Giro d’Espoo

Täysin suunnittelematta minulle avautui paikka osallistua Giro d’Espoolle, kun Technopoliksen joukkueessa oli kaveri loukkaantunut ja siellä oltiin ajajaa vailla. Kalenteri näytti tyhjää tuolle päivälle, joten olihan se mentävä auttamaan kavereita hädässä ja varsinkin, kun tietää saavansa polkea hyvässä seurassa.

 

Ennen kisaa oli pohdintaa mennäänkö 35 vai 32 km/h ryhmään ja jäin lopulta siihen uskoon, että 35-ryhmään oltaisiin matkalla. En ole kertaakaan aikaisemmin käynyt pyörätapahtumissa, mutta uskoin tuon 35-menon olevan melko kevyttä ryhmäajossa. Kisa-aamuksi sovittiin treffit klo 10:30 tapahtumatorille.

 

10:30-10:40 palloilin sovitun treffipaikan luona, kaivelin kännykästä maileja ja yritin löytää jonkun tiimiläisen puhelinnumeroa. Tuloksetta. Hain sitten oman lähtönumeroni viime tinkaan ja kävin pikaisesti puskassa ja asettauduin kohti lähtöpaikkaa, jossa yritin bongailla tiimiläisiä etupään massasta. Tuloksetta. Eipä sitten auttanut muu kuin lähteä tekemään täysin omaa ajoa. Oppi numero 1: ota ylös jonkun tiimiläisen puhelinnumero!

 

Lähtölaukauksen pamahdettua kärkiauto sammuu viivalle ja jää blokkaamaan kaikki taakse jääneet pyöräilijät. Minulla kestää melkein minuutti lähdöstä, että pääsen starttiviivan yli, jolloin kaverit alkoivat työntämään autoa pois keskeltä tietä 🙂 Onneksi joku saattoauto oli saatu liikkeelle ja kärkimassan ehti varmasti jokainen halukas polkea kiinni 9 km saattoajon aikana. Noin 30 m viivan ylityksen jälkeen joku kaveri vetää täyden harakirin oikealta reunalta äärivasemmalle ilman mitään syytä ja osuu minun eturenkaaseeni samalla. Ei juma, joku järki päähän! Saattoajon aikana meno oli aika hurjaa ja vastaantulevien kaistaa käytettiin rajusti. Tyydyin itse menemään massan mukana ja odottelin vapaa-ajon alkua. Ajattelin lähteä kokeilemaan kärkijoukon mukaan, jos vauhti riittäisi sinne. Vapaa-ajo alkoi, kärki lähti painamaan ja letka rupeaa katkeamaan noin 50 m edestäni. Voi ***tana. Mahdollisimman nopeasti yritän hyökätä ryhmän läpi ja lähdemme muutaman muun polkijan kanssa jahtaamaan kärkijoukkoa. Kärkjoukon perä pysyy näkyvissä pitkän aikaa, mutta meidän parin miehen veto ei riitä sen saavuttamiseen. Hiljalleen letkan perä häipyy kauemmas ja kauemmas. Samalla ohitamme jatkuvasti letkasta putoavia pyöräilijöitä, joiden vauhti on välittömästi tippunut kolmen kympin tietämille. Oppi numero 2: röyhkeästi lähemmäs kärkeä, ettei väliin pääse jalattomia polkijoita!

 

Kivenlahden liikenneympyrässä liikenteenohjaajat pysäyttelevät autoja, mutta ei näytä meille mitään merkkejä. Vetomiehen perässä kaarran väärään suuntaan ympyrästä, kunnes ohjaaja tajuaa huudella, ettei pojat ole nyt ihan oikeaan suuntaan matkalla. Voi ***tana 😀 Pahempaa kuin 20 sekunnin sakkokierros on se, että nyt jäin muutamia kymmeniä metrejä jälkeen muusta porukasta ja jouduin halkomaan tuulta täysin yksin. Oppi numero 3: tiedä reittisi!

 

Nyt ei mennyt enää kauaa, kun 35-ryhmä ajoi meidän porukan kiinni. Ryhmän mukana oli useampikin tuttu naama pääsiäisenä olleelta Mallorcan treenileiriltä. Porukan matkassa mentiin sitten leppoisaa vauhtia. Ylämäkiin joutui välillä rutistamaan, mutta muuten kevyehköä. Syke vaihteli pääasiassa 120-140 välillä eli tukevasti pk:lla.

 

Snap! Ylämäkirunttauksessa renkaat osuvat yhteen toisen kanssa. Tästä menetän puolittain tasapainoni, osun johonkin toiseen pyöräilijään ja päädyn penkan puolelle, jossa kaadun kyljelleni maahan. Voi ***tana 🙁 Rytäkässä muutama muu myös kaatuu, mutta mitään pahempaa ei satu. Minulla jäi pyörän alla ollut jalka kiinni polkimeen, jonka irrottamisessa meni muutama ylimääräinen hetki. Pyörästä lähti ketjut ja jouduin niitä laittamaan paikalleen sekä vaihtamaan vaihdetta pienemmälle, jotta pääsisin ylämäestä liikkeelle. Kaikkineen olin 2 minuuttia paikallaan ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa. Jälleen menetettyä aikaa pahempi asia on, että letka menee menojaan ja jään yksin polkemaan. Oppi numero 4: älä törmäile!

 

Tästä eteenpäin otin lenkin hyvänä triathlontreeninä ja painan mahdollisimman tasaisella teholla puhtaasti omaa ajoa. Vähän väliä jälleen ohitan letkasta putoavaa porukkaa, joille huutelin, että hypätkää peesiin. Muutamalla riitti jalat vielä hetkeksi aikaa mukaan. Bodomin kierrokselle lähtiessä joku polkukykyinen otti meidän kiinni ja lähdimme yhdessä vetämään porukkaa, jolloin peesaajat tippuivat kyydistä. Juteltiin niitä näitä loppumatkan aikana. Hän oli puolestaan joutunut pysähtymään kusitauolle ja sen takia jäänyt ryhmästä. Vedimme maaliin asti paritempona, jossa hän sai vähän enemmän vetovastuuta. Tasaista tahtia tuli 35-ryhmästä pudonneiden selkiä vastaan. Lopulta ylitän maaliviivan ajassa 3:15:53 ja keskinopeus oli 34,0 km/h.

 

Kisa ei mennyt millään tapaa suunnitelmien mukaan. Tarkoituksenahan oli ajaa joukkueen kanssa ja tarvittaessa auttaa heidän vedossaan, jos mahdollista. Eipä tämä kisa myöskään mennyt ihan vaihtoehtoistenkaan suunnitelmien mukaan. Kuitenkin minulla oli älyttömän hauskaa ja tulen varmasti jatkossakin osallistumaan pyörätapahtumiin, jos ne sopivat kisakalenteriin. Tästä tuli paljon oppia tulevaisuuteen!

 

Kisan jälkeen saan valitettavasti kuulla, että yksi joukkueemme jäsen on kaatunut ja joutunut Jorviin hoitoon. Onneksi ei mitään vakavampaa, vaikka pieni tauko urheiluun tuleekin. Pikaista paranemista!

Similar Posts