Kaamosajan piristystä vaihtoehtoharjoittelusta

Tammi- ja helmikuu ovat meikäläiselle vuoden raskainta aikaa. On kylmä tai ainakin liukasta. Päivät ovat lyhyet ja pimeät ja urheilu tuppaa olosuhteiden pakosta rajoittumaan neljän seinän sisälle. Tylsään traineripolkemiseen on kyllä tuonut vähän vaihtelua Zwift, jossa voi ajaa erilaisissa tapahtumissa, kisoissa tai vapaamuotoisissa porukoissa melko todentuntuisesti. Mutta eihän se ulkopyöräilyä voita! Sen yhtäläisyyden ulkopyöräilyyn olen havainnut, että Zwiftissäkin kevyet porukkalenkit tuppaa lähtemään lapasesta niin, että vähän ajan päästä mennään pää punaisena.

Loppiaisen maissa olimme Liisan kanssa itseämme virkistämässä pohjoisessa. Meillä kävi tuuri, sillä meidän siellä ollessamme pakkanen pysytteli inhimillisissä lukemissa, yleensä kymmenen tuntumassa ja kylmimmilläänkin -25. Meidän lähtömme jälkeenhän siellä on ollut viikkokausia 30 asteen pakkasia. Hiihto on loistavaa vaihtelua talviseen triathlontreenaamiseen, tulee tehtyä tuntikausien matalatehoisia aerobisia harjoituksia latukahvilalta toiselle. Luonnossa liikkuminen on niin kivaa, että helposti kovatehoisemmat treenit jää kokonaan tekemättä. Jotenkin tuntuu siltä, että Lapin kiireetön henki vääjäämättä hidastaa elintoimintoja niin, että kovaan tempoon ei vaan kykene. Hiihdon lisäksi Ylläksellä on nykyisin Suomen upeimmat talvipyöräilyreitit läskipyörille. Eihän se nyt triathlonpyöräilyssä tarvittavia lihasryhmiä juurikaan vahvista, mutta todella hauskaa on ja tuntureita ylös puskiessa sykekin nousee anakynnyksen yli helposti. Kaatuminenkaan ei pelota kuten normaalissa maastopyöräilyssä, paksuun hankeen tussahtaa pehmeästi.

Helmikuun alussa kävimme pääosin treeniryhmäläisistä koostuneella porukalla Vierumäellä osallistumassa 24-tunnin hiihtoon. Neljän ja kahdeksan hengen porukalla hiihdettiin viestinä perjantai- illasta lauantai-iltaan eli vuorokausi tauotta. Hauska kokemus ja omalaatuinen tapahtuma tai oikeastaan kaksi erilaista tapahtumaa samaan aikaan. Yksin tai parina tapahtuman hiihtäneet hiihtivät nimittäin tasaista melko verkkaista tahtia koko vuorokauden kun taas meillä isommalla joukkueella hiihtäneillä kyseessä oli 15-20 minuutin anaerobinen veto ja sitten taas pitkähkö palauttelu. Itselleni kaikkein rankinta oli nukkumatauon jälkeiset kierrokset. Tuntui siltä, että kroppa yritti kaikin voimin kertoa, että nyt heräsit väärään aikaan – nukkumaan siitä! Tästä kun pääsi yli ja sai vähän aamiaisenergiaa kroppaan, niin lauantaipäivän vedot meni jo paremmin.

Kevään suunnitelmissa on mennä nauttimaan keväthangista Lappiin. Nyt kun hiihtokilometrejä on kertynyt vähän enemmän, niin ajattelin osallistua myös Lapponia hiihtoviikolle. Monet siellä käyneet ovat kehuneet sitä Suomen upeimmaksi hiihtotapahtumaksi, joten kai se pitää kokea. Kyseessä on viikon mittainen tapahtuma keskuksenaan Olos, jossa on kaikkien matkojen maali. Maanantaina hiihdetään 60 km Oloksen ja Jerisjärven metsäisissä maisemissa ja Jerisjärven selkä ylittäen. Keskiviikkona päästään sitten avotunturiin ja hiihto alkaa heti muutaman kilometrin mittaisella nousulla, jossa noustaan yli 300 m Vuontisjärveltä Pallakselle. Keskiviikon matkan koko pituus on viikon lyhin, 50 km. Perjantaina on sitten kuninkuusmatka Karra-Huikonen, joka lähtee Hetasta ja kulkee 80 km matkan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston upeissa avotuntureissa Pallakselle ja sieltä sitten Olokselle. Monena vuotena olen haaveillut tuonne osallistumisesta ja yhtenä vuotena käynyt maanantain hiihdon hiihtämässäkin, mutta uskallus ei ole aiemmin riittänyt koko viikon rääkkiin. Nyt on vakaa aikomus, pienellä säävarauksella toki.

Sitten kun pohjoisesta tulen, niin täällä etelässä onkin jo toivottavasti maantiepyöräkelit alkaneet ja alkaa triathlonkisoihin valmistautuminen. Alkukesän pääkisat minulla on Vantaan Sprintti-SM ja Lohjan perusmatkan SM. Niihin valmistavina käyn todennäköisesti tekemässä ainakin HelTri cupin tempoajon ja Lapinkylän tempon sekä Heltrin rykäsyn. Tärkeä tapahtuma on myös matka Pariisin katsomaan ja hurraamaan kun Liisa polkee Team Rynkeby Espoon matkassa Pariisiin.

Siispä valoisin ajatuksin kohti kevättä, valo onkin jo selvästi lisääntynyt ja linnut ovat alkaneet pyöriä sen näköisesti, että pesäpaikkoja etsitään kovasti.   

Similar Posts