Pitkät treenit ovat oma maailmansa, johon olen jäänyt pahemman kerran koukkuun. Mulle pitkä treeni tarkoittaa yleensä 3-4 tunnin rämpimistä metsässä. Siinä ajassa ehtii mukavasti ajatella vaikka ja mitä ja keksiä jos jonkinlaisia keinoja itsensä viihdyttämiseksi. Eräänä sunnuntaina “juostuani” kolmisen tuntia mudassa, jäässä, loskassa, lätäköissä ja umpihangessa aloin pohtia suhdettani triathloniin.

Usein kuulee puhuttavan triathlon-harrastajalle sopivista oheislajeista. Näitä voivat olla vaikkapa hiihto, salitreeni tai jooga. Minulle sen sijaan triathlon taitaa olla tietyllä tavalla oheisharjoittelua, pääpainon ollessa polkujuoksussa. Esimerkiksi maaliskuussa juoksin yhteensä ...

Tiesin jo viime syksynä, kun täysmatkaprojektiin lähdin, että pitkiin juoksuihin pitäisi tulevan vuoden aikana satsata. Ne, kun olivat juuri ne treenit, jotka olivat helposti jääneet muka kiireen takia tekemättä. Ohjatuilla yhteistreeneillä ja satunnaisilla pitkiksillä pärjäsi hyvin puolimaratonilla, mutta niillä ei maratonia, varsinkaan elokuussa huolellisen ”alkuverryttelyn” jälkeen juostaisi. Jotta pitkät juoksulenkit tulisi ohjelman mukaisesti tehtyä, ilmoittauduin jo syksyllä huhtikuussa juostavalle Helsinki Spring Marathonille.

Syksy menikin vuoden ...

Liityin Suureen Suomalaiseen kirjakerhoon 15-vuotiaana,
koska rakastin lukemista. Oheislahjana sain Perheen lääkärikirjan, jota
selatessani tutustuin aurinkotervehdykseen. Opiskelin tämän
perusjoogaliikesarjan asanat eli asennot lukemalla ja testaamalla. Aurinkotervehdys
ei muuttunut päivittäiseksi rituaaliksi, mutta siemen sen kehon kireyksiä
vapauttaneista vaikutuksista jäi itämään.

Olen hämmästellyt nuoria ja seesteisiä joogaohjaajia ja
joogassa kävijöitä, että kuinka he pystyvät hidastamaan ja hengittelemään jo
alle kolmikymppisenä. Minulle ainoa hidastamisen muoto oli täystyrmäys, jonka
sai aikaiseksi ankara biletys, migreeni tai burn out. Olin Ashtanga-joogassa
ensimmäisen kerran odottaessani esikoistani 31-vuotiaana, se ...

Tammi- ja helmikuu ovat meikäläiselle vuoden raskainta aikaa. On kylmä tai ainakin liukasta. Päivät ovat lyhyet ja pimeät ja urheilu tuppaa olosuhteiden pakosta rajoittumaan neljän seinän sisälle. Tylsään traineripolkemiseen on kyllä tuonut vähän vaihtelua Zwift, jossa voi ajaa erilaisissa tapahtumissa, kisoissa tai vapaamuotoisissa porukoissa melko todentuntuisesti. Mutta eihän se ulkopyöräilyä voita! Sen yhtäläisyyden ulkopyöräilyyn olen havainnut, että Zwiftissäkin kevyet porukkalenkit tuppaa lähtemään lapasesta niin, että vähän ajan päästä mennään pää punaisena.

Loppiaisen maissa olimme Liisan kanssa itseämme virkistämässä pohjoisessa. Meillä ...

Nopea silmäily maantie- ja triathlonpyörien valikoimaan paljastaa
yhden asian, joka on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikissa pyörissä
identtinen: vaihteet. Tällä hetkellä kahden eturattaan ja 11-lehtisen kasetin
(= 11 kappaletta eri kokoisia rattaita) järjestelmä on selkeästi yleisin
valinta. Pientä vaihtelua tuo rattaiden koko, eli hampaiden lukumäärä, sekä
edessä että takana. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin erityisesti
vertailemaan kahden tai yhden eturattaan käyttämisen hyötyihin ja haittoihin.

Aloitetaan kuitenkin miettimällä sitä, mihin niitä vaihteita
oikein tarvitaan. Tässä auttamaan otin movescount.com :sta kesän 2018
Joroisten kisan ...

