Kohti uusia haasteita

Moikka,

ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa tervetulleeksi niin uudet kuin vanhat lukijat nyt tänne TriathlonSuomen puolelle! On huippua saada muuttaa kokoajan kehittyvän ja kasvavan sivuston alle muiden innokkaiden triathlonistien pariin.
Blogia olen kirjoittanut jo useamman vuoden, mutta nyt muuton kautta tulee toivottavasti uusia lukijoita matkaan mukaan, niin aloitetaan ihan siitä, että kuka täällä ruudun takana kirjoittelee.

Olen 26-vuotias triathlonisti Anni Antikainen Tampereelta. Olen töissä urheiluvälineliikkeessä myyjänä ja pidän spinning-tunteja tamperelaisessa liikuntakeskuksessa. Viihdyn molemmissa töissäni mainiosti ja niihin on helppo yhdistää tavoitteellinen harjoittelu. Alun perin olen kotoisin Kuopiosta, mutta nyt olen asunut (ja viihtynyt paremmin kuin hyvin) Tampereella jo useamman vuoden.

Triathlonin pariin löysin tieni kesällä 2011, jolloin osallistuin ensimmäiseen pikamatkan kisaan Kuopiossa. Ekassa kisassa oli niin kivaa, että triathlonkärpänen puraisi samantien!
Mutta ennen kuin mennään tästä pidemmälle, niin kerron vähän taustoja siitä, että miten ylipäänsä eksyin triathlonin pariin.

En suinkaan ole aina ollut urheilija, enkä varsinaisesti kilpaillut ratsastusta lukuun ottamatta koskaan missään lajissa. Perusliikunnallinen olen kuitenkin ollut lapsesta asti ja ennen teini-ikää lajivalikoima koostui lähinnä ratsastuksesta, tanssista ja laskettelusta. Tykkäsin aina koululiikunnasta ja liikuin mielelläni, mutta pikkuhiljaa harrastukset vähenivät siten, että jäljelle jäi vain ratsastus. Opiskelin peruskoulun jälkeen ratsastuksenohjaajaksi ja koulun loppuvaiheilla vuonna 2007 innostuin myös lenkkeilemään ja käymään salilla ja noin vuosi sen jälkeen juoksin ensimmäisen puolimaratonin.

Vuonna 2009 muutin Tampereelle ja samalla opiskelun ohessa aloitin työt spinning-ohjaajana. Pidin paljon tunteja opiskelun ohessa ja seuraavana syksynä hankin itselleni ensimmäisen maantiepyörän. Samoihin aikoihin mielessä alkoi kyteä ajatus triathlonista, johon osallistumisesta olin haaveillut pienestä asti. Meillä oli ollut tapana käydä katsomassa Kuopio triathlonia, kun olin nuori, ja useampana kesänä olin kisakatsomossa todennut, että: ”minäkin haluan osallistua tähän joskus”. Triathlon on siis ollut minulle aina lajina tuttu, vaikka se ei silloin ollut samalla tavalla esillä kuin nykyisin. Suurin kynnys osallistua kisaan oli minulla, kuten monilla muillakin, juuri se uinti. Rintauinti onnistui kyllä, vapari ei muutamaa kymmentä metriä enempää.
Vihdoin sitten kesällä 2011 uudesta maantiepyörästä innostuneena osallistuin muutamaan pyöräilytapahtumaan ja samalla rohkaistuin ilmoittautumaan myös siihen lapsuuden haaveeseen – Kuopio triathloniin.

Siitä kaikki sitten tosiaan alkoi, eikä loppua näy. Näihin kolmeen triathlonvuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea, että sitä on vaikea edes sanoin kuvailla! Ensimmäinen vuosi meni lajiin tutustuessa ja uimista opetellessa, toisena vuonna aloin jo päästä kärryille siitä, mitä ja minkä verran kannattaa harjoitella ja viimeisin vuosi onkin jo eletty aika tiiviisti töitä tekevän urheilijan arkea. Nautin harjoittelusta äärettömän paljon, ja on omalla tavallaan mahtavaa saada kokea ne kaikki hyvät ja huonot päivät myös siellä urheilun parissa.

Vaikka matka tähän asti ei ole sujunut ihan ongelmitta, en vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään. Pienet loukkaantumiset ja sairastumiset kysyvät luonnetta malttaa levätä, vaikka mieli haluaisi jo mennä. Kokonaisuutena olen valinnut niin mielenkiintoisen ja monipuolisen lajin, että en tiedä, osaako tästä irrottautua edes sitten, kun sen aika on. Mutta sitä ennen aion harjoitella, tulla paremmaksi, nopeammaksi, voittaa ja nauttia elämästä triathlonistina – mihin asti tämä tie sitten viekään!