Vuodenvaihteen pähkäilyjä

Vuodenvaihteessa tulee tutkailua syksyn treenejä ja niiden tuloksia. Toisaalta myöskin konkreettisten tavoitteiden asettaminen keväälle auttaa vuoden päätavoitteeseen eli täysmatkaan valmistautumisessa. Facebookin triathlonfoorumin keskustelunavaus vuoden treenitunneista sai minutkin tutkailemaan omaa treenikertymääni kuluneelta syksyltä. Mikä syksyllä onnistui? Missä on vielä parantamisen varaa?

Syyskuusta joulukuuhun kestävällä treenikaudella sykemittariin kertyi dataa seuraavasti:

Juoksu 66 h
Pyöräily 41 h
Uinti 35.5 h
Hiihto 25.5 h
Kehonhuolto 20.5 h
Koirien kanssa lenkkeily 205 h

Alkusyksyn kuusipäiväiset työviikot pistivät tiukille, mutta treenit tuli kuitenkin tehtyä. Onneksi syysloman jälkeen työviikot lyhenivät 4-5 päivään, joten elämään mahtui enemmän urheilua. Alkusyksyn kiireessä eniten tökki kehonhuolto. Se tuli kiireen keskellä helposti skipattua ja lähdettyä joogatunnin sijaan lenkille. Kun viikoittaisen joogan sai palautettua treeniohjelmaan, alkoi tulostakin tulla. Syyskauden viimeisellä kerralla joogaohjaaja totesi minulle: ”Ethän sä ihan niin kankea ole kuin aluksi näytti..”

Juoksu rullaa tällä hetkellä kivasti. Siinä onnistuin tavoitteissani tänä syksynä, että pitkät lenkit on viikoittain juostu. Aikaisempina talvina minulla on ihan liian monta pitkää lenkkiä jäänyt juoksematta, ei muka mitenkään ehtinyt eikä aika riittänyt… Tänä syksynä olen järjestänyt aikaa pitkälle lenkille joka viikko. Pitkät lenkit ovat olleet 1.5-2 h pitkiä. Nyt kun pitkistä lenkeistä on tullut rutiinia, on tavoitteeni keväälle saada lisättyä pitkiksiin vauhtia. Tällä hetkellä radalla juoksu kulkee toivottua vauhtia, mutta pitkiksillä löntystän vähän turhan hitaasti. Tatun ohjeiden mukaisesti olen ottanut pitkän lenkin loppuun n. 10 min loppukirin, jota olen juossut puolimaratonin tavoitevauhtia tai vähän nopeampaa. Toivottavasti vauhti kevään aikana kehittyy myös pitkiksillä toivottuun suuntaan.

Alkusyksyn ajan uinti tuntui kyllä hyvältä, mutta kellon näyttämät ajat eivät. Ärsytti, vaikka tykkään uinnista. Miksi uinti ei sitten mennyt eteenpäin? Näin jälkikäteen on helppo löytää syitä. Ensinnäkään alkusyksystä en ehtinyt hallille kuin kerran viikossa yhteistreenien lisäksi. Toinen syy oli myös se, että aiempina vuosina uintitreeneihin oli kirjattu verrat, drillit ja pääsarja tarkemmin, jotka tunnollisesti kaikki tein. Tänä vuonna treeniohjelmissa on merkitty vain pääsarja, toki yleisissä ohjeissa on kehotettu huolelliseen alkuverryttelyyn ja tekniikkadrilleihin. Kiireen keskellä helposti kuitenkin kävi niin, että nopean alkuverryttelyn jälkeen tein pääsarjan ja lähdin kotiin. Uintitreenit olivat pituudeltaan n. 45 min ja uintimatkat hyvinkin maltillisia. Vuoden loppua kohti pidensin alku- ja loppuverryttelyä sekä lisäsin treeneihin itselleni tärkeimpiä tekniikkadrillejä, näin treeneihin tuli pituutta 500-1000 m lisää. Kun loppuvuodesta sain vielä lisättyä yhden uintikerran lisää, alkoi tulostakin syntyä. Uintiajat palasivat sille tasolle, jolla halusin niiden olevan. Joulukuun viimeisessä uintitreenissä kellotin jopa parempia aikoja kuin olin toivonut. Kevään tavoitteena on pitää kolme uintia kalenterissa joka viikko!

