Projektina maraton

Tiesin jo viime syksynä, kun täysmatkaprojektiin lähdin, että pitkiin juoksuihin pitäisi tulevan vuoden aikana satsata. Ne, kun olivat juuri ne treenit, jotka olivat helposti jääneet muka kiireen takia tekemättä. Ohjatuilla yhteistreeneillä ja satunnaisilla pitkiksillä pärjäsi hyvin puolimaratonilla, mutta niillä ei maratonia, varsinkaan elokuussa huolellisen ”alkuverryttelyn” jälkeen juostaisi. Jotta pitkät juoksulenkit tulisi ohjelman mukaisesti tehtyä, ilmoittauduin jo syksyllä huhtikuussa juostavalle Helsinki Spring Marathonille.

Syksy menikin vuoden vaihteeseen asti hyvin ja viikoittainen pitkis tuli juostua. Vauhdit olivat mitä olivat, mutta en antanut sen haitata. Pidin tärkeimpänä, että lenkillä tuli vietettyä 1.5-2 h joka viikko. Joululoman jälkeen etelän talvi yllätti jatkumalla ja jatkumalla. Viihdyin ladulla 2-3 kertaa viikossa. Helmikuussa hankin itselleni skinit, jotka mullistivat täysin käsitykseni perinteisen hiihdosta. Olen jo vuosia hiihtänyt pääasiassa vapaalla, koska pitovoitelu on melkoista rakettitiedettä ainakin minulle. Skinit toimivat säällä kuin säällä ja 400 m päästä kotoa lähti latuja niin Oittaan suuntaan kuin Espoon keskuspuistoon. Oli jännä huomata, että vaikka kahden tunnin juoksulenkki arki-iltana tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ei kahden tunnin hiihtolenkin tekeminen arkena (jopa useampana arki-iltana samalla viikolla) ollut mikään ongelma. Aika on selvästi suhteellista ja riippuu lajista!

Hiihto vei kuitenkin niin paljon aikaa, että arvata saattaa, mitä kävi juoksuille. Viikoittain juoksin yhteistreeneissä Esportissa, mutta hiihdon, uinnin ja spinun lisäksi ei viikkoihin muita juoksutreenejä mahtunut. Havahduinkin helmikuun lopulla siihen, että en ole juossut yhtään pitkää lenkkiä vuoden vaihteen jälkeen ja maraton olisi edessä reilun kuukauden kuluttua. Tatun kanssa pidimme palaveria asiasta. Tatun ohjeiden mukaisesti aloin hölkytellä pitkiksiä, joiden pituutta piti joka viikko kasvattaa kahdella kilometrillä. Lisäksi lisäsin viikkoon kaksi 30-60 min hölkkää. Muutaman viikon jälkeen juoksu lähtikin rullaamaan, eivätkä pitkikset tuntuneet niin kamalilta. Sain kasvatettua pitkikset 18 km asti, kunnes lähdin lenkille, jonka pituudeksi piti tulla 20 km. Lumi oli jo suurimmaksi osaksi sulanut, mutta varjopaikoissa lunta ja jäätä vielä oli. Olin hieman väsynyt, ajatukset harhailivat ja seuraavaksi löysin itseni maasta. Sattui niin, että oksetti pitkän aikaa kaatumisen jälkeen. Olin liukastunut tien reunassa olevaan jäähän ja nilkan nivelsiteet venähtivät. En onneksi ollut kovin kaukana kotoa, joten pääsin nilkuttamaan kotiin. Nilkka sai nopeasti kylmää ja vanha nilkkatukikin löytyi. Nyt venähti oikea nilkka, neljä vuotta sitten olin kuntouttanut vasemman nilkan nivelsiteitä. Olin jo varma, että maratonin voi unohtaa. Edellisellä kerralla nilkan kuntoutus juoksuun oli kestänyt toista kuukautta, nyt maratoniin oli aikaa vain kolme viikkoa.

Kuntoutuminen yllätti minut kuitenkin täysin. Jo viikko uskaltauduin testaamaan nilkkaa kevyelle hölkkälenkille. Niinpä olin myös Helsinki Spring Marathonin lähtöviivalla! Oli arvoitus, miten nilkka kestäisi useiden tuntien rasitusta, tiesin myös treenanneeni ihan liian vähän juoksua maratonia varten. Siispä olin päättänyt, että tavoitteeni on juosta puolimaraton ja sen jälkeen katsoa kierros kerrallaan, kuinka pitkälle jaksan. Olin myös varautunut siihen, että tässä tapahtumassa tulisi ensimmäinen keskeytykseni.

Kaksi ensimmäistä kierrosta maratonilla meni helposti. Edellä kertomastani johtuen en ollut asettanut tavoitevauhtia tai -aikaa. Hölkkäsin itselleni mukavaa vauhtia. Kolmannella kierroksella oikea pakara alkoi jumittaa ja pysähdyinkin juomapisteillä sitä venyttämään, jotta pääsin taas eteenpäin seuraavalle pisteelle. Myös varpaaseen alkoi kehittyä rakko, joka kolmannella kierroksella ilmoitteli itsestään. Pakara ja varvas siis vuorottelivat siitä, kumpi vei huomioni. Kolmas kierros taittui kuitenkin vielä juosten. Neljännellä kierroksella jalat olivat väsyneet iskutuksesta ja juoksin 1-2 kilometriä, kävelin pari sataa metriä ja jälleen juoksin pari kilometriä. Minua alkoi palella ja tajusin, etten ole saanut riittävästi energiaa sisään juoksun aikana. Minulla oli taskussa geelejä, joita otin aluksi joka kolmannella juomapisteellä (juomapisteet 3.5 km välein) ja myöhemmin joka toisella. Muilla pisteillä otin järjestäjän tarjoamaa vettä ja urheilujuomaa. Jonkin sortin hiilaritankkaus ennen maratonia olisi myös voinut olla hyvä idea, nyt sellaista ei kuitenkaan ollut alla, ainoastaan kevyt treeniviikko. Maali kuitenkin lähestyi kilometri kilometriltä, sinne kuitenkin päästäisiin ja jopa ihan kohtuullisessa ajassa!