Tieteen kautta nopeammaksi
Otsikossa en viittaa kiellettyihin aineisiin, vaikka niin voisi joku ajatella. Viimeaikoina olen pikkuhiljaa nostanut juoksumääriä, koska Helsinki City run on päivä päivältä lähempänä. Minulle vinkattiin mahdollisuudesta päästä koehenkilöksi juoksun 3D-mallinnusprojektiin, jota toteuttaa yliopisto. Ennakkotiedoissa lupailtiin 3D-liikeanalyysistä muunmuassa seuraavaa:
”analyysillä voidaan määrittää normaalien askelparametrien (askeltiheys, askelpituus, kontaktiaika ym.) lisäksi kehon eri osien liikeradat ja nivelkuormitukset. Tätä tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi silloin, kun juoksutekniikkaa muutetaan toistuvien vammojen vuoksi, suorituskyvyn parantamiseksi tai seurataan liikeratojen/puolierojen palautumista kuntoutusjakson aikana.”
Käytännössä tutkimussetup oli tällainen:
Analyysissä tuli ilmi asioita, joista olen jossainmäärin ollut itsekin tietoinen. Esimerkiksi askeleeni kontaktiaika oli 280ms. Testin tehneistä koottuun viitekehykseen verrattuna kuulun tuolla kontaktiajalla siihen hitaampaan 25% koehenkilöistä. Parikymmentä millisekuntia pois, niin olisi jo paljon parempi. Muista mittaustuloksista löytyi sitten syy hitaaseen kontaktiin. Juoksuaskeleeni tulee 23 senttiä painopisteen etupuolelle. Optimi olisi mahdollisimman lähelle painopistettä ja tähän sainkin pari vinkkiä. Tämä askeleen lyhennys nopeuttaisi askellusta ja sitä kautta todennäköisesti myös juoksua. Pitkä etuaskel aiheuttaa myös säären etuosaan isomman lihaskuormituksen ja altistaa penikkavaivoille, joista olen toisinaan myös kärsinyt. Testissä mitattiin myös iskuvoimat askelluksesta. Vaikka askel menee suht pitkälle eteen, niin se ei kuitenkaan iskuvoimassa näy. Isku alustaan on siis kohtalaisen pehmeä, jos niin voi sanoa. Iskuvoimissa nimittäin jäin sinne kevyempään 25% koehenkilöistä. Voimat ovat tietenkin suhteutettuna painoon ja indeksinä on painon moninkerrat. Nivelkuormitus minulla oli varsin tasaista eikä merkittäviä puolieroja ollut. Pääpointtina testistä jäi mieleen tuo pitkä etuaskel, josta pitäisi päästä pois.
Tuo tutkimus oli osa hankkeen mahdollista kaupallistamista. Tutkijat kertoivat, että aiemmin vastaavat analyysit ovat olleet varsin hitaita toteuttaa, kun analyysiin on voinut mennä muutamia päiviäkin, eivätkä ne ole kovinkaan helposti peruskuntoilijoiden saatavilla. Tuossa tutkimuksessa homma on saatu puristettua varsin kompaktiksi, sillä kaikkinensa tuohon meni noin 40min ja siitäkin puolet analyysin lisäksi tehtyihin juoksutesteihin, joilla ilmeisesti kerättiin tutkimusta varten lisädataa. Koin testin helpoksi ja mielekkääksi ja uskon, että kaupallistaminen onnistuu. Kysyntää tarkoille analyyseille kyllä piisaa siinä missä tasotesteillekin. Varsinkin, jos vammaherkkyyttä on, niin testi on enemmän kuin paikallaan. Varmasti myös osaavammat ja nopeammat juoksijat voivat tuosta jotain saada irti.
Juoksutestin lisäksi olen kuluttanut tossuja myös ulkona. Viikonloppuna olin pääkaupunkiseudulla ja siellä nautin hieman loskaisesta kelistä. Vaikka kengät kastuivat heti alkumatkasta, oli noin 10km rento lenkki silti puhdasta nautintoa. Välillä piti vain hieman varoa, ettei lipsu liikaa, mutta liikunnan ilo puski silti läpi. Tällä viikolla tein Alvarin puntilla kovemmankin juoksuvedon. 5km matolla hieman kiihdytellen pitkästä aikaa. Oli ehkä ensimmäinen täysin takareisivaivaton kova juoksu yli puoleen vuoteen. Vaikka akuutti kiputila on saatu akupunktiolla poistettua, vaatii tuo lihaköntti säännöllistä murjomista foam rollerilla pari kertaa viikkoon. Aiemmilla kovemman juoksun testeillä on tuntemuksia tullut, enkä ole paria kilometriä enempää uskaltanut juosta. Nyt juoksin vitosen kilometrivauhtien vaihdellessa 4.48-4.26 välillä. Eikä nuo vauhdit edes tuntuneet niin pahoilta, mitä olisi voinut odottaa näillä juoksumäärillä ja elopainolla. Valoa tunnelin päässä siis näkyy ja vauhti paranee, kuten pitääkin.
kuvien Asics-varusteet saatu HCR-haasteeseen liittyen.