Pyöräilyyn käytetyt tunnit ovat melko onnettomat. Juoksun ja uinnin treenaaminen itsenäisesti motivoi, mutta se pyörä.. Yhteistreenien spinut ovat mukavia, niiden suhteen ei ole mitään motivaatio-ongelmia, mutta omatoiminen pyörätreeni jää minulla vähäiseksi. Alkusyksy meni hyvin, kun maantiepyörää saattoi ulkoiluttaa melko pitkään ja maastopyörällä tuli tehtyä useampia lenkkejä. Traineri on siis toiminut syksyn ajan tärkeässä tehtävässä pyörätelineenä. Pyörä ei ole syksyn aikana kehittynyt eteenpäin, mikä ei ole harjoitustuntien valossa mikään yllätys.

Joulukuun alussa saatiin Oittaalle latu, innostuin hiihtämään ja omatoimiset pyörätreenit tuli korvattua hiihdolla. Oittaan 2 km possujuna on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei minulla kestä pää kiertää sitä tuntia pidempään kerrallaan. Joululomalla pääsin onneksi kotona Rovaniemellä hiihtämään pitkiä lenkkejä vapaalla hiihtotyylillä. Toivottavasti talvea riittää etelässä pitkään, jotta hiihdon voisi pitää treeniohjelmassa mukana mahdollisimman pitkään. Aika moni pohjoisen triathlonisti korvaa pyöräilyä talvella hiihdolla ja olen ymmärtänyt, että luisteluhiihto korvaa pyörätreeniä ihan kiitettävästi. Näin ainakin toivon, koska hiihtämään saan motivoitua itseni paljon helpommin kuin pyöräilemään. Hiihto korvannee hyvin vähintäänkin ne pyörätreenit, jotka muuten jäisivät kokonaan tekemättä.

Syksyn aikana treenitunteja juoksussa, pyöräilyssä, uinnissa ja hiihdossa tuli n. 170, neljälle kuukaudelle jaettuna se on 42.5 h / kk ja 10.5 h / vko. Enemmänkin voisi olla, mutta… Kun päälle lisää 205 tuntia lenkkeilyä koirien kanssa, alkaa vuorokaudessa loppua tunnit kesken. Jos koiria ei olisi, vapautuisi tunteja triathloniin, mutta en ole kyllä valmis koirista triathlonin vuoksi luopumaankaan. Vaikkei koirien kanssa lenkkeily ole tehojen puolesta kehittävää treeniä, niin eiköhän tuolla palauttavalla kävelylläkin ole paikkansa kovien treenien jälkeen.

Mitkä siis ovat konkreettiset tavoitteeni keväälle? Yritän saada nostettua pitkiksillä vauhtia siten, että huhtikuun Helsinki SpringMaratonilla päästään maaliin alle 4.5 tunnissa. Uinnissa tavoittelen kolmea uintitreeniä viikkoon ja 1:45/100 m vauhtia. Pyöräilyn suhteen tavoitteenani taitaa nyt aluksi olla vain, että saisin kiivettyä pyörän päälle kotona edes silloin tällöin. Joulun alla ostettu tiketti Tallinnan Ironmanille toivottavasti alkaa vähitellen saada minutkin pyörän selkään. Varsinaisesti mikään muu ei täysmatkalla epäilytä kuin se, pääsenkö pyöräilystä T2:lle ennen cut-offia..

Näillä aatoksilla kohti kevään treenejä! Kolme viikkoa joululomalla itseksi aherrettuani on huippua palata takaisin yhteistreeneihin!