Loppu kesä ja 2015

Nyt alkaa jo katse kääntyä kohti vuotta 2015 ja mitä olen lukenut muiden triathleettien päivityksiä, niin siellä alkaa monella muullakin kisojen varausnappi huokuttamaan. Itse en kuitenkaan aio lähteä suomen rajojen ulkopuolelle, kotimaassa riittää itselle tapahtumia ihan riittämiin vielä moneksi vuodeksi. Kuten sanoin aiemmassa blogipostauksessa, niin päätöksiä on tehty harrastamisen suhteen ja ajattelin nyt niistä hieman kertoa enemmän.

Joroinen kertoi minulle selkeästi sen, että pitää tehdä pidempiä harjoituksia joissa opetellaan mikä imeytyy minun kehooni parhaiten. Iloinen yllätys oli vauhti pyörän päällä, mutta sitten se Juoksu, sitä on treenattava paljon enemmän. Uskon, että paneutumalla juoksuharjoitteluun saan kokonaisajasta valtavasti pois. Kuten uinninkin kanssa niin nytkin haen apua ongelmiin joltain sellaiselta joka tietää asiasta jotain. Siksi isoin harrastusta koskeva päätös oli hommata valmentaja.

Koutsi

Jep, eli nyt tällainen kuntoilija hommasi sitten itselleen valmentajan? Luulenko siis olevani joku huippu-urheilija? No en! Tässä oon miettinyt sitä, mistä saisin parhaan vastineen sille rahalle mitä yleensä käytän triathlon harrastukseen. Päätin, etten hommaa aero-kiekkoja itselleni, sillä koen saavani isomman hyödyn siitä kun käytän suunnilleen saman rahamäärän valmentajaan. Sattumalta Petra Ingberg oli ottanut Vihti Triathloniin yhteyttä kun olisi mielellään tullut harjoituskisaamme, mutta hänen lonkkavaiva esti silloin osallistumisen. Juttelimme myös niistä ja näistä, ja selvisi, että hän on pitkän linjan liikunnan ammattilainen (LAT, Triathlon VAT2 ym…) ja on valmentanut paljon maratoonareita sekä antanut uinnin tekniikkaopetusta useille uimareille. Omaa tytärtä (8 v.) valmentaa myös kilpauinnissa. Siitä se ajatus lähti sitten mielessäni kytemään, entäpä jos? Tämän jälkeen käytiin Petran kanssa sähköpostilla ajatusten vaihtoa ja sovittiin lopulta hinnatkin sille mitä meidän välinen valmennussuhde olisi. Päästiin molempia tyydyttävään ratkaisuun ja nyt ollaan sillä tiellä sitten. Tässä vielä hirveemmin olla aloiteltu, katsottu lähinnä juoksutekniikkaa mikä on ihan retuperällä ja mietitty suunnitelmaa mitäs nyt tehdään. Itselle oli tärkeää, että on sellainen koutsi jonka kieltä ymmärrän, joka on motivoiva, sekä olisi paikallinen. Kun ollaan molemmat samalla paikkakunnalla niin on paljon helpompi sopia ne treenit missä tarvitsen valmentajaa, eli tekniikka ja maksimitreenit (ainakin osa).

Yksi iso syy miksi päädyin valmentajaan on se, että nyt itseltä vapautuu todella paljon aikaa muuhun. Nyt mun ei tarvitse miettiä enää, millaisia treenejä tekisin. Koutsi laittaa treeniohjelman mulle ja sitten se on enää tekemistä vaille valmis. Ei tarvitse notkua ties millä nettisivuilla etsimässä mitä treenaisi ja miettiä olisiko toi ohjelma, vai toi ohjelma mulle hyvä. Tällaisen palvelun takia päätin ihan tämmöisenä normikuntoilijana hommata valmentajan ja koen hyötyväni tästä paljon enemmän kuin uudesta kalustosta. Yksi tärkeä asia on myös se, että loppujen lopuksi saan enemmän aikaa perheellekin, vaikka jotkut treenit olisivatkin arki-iltana. Nyt ei mene aikaa siihen, että ”Isi etsii hyvää salitreeniä netistä”. Niin, ja ne tavoitteet 2015 on Joroisilla tietysti. Sinne lähdetään alittamaan kuutta tuntia. Toinen asia mikä on alkanut hieman kummittelemaan takaraivossa on Maraton. Jollekin maratonille saatan osallistua ja lähinnä maaliin pääsy mielessä siinäkin. Aika tavotteita saatan miettiä keväällä vastan sen suhteen. Kirjoittelen tästä kokemuksesta myös myöhemmin lisää. Tänään on luvassa juoksun tekniikkatreeniä ja vedetään lisäksi vähän kovia vetojakin. Itse olen mieltänyt koutsin treenien olevan sellaisia, että tarjolla on keppiä, tai piiskaa. Oon sanonutkin, että jos meinaat silittää, niin silitä vastakarvaan. Sellainen valmennus on sitä mistä itse saan eniten irti. Kerrotaan mitä pitää tehdä, jos ei onnistu, kerrotaan mikä on vialla ja miten korjataan, eikä mun suusta pitäisi tulla mitään mikä alkaa sanalla ”mutku..” vastaan kaikkeen ”Selvä” tai ”Ok” Toki saatan tehdä tarkentavan kysymyksen jos en ymmärrä mitä sanotaan, mutta sekään lause ei ala sanalla ”Mutku..” Ei millään malttais odottaa treenien alkuun asti!

Loppukesä

Vielä on Kuopion reissu edessä, sitä odotan todella paljon. Nyt kun kelitkin on mukavasti lämmennyt, niin ei haittaisi yhtään märkäpuvun käyttökielto, se voisi kivasti sekoittaa pakkaa vähän. Kävin juuri kokeilemassa 1500m ilman märkäpukua ja se tuntui oikein hyvältä, varsinkin kun treenikaveri pysyi juuri ja juuri vauhdissa mukana märkäpuvun kanssa. Mukaan lähtee vanha kämppäkaveri jota en ole taaskaan moneen vuoteen nähnyt. Hän meni joskus lupaamaan, että jos tarvin triathlonin takia joskus jotain kuskia/huoltajaa/kuvaajaa/mitä vaan niin hän mielellään lähtee mukaan auttamaan. Noh, nyt sitten tuo lupaus muuttuu todeksi.

Kupion jälkeen on Helsinki City Triathlon luvassa, mikä toimii itsellä tietyn sorttisena ”kuntopuntarina”. Olen jo kolmena vuotena siihen osallistunut ja aina on aika parantunut, tänä vuonna sama tavoite edessä. Muutenkin pidän tuosta tapahtumasta todella paljon, jopa niin hieno tapahtuma on kyseessä, että se on syypää siihen, että aloin tätä lajia ylipäätään harrastamaan. Suosittelen kaikille lämpimästi!

Innostuin tuossa jo aikaa sitten yhdestä youtube pätkästä kaverin kanssa, oltiin heti mukana kun pääsi ilmottautumaan. Vaikka olin ajatellut, että tänä vuonna osallistun vain triathlon tapahtumiin, niin toisin kävi. Pieni varoituksen sana tästä videosta, saattaa tehdä mieli haastaa itsensä kokeilemaan miten pärjäis. Näin kävi meidän ”Hiiden Urhot” taisteluparille…

Tough-Viking-logga