Minun täysmatkalle harjoitteluni näyttää olevan jatkuvaa
tasapainottelua kuormituksen kanssa. Treenejä ei ole liikaa, kroppa kestäisi
enemmänkin, mutkia matkaan tuo palkkatyöt, jotka kausittain kuormittavat
hyvinkin paljon. Elokuu-lokakuu välille osuu aina piikki töissä, kun
virkatöiden lisäksi on koulutusreissuja sinne sun tänne. Samanlainen piikki
osuu myös alkuvuoteen, koska opetustyön lisäksi arviointikeskustelut ja
alkuvuoden koulutukset osuvat vuoden vaihteen ja hiihtoloman väliin. Pitäisi
osata löysätä treeneistä riittävästi, mutta toisaalta taas treenaaminen
piristää ja antaa tauon töille, joita voisi tehdä halutessaan kellon ympäri…
Yritä nyt sitten ...

Vaikka talvi on nyt parhaimmillaan, on jo aika
suunnata katse ensi kesän kisoihin. Se on nimittäin niin, että mun vuoden
ensimmäiseen kisaan on enää aika tarkalleen kolme kuukautta. Siitä lähteekin
sitten tiukka putki, sillä touko-kesäkuussa mulla on neljä kisaa 2-3 viikon
välein. Toukokuu on polkujuoksukuu ja kesäkuu triathlonkuu. Tarkemmin mun
alkukesän kisat näyttävät tältä:

4.5. Bodom trail 21 km (polkujuoksu)

25.5. Karhunkierros 55 km (polkujuoksu)

16.6. Vantaa triathlon perusmatka

29.6. Ironman Lahti (puolimatka)

Viime kesästä viisastuneena tiedän, että en
jaksa kisata koko kesää. Niinpä ...

Minulla on neljä lasta ja neljä pyörää. Pyörien nimet ovat
Lyyli 15v, Eksä 3v, Lissu 2,3v, Chessy 1,8v. Lyyli on hybridi, jolla hoituu
paikallisajo ja kaupassa käynnit. Perheen sisäisessä pyörien uusjaossa sen
käyttäjäksi tuli myös esikoinen, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on
etsinnässä Tyyne. Mielellään musta, arvokas ja perinteikäs naistenpyörä. Eksä
on ainut poikapyörä. Hän on cyclocross ja koska kohtaaminen oli rakkautta
ensiajolta, niin hänen nimensä oli aluksi Rakas. Sen jälkeen, kun tytöt Lissu
(kallein ja osiltaan paras, maantiepyörä) ja ...

Vuodenvaihteessa tulee tutkailua syksyn treenejä ja niiden
tuloksia. Toisaalta myöskin konkreettisten tavoitteiden asettaminen keväälle
auttaa vuoden päätavoitteeseen eli täysmatkaan valmistautumisessa. Facebookin
triathlonfoorumin keskustelunavaus vuoden treenitunneista sai minutkin
tutkailemaan omaa treenikertymääni kuluneelta syksyltä. Mikä syksyllä onnistui?
Missä on vielä parantamisen varaa?

Syyskuusta joulukuuhun kestävällä treenikaudella
sykemittariin kertyi dataa seuraavasti:

Juoksu 66 h
Pyöräily 41 h
Uinti 35.5 h
Hiihto 25.5 h
Kehonhuolto 20.5 h
Koirien kanssa lenkkeily 205 h

Alkusyksyn kuusipäiväiset työviikot pistivät tiukille, mutta
treenit tuli kuitenkin tehtyä. Onneksi syysloman jälkeen työviikot lyhenivät
Continue Reading →

Kuten edellisessä blogissani
totesin, odottelin jo lokakuussa malttamattomana Vo2-blokin alkua. Treeni-into
oli yhteisharjoitusten alettua kova ja kaamoskaan ei ollut vielä lannistanut. Tykkään
vo2max-treeneistä. Niissä saa paukuttaa täysillä menemään ja vetojen pituudet
ovat sen verran lyhyitä, että matka palautukseen toimii hyvänä motivaattorina.

Blokki mentiin rytmityksellä
kaksi kovaa viikkoa, yksi lepoviikko, sitten taas kaksi kovaa ja viimeiseksi
lepoviikko. Ohjelman runko oli koko ryhmällämme sama, mutta pääkehitysalueiden
tai vammojen takia ohjelmaa oli varioitu painottaen juoksua, pyörää tai uintia.
Minun painotukseni oli juoksussa, sillä parin ...