Leiriviikko

Otsikko johdattaa harhaan. Tahallaan. Mutta on siinä pieni totuuden kasvava siemen. Joroinen lähestyy, eikä sovi uhohtaa Tahkoa, jonne olen myös ilmoittautunut. Fiilis on katossa, ja odotan näitä tapahtumia todella paljon. Minulla on kilpailuvietti, mutta ei tässä lajissa. Sitä on monen vaikea uskoa tai kenties edes hyväksyä. Lähes poikkeuksetta kuulen kilpailuvietin tulevan, kunhan vain se numero ripustetaan selkämykseen. Tuotan teille pettymyksen. Kilpailen vain itseäni vastaan. Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta tätä ajatusmaailmaa loistavasti kuvaavan ”tarran”. Siinä on kolmen lajin kuva ja teksti It does not matter how slowly you go as long as you do not stop. Siinäpä se! Se on juuri mun ajatusmaailma tässä harrastuksessa! Jokaisessa kolmessa lajissa pitää tuntea rajansa. Minulle uinnissa on tärkeää ottaa todella rauhallisesti, mutta hengitys menee sähläämiseksi ja voimat loppuvat. Jos taas menen iisisti, niin matka etenee todella kevyesti, joskin tietysti rauhallista vauhtia. Ensimmäiset järvikilometritkin on onneksi jo päästy kokeilemaan. Se oli muuten helpompaa ja vauhdikkaampaa kuin uimahallissa. Olin varma että se on toisinpäin.

Team Elina Jouhki ei liene vieras asia kovinkaan monelle tämän lajin parissa temmeltävälle. Minun ei varmasti tarvitse esitellä taustoja. Lähdin pyydettäessä välittömästi mukaan. Haastoin  myös muutaman rallin parista tutuksi tulleen yrityksen maltillisella summalla keräykseen. Nämä viisi lupautuivat osallistumaan 200 eurolla, jos selviän Joroisen maaliin. Sen verran uskon itseeni, että näin myös tapahtuu. Mutta sen verran uskon myös näihin tuttuihin yrityksiin, että lahjoitus tapahtuu vaikka joutuisinkin syystä tai toisesta keskeyttämään. Saanen tässä yhteydessä mainita nämä viisi firmaa. Ne ovat EvaCar, Autoasi, Defa, Hyundai Finland ja Fimworks. Lisäksi Juho Hännisen, jonka kartturina toimin Hyundain WRC-tiimissä, henkilökohtainen sponsori Nisula Forest lahjoittaa erikseen sopimamme summan jokaisesta loppukauden MM-pisteestä. Kiitos näille kaikille!
Ai niin! Nyt siihen leiriviikkoon. Meidän piti alunperin osallistua Argentiinan MM-ralliin. Olimme Portugalissa kuitenkin huonoja, ja näin ollen paikkamme annettiin tiimikaveri Dani Sordolle ja kartturi Marc Martille. Lähdimme kuitenkin Argentiinaan tutustumaan reittiin ja jäimme sen jälkeen kisan ajaksi paikalle hengailemaan. Tuosta viikosta muodostuikin erinomainen leiriviikko. Onneksi kuljettajani Juho Hänninen on urheilumiehiä, joten päätimme pyhittää viikon urheilulle. Yhteisiä lenkkikilometrejä Villa Carlos Pazin rantakaduilla tuli viikon aikana 72 kappaletta. Myönnän heti sen olevan oma ennätykseni.

Nyt on hyvä fiilis menossa. Nautin uudesta harrastuksesta täysin siemauksin. Mutta motto on edelleen tuo ylempi. Suomeksi tiivistettynä se voisi olla vaikkapa ”älä revi, vaan nauti”. Uskon valtaosan Joroisillekin lähtevistä olevan liikkeellä samalla motivaattorilla. Yritän nauttia jokaisesta hetkestä. Sitten joskus täysmatkan koittaessa otan lisäbonuksena käyttöön Velo&Oxygenin Mika Saarion riemastuttavan motivaattorin, ”se on vaan niin makeeta, kun joka paikkaan sattuu”.