Kisko Hills

 

On muuten hieno fiilis, varmaan ensi kertaa triathlon kisan jälkeen on näin mahtava tunne!

Jokainen osa-alue meni hyvin, tai ainakin itse koin, etten paremmin olisi voinut onnistua. Toisaalta karu tosiasia on myös Se, että duunia on edessä paljon. Uinti alkaa olemaan ok, tasolla. Mutta Se pyöräily ja juoksu… Se, että mun tausta on salibändy maalivahti, tekee tästä triathlonista todella kivisen tien, mutta enpä sitä millään muulla tavalla haluaisikaan. Nyt on mennyt kolmisen vuotta tällä tiellä, ja tämä viimeinen vuosi on ollut ensimmäinen kun alan ymmärtämään kestävyysurheilua. Mikään ei tule ilmaiseksi, mitään ei saa parannettua pelkällä kaluston päivityksellä, no okei, mun tapauksessa motivaatio saa piristyksen…

Triathlon ei ole helppoa, ja siksi sitä rakastan. Toki olisi helpompaa jos olisin harrastanut aikaisemmin juoksua tai pyöräilyä, mutta kun en. Tieni kohti Ironman kisaa on vasta ensi askelilla.

Itse kisa

Yritin etsiä jostain kompressio säärystimiä kisatorilta, mutta mun koot oli jo menny. Nyt menee tilaus hommiksi, kokeilin jotain lenkkareitakin, ja kyllä menee vaihtoon tossut. Askel on enemmän päkiällä ja nykyiset lenkkarit taas pakottaa kantapäälle. Noh, mutta takaisin kisaan. Lähdin sitten kiireellä veteen verraamaan, mutta ehdin tehdä sitä n. Minuutin kun tajusin kihlasormuksen olevan sormessani edelleen. Äkkiä etsimään vaimo ja viemään sormus turvaan. Sormusta en tahdo alkaa etsimään järven pohjasta…

Koska sää oli niin mahtava, myös perhe viihtyi hyvin kisa-alueella. Lapsille löyty tekemistä ja olihan se ilo kuulla yleisöstä omien muksujen kannustavan! Tässä kisassa oli muutenkin todella mahtava tunnelma kanssakisaajien kesken. Kimmonkin kanssa ehdittiin vaihtaa sananen ennen uintia. Tosin kun Kimmo lähti joukon oikealta puolen ja minä vasemmalta, meni mun suunnitelma ”Tartu Kimmoa varpaasta uinnissa” siinä vaiheessa metsään.

Uinti

Eli verra jäi todella (liian) lyhyeksi ja sen huomasi sitten uinnissa. Jälleen aloitin uinnin koko porukan vasemmalta puolelta, jos ei muuta ilo tästä ollut niin ainakin hieno kuvasarja seurakaverin miehen toimesta.  Alku oli ok, tosin huurteisilla laseilla vedin käytännön sokkona ekalle poijulle, sen jälkeen pysähdyin hetkeksi ja sormella huurut pois. Poijujen väli meni pienessä ruuhkassa, mutta silti ihan OK, mutta toisen poijun jälkeen kroppa sitten aukesi ja alkoi tulemaan märkäpukuisia miehiä vastaan. Harmitti pirusti, että matka oli lyhennetty 1000n metriin. En oikein ymmärtänyt miksi, lämmintä siellä oli! Rantauduin Jarkko Laineen perässä, omassa ajassa oli tosin T1 mukana (00:21:29)

Vaihto meni niin kuin aina, märkäpuvun kanssa säädin sen verran, että kellon nollasin, eikä ollut sen jälkeen mitään mistä seurata kokonaisaikaa.

Pyöräily

Kiskossa reitit on mäkisiä, ja Se on Kiskon suola. Huippunopeus oli yli 60 km/h mutta kiitos mäkisyyden välillä tippui vauhti n. 17km/h. Keskari oli n. 28 km/h luokkaa. Tää on sellainen mitä ensi kauteen on lähettävä parantaa. Pakko alkaa vaan polkemaan enemmän oli sää mikä hyvänsä. Pyöräkunto kun ei parane sitä pyörää katselemalla. Yksi asia mikä hieman korpesi pyöräily osuudella oli peesailu, siellä oli oikein nättejä possujunia. Peesailu ei kuulu triathloniin vaan pyöräilyyn, pyöräily on joukkuelaji ja siksi Se sinne kuuluu. Aika pyörällä: 01:24:37.

Juoksu

Oli oma paras juoksu triathlonissa ikinä, tosin Sääksissä menin nopeammin, mutta siellä ei ollut näitä mäkiä. (01:05:02) Alku oli todella tahmea, aina n. 3km asti. Polvista alas päin oli jalat lyijyä, ihan tukossa. Tässä vaiheessa kirosin omaa saamattomuutta, kun oletan kompressiosääryatimien parantavan juuri tätä vaivaa… Ekan kierroksen jälkimmäinen puolisko oli kuitenkin todella hyvän tuntuinen ja välillä jopa rullasi kivasti. N. 7km kohdalla sitten krampit alkoivat ilmoittelemaan tulostaan, mutta eipä hätiä. Ei krampannu isosti! Pystyin juoksemaan kuitenkin. Loppuaika oli itseä miellyttävä 2.53,04

 

Lopuksi

Iso kiitos kanssa kisaajille, järjestäjille ja Esterille joka päätti olla jossain ihan muualla. Yksi hieno asia kiskossa on kisaliivit. Vaikka ne välillä hieman hiertää, niin silti tuo tietyn yhteenkuuluvuuden tunteen kun näyttää siltä, että kaikki kuuluisi samaan seuraan! Vielä siitä kylmästä vedestä, järven vesi sitä,ei ollut, mutta saunasta löytyi sitten senkin edestä. Ensi kerralla kun joku miettii onko vesi kylmää vai ei, niin käykää vertaamassa kiskon kisakeskuksen saunan suihkuun sitä vettä. Kiskon jälkeen on mun päässä soinut Sunrise Avenuen Hollywood Hills pikkasen erillaisilla sanoilla:

 

Bye, bye Kisko Hills I’m gonna

miss you wherever I go I’m gonna

come back to climb these hills again

Remember that we had fun together.

 

Bye, bye kisko hills I’m gonna

Love you wherever I go I’m gonna

Come back so we can play together

Bye, bye Kisko Hills for a year.