Kesä 2015
No nyt, nyt on kaikki ohi mille suunnittelin osallistuvani tänä vuonna. Eka kerta maratonilla päättyi keskeytykseen 27km kohdalla. Tämä oli itselle silti ennätys pitkä juoksumatka. Jouduin keskeyttämään siksi koska vasen pohje alkoi kipuilemaan niin pahasti. Koististen pariskunnalle huikkasin sen kramppaavan, mutta ei se oiken kramppikaan ollut. Samanlaisessa tilassa se pohje on vieläkin, kaksi päivää maran jälkeen. Ikäänkuin siellä olisi joku lyijystä tehty tennispallo. Täytyy yrittää päästä hierojalle tässä tällä viikolla, niin siellä selvinnee paremmin mikä siinä sitten on.
Mutta muuten tuo Maraton meni mukavasti. Espoon Rantamaratonilla olin siis juoksemassa. Alkuun oli ongelmaa vasemman säären kanssa, mutta tiesin sen katoavan jossain vaiheessa, niin kuin katosikin tuossa n. 7km kohdalla. Siinä vaiheessa jätin 4h 30min porukan jäniksineen taakseni ja alkoi tossu luistaa ja selkiä alkoi tulla vastaan ihan urakalla. Tätä ihanuutta kesti sellaiset 10km sillä n. 17km kohdalla alkoi vasemmassa pohkeessa tuntua joka askeleella kipua. Siinä vaiheessa ajattelin, että noh, tästä tuli sitten tällainen treeni, kuinka kauan pystyn sietämään kipua juostessa. Välillä pysähdyin läpsimään ja venyttämään tuota pohjetta, mutta ei auennut sitten millään, jopa hakkasin sitä välillä. Mutta ei niin ei. Puolimatkan kohdalla oli jo vauhti hidastunut ja nyt minä olin se selkä josta tultiin heittämällä ohi. Vielä sinnittelin hetken kunnes juomapaikalla 27km kohdalla totesin, että tämä on tässä. Kun jalalla ei voi ottaa juoksuaskelta vastaan, eikä ponnistaa, niin turha sitä siinä oli enää rypistellä, kun muutenkin kyse oli itselle treenistä. Loppujen lopuksi meitä oli kolme keskeyttäjää sillä juomapisteellä. Minulla reistasi pohje, toisella kantapää ja kolmannella lonkka. Tässä kohtaa tuli sitten järjestäjille se ainoa risu mitä itsellä on jaettavana. Meidän evakuionti kesti todella kauan ja siinä alkoi tulemaan oikeasti todella kylmä. Juomapisteen väkeä tästä ei voi syyttää, heille vastattiin vain “tulossa” kun soittivat meille kyytiä. Lopulta hekin kyllästyivät tähän viestiin ja päättivät heittää meidät tunnin odottelun jälkeen otaniemeen. Juomapistettä siinä vaiheessa jäi vielä kuutisen henkilöä purkamaan, kun tämä vanhempi pariskunta lähti meitä viemään kisakeskukseen, iso kiitos heille! Olisivat varmasti heti tehneet näin jos heille olisi ilmoitettu, että menee vielä tunti ennen kuin päästään hakemaan.
Miten sitten muuten se kesä meni?
Tämä kesä jää omiin muistoihin teemalla “Alle rajan meni!” Elikkä sprinttimatka meni ensi kertaa alle 1:30:00 ajan, Perusmatka meni ensi kertaa alle 3:00:00 ajan ja puolimatka meni ensi keraa myös alle kuuden tunnin! Kerta kaikkisen upea kesä huolimatta siitä, että turussa puolikkaalla tuli keskeytys ja nyt samalla tavalla tuli keskeytys rantamaratonilla. Nämä keskeytykset eivät haittaa sitten ollenkaan. Ekaa kertaa olin myös viestissä tänä kesänä ja se oli myös mieleenpainuva kokemus, se kuinka pääsi jännittää viestikavereita heidän omilla osuuksillaan. Helsinki City Triathlonia tuli täyteen täysikäsi, eli viides kerta peräkkäin siellä oli tosi asia! Kaiken kaikkiaan kesästä jäi todella hyvä fiilis itselle, ja vakuutuin myös siitä, että tämä laji on se mikä on mun juttu. Kesäkuun alussa sitä tuli kyseenalaistettua, mutta kyllä se nyt tänäpäivänä on taas kirkkaana mielessä, että tätä samaa tietä jatketaan!
