Tärkeämpää on muistaa tehdä

Viimeiset 3 viikkoa on kestänyt jatkuvaa flunssaa enemmän tai vähemmän. Kerran erehdyin jo treenaamaan yhden viikonlopun ja palasin sen jäljiltä takaisin perusasioiden tekemiseen eli lepäämiseen. Päätin ottaa lepäämisen tosissani ja pikkuhiljaa flunssaa on selätetty.

Flunssakierteen jälkeen palasin takaisin yhteistreeneihin – ensimmäisenä juoksutreenit. Treeniin motivoituminen oli haastavaa, sillä yhteiset juoksutreenit ovat aina kovia kuten kuuluu ollakin. Sellaisella vauhdilla ei tulisi koskaan juostua yksin vetoja radalla. Onneksi seurana on hullun hauskaa jengiä, jonka kanssa pääsee kehittymään. Joskus treeneihin motivoituminen on kuitenkin vaikeaa –varsinkin, jos on ollut pidempään poissa.

Mietiskelin jo aamulla herätessäni, että kannattaako edes mennä. Enhän mä oo nyt vähään aikaan treenannut kunnolla! Enhän mä jaksa siellä juosta! Töistä kotiin tullessani snickers –patukat ja sohva houkuttelivat enemmän, sillä Eläintarhan kenttä marraskuun pimeänä tiistai-iltana työpäivän jälkeen ei välttämättä olisi se ensimmäinen paikka minne haluaisin oikeasti lähteä. Omat ajatukset alkavat valtaamaan helposti päätään. Mitä jos en jaksakaan juosta? Ajattelin. Mitä jos hyydyn? Mitä jos en pysy toisten perässä ja joudun juoksemaan yksin? Äh! Tässä vaiheessa usein lupaan itselleni – mene paikanpäälle ja juokse kenttä ympäri kerran. Sen jälkeen jos tuntuu ihan kamalalta niin lähde kotiin. Ihan oikeasti – jos ei maistu niin lähde kotiin mutta yritä ainakin!

Niinpä siis menin treeneihin. Yksi kerta se kenttä ympäri Julia! Yksi kerta! Ei tarvii enempää!

Ja miten kävikään? Lämmittelyjen aikana oli mukava vaihtaa kuulumisia treenikavereiden kanssa ja kierroksia taisi mennä silloin jo 3. Sitten alkoivat kovat vedot ja lupasin itselleni – yritän vain pysyä perässä. Yritä niin pitkään kuin vain jaksat.

Lopulta ne treenit kuitenkin loppuivat. Ja hei –tuntuihan se raskaalta! Mutta muista treeniryhmäläisistä sai voimaa ja lisäksi kierros kerrallaan juoksumäärä väheni. Ehkä ne eivät olleet ne parhaat treenit (tai ehkä olivatkin?) mutta tärkeämpää oli mennä paikalle, yrittää ja tehdä. Kotiin päästessäni onnittelin itseäni tehdystä treenistä ja korkkasin snickers –patukan sohvalla. 😉 Job well done!

Alla olevassa kuvassa nautiskelin ruskasäästä vielä jokin aika sitten – ihan mielettömät värit eikö?

Similar Posts