oli se mikä hyvänsä. Yleensä kyse on juurikin ajasta.

Kävin testauttamassa itseni Medical Tech Centterissä Espoossa ja palvelu oli kyllä äärimmäisen viimeisen päälle. Itselläni oli kamera mukana ja ujo pyyntö, jos voitaisi kuva tai kaksi ottaa. Noh, Erik ja Kari sitten jättikin pienen yllätyksen kameraan, sillä Kari oli jopa ihan liikkuvaa kuvaa ottaanut mun juoksemisesta. Ihan mahtavuutta. Sitten myöhemmin tulosten tullessa Kari oli vielä linkannut dropboxiin linkin missä oli hänen omalla laitteella otettuja kuvia ja videoita. Varsinkin tuosta juoksemisesta. Näitä oli sitten mukava katsella. Testin tuloksien analysoinnin jätän suosiolla valmentajalle, mun tieto/taitotaso ei ole niin kova, että niiden avulla voisin räätälöidä itselleni treenejä, mutta sitä varten onkin Anu.

Valmennus ja ensi kesä

Päätin tosiaan lähteä Anun kelkkaan tässä projektissa kohti triathlon kesää 2016. Moni muukin on tekemässä ensi kesänä (taitaa olla joka kesänä) ensimmäistä täyttämatkaa ja oma valinta osui tahkolle. Syy siihen on selkeä, Finntriathlonin huolto niissä kisoissa missä olen ollut, on ollut tajunnan räjäytävää. Ironman organisaation kisat ovat itselle kaukainen haave vain, ihan jo hinnan takia, sekä matkustamisen takia. Tuonne tahkolle lähdetään varmaan puolen perheen voimin, tai eipä sitä ole vielä mietitty. Voi olla, että lehdetään kakki kuusikin henkeä sinne, niin silloin matkoista ja majoituksestakin tulee hinta nousemaan vastaan.

Anu laittaa minulle kuukausittain treeniohjelman jonka mukaan sitten etenen. Omaksi tehtäväksi jää vain ajan löytäminen siltä päivältä milloin treeni tulee tehdä. Vaikkakin olin tässä flunssassa reilun viikon tässä kuussa, niin tuo treeniohjelma on todella innostava! Ei millään malttaisi odottaa seuraavaa päivää ja uutta treeniä. Ennen treeniohjelman tekoa käytiin Anun kanssa läpi sitä, että milloin voin tehdä pitkiä harjoituksia, ja minä aamuina sopisi mahdolliset pitkät treenit ja ilmoitan kaikista matkoista mitä sattuu tulemaan koutsille välittömästi niin hän osaa ottaa sen huomioon treeniohjelmissakin. Nyt sairastelun takiakin tehtiin muutoksia ohjelmaan ja nekin on tuntunut todella hyvältä.

Tätä aiemmin vähän pohdin, että pystynkö keskittymään ja harjoittelemaan pitkää matkaa varten vai en, niin tähänkin löytyi vastaus vaimoltani. Hän totesi vain, että hän on vielä kotona 2017 tammikuuhun, sitten taas töiden alkaessa on huomattavasti haasteellisempaa löytää aikaa harjoitteluun. Niin tietyllä tavalla tällä hetkellä on ns. “mahdollisuuksien ikkuna auki”

Lauantaina 19.9

Osallistun ensimmäistä kertaa maratonille. Vielä tuo ei jännitä, mutta varmaan jännitys alkaa nousemaan kun numerolappua pitelee käsissään. Halusin tämän vuoden puolella lähteä kokeilemaan miltä tuo maraton tuntuu. Jotta tiedän ensi kesänä sitten tahkolla edes vähän mitä odottaa sen jälkeen kun nousen pyörältä pois. Kirjoitan siitä sitten myöhemmin ihan omaa raporttia. Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa raporttia (näin ajatuksen) pelkästä juoksemisesta. Mutta onneksi saan juosta maratonin omassa synnyin kaupungissani, eli Espoon Rantamaraton on kyseessä.