Aloita pienesti

Kesällä 2013 olin ottanut itselleni ensimmäisen oikean juoksuohjelman. Juoksuohjelma oli Porin kaupungin tekemä ohjelma, jonka tavoitteena on pystyä juoksemaan 10 kilometria 10 viikossa. Tavoitteena se tuntui silloin omaan urheilutaustaani nähden mahdottomalta. Kuitenkin juokseminen oli aina salaa kiinnostanut minua, joten ajattelin, että nyt se on vain aloitettava.

Ensimmäinen treenini meni ohjelman mukaan seuraavasti: Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla. Siis aika helppoa vai mitä?

Pikkuhiljaa juoksuminuutit kasvoivat. Muistan, kun ensimmäisen kerran vedin 15 minuutin lenkkiä. Puuskutin, naama oli punainen, yläkroppaani keuhkojen kohdalle sattui niin paljon, että ajattelin, että nyt lopetan. Muistaakseni olin koko 15 minuutin aikana vihainen itselleni siitä, että edes lähdin tekemään koko harjoitusta. Tunsin oloni niin huonoksi ja teki mieli luovuttaa. Hiki valui ja sydän hakkasi.

Kun 10 viikkoa kului juoksin ensimmäisen kerran elämässäni 10km. Seiskan kohdalla taisin tirauttaa itkutkin. Opin ainakin, että juokseminen on vaikeampaa, jos itkee samalla. Jotenkin poikaystäväni, jonka kanssa matkaa juoksin, onnistui kannustamaan minua ja jaksoin jatkaa. Lopulta se kymppi tuli täyteen. Taisin kuiskata itselleni: ”Siis mäkö oikeesti jaksoin juosta ton matkan?” Heräsi innostus pystyisikö tästä lähteä kehittymään uudessa urheilulajissa enemmänkin. Juoksu tuli pikkuhiljaa osaksi elämää.

Juoksua aikaa tehdessäni seurailin, kun isosiskoni harrasti triathlonia ja osallistui täydenmatkan Ironmanille. Salaa sekin kiinnosti mutta mietin miten ihmeessä oppisin uimaan. Samaan aikaan elin vauhdikasta opiskelijaelämää, joten millä ajalla muka kerkeäisin treenaamaan? Silloin triathlontreenit jäivät toteuttamaatta mutta ajatus lajista jäi kuitenkin kytemään omaan mieleeni.

Marraskuussa 2016 löysin TriathlonSuomen aloittelijakurssin, jonne osallistuin mukaan. Oma treenaamiseni siirtyi täysin uudelle tasolle ryhmän myötä ja siirryin kurssilta treenaamaan TriathlonSuomen omaan treeniryhmään, jossa sain apua uinnin opetteluun ja pääsin harjoittelemaan ryhmän kanssa pyöräilyä kovatempoisilla spinning tunneilla. Treeniryhmän hyötyihin kuuluivat jo silloin yhdessä tehtävät vauhtikestävyysharjoitukset, joiden avulla olen oppinut pikkuhiljaa kasvattamaan juoksunopeuttani.

Lyhyt taustani triathlonissa huipentui viime kesänä kesällä 2018, kun päätin osallistua Lahden IM 70.3. kisoihin. Kisa sisältäsi uintia 1.9 km, pyöräilyä 90 km ja juoksua 21.1.km. Matkani tuosta ensimmäisestä 10 km juoksupuristuksesta tähän Lahden kisaan ei ole ollut suoraa kehitystä ylöspäin vaan vähän kerrallaan olen edennyt ja kehittynyt.

Toivotan sinut tervetulleeksi mukaan seuraamaan blogiani, jossa haluan jakaa kanssasi ajatuksiani kaikkeen triathloniin liittyvästä. Treenaan edelleen TriathlonSuomen treeniryhmässä ja ryhdyin kirjoittamaan blogia innostaakseni muita triathlonista ja kestävyysurheilusta kiinnostuneita aloittelijoita. Sinä, joka pohdit kestävyysurheilun pariin lähtemistä niin toivon, että voin auttaa sinut alkuun. Jaan vinkkejä omasta harjoittelustani TriathlonSuomen kanssa ja kerron miten saan arkeni sopimaan osaksi tätä vaativaa lajia.

Tulevan syksyn ja ensi kevään aikana tulen käsittelemään sitä miten triathlon mahdutetaan osaksi elämää, miksi kannattaa harjoitella visualisointia osana treeniä ja toisaalta jaan omaa oppimismatkaani triathlonin parissa. Tämän blogin yksi tarkoitus on motivoida myös minua tutustumaan tarkemmin lajiin. Pienin askelin edetään – tervetuloa mukaan!

Ps. Kuvassa tämän hetkinen pyöräni Cervelo P3. Sain sen lahjaksi käytettynä- kiitos IronWoman isosiskolleni! Sitä ennen ajoin käytetyllä Bianchin maantiepyörällä, jonka ostin Facebookin Triathlonkamapörssin kautta.