Vierumäki

Perusmatka uinti 1500m / Pyörä 40km / juoksu 10km

Jotenkin koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa. Töitä on vielä tätä kirjottaessa viikko jäljellä ennen kesälomaa, ja yritän töissä saada kaikkea sille mallille, että voisi hyvillä mielin lähteä lomailemaan. Treenejä on tullut tehtyä ihan suunnitelman mukaisesti, mutta vasta perjantai iltana havahduin siihen, että “Ai niin, huomennahan on kisapäivä” Jotenkin en huomannut ollenkaan viikonlopun tulevan ja kisapäivän koittavan.

Kattelin viime vuoden tuloksiani ja mietin, että noihan on sitten tänä vuonna ihan paperia. Mennään niin paljon lujempaa, että oksat pois.Olin sitten takki niin levällään auki kun olla vaan voi. Lähdettiin lauantaiaamuna sitten perheen kanssa siirtymään paikan päälle, kerran piti kääntyä takaisin hakemaan viltti jolla lapset voi sitten piknikkiä viettää kun isi vähän urheilee. Saavuttiin paikalle sen verran myöhässä, että kisainfossa kävin vaan pyörähtämässä. Alkulämmöistä ei voi oikein puhuakaan, sen verran kävin uimassa verraa, että sain lasit taas huuruun, otin huurut pois ja keskityin sitten tulevaan. Siinä muutaman tutun kanssa tuli vähän ajatuksia vaihdettua, ja lähtökarsinassa menin alle 28 minuuttia osastoon. Viime vuonna alitin 27min uinnissa, ja nyt tavoittelin 26min pintaan uintia, niin siis alkuun ajattelin. Vierumäellä oli ns. Rolling start lähtö, josta kyllä itse tykkäsin, pääsi rauhassa aloittamaan uinnin, tuon jälkeen sitten ne ongelmat alkoivat itsellä. Heti startista.

UintiVieru
Kuva Bullseye Photography

Uinti

Lähtö oli takkuista, eikä veto oikein tuntunut hyvältä, märkäpukukin oli jotenkin huonosti ja se alkoi hiertämään niskaa. Mutta se ei loppujen lopuksi niin kauheasti haitannut. Itselle ongelma tulee kun pitää kääntyä vasemmalle poijujen luona. Ajaudin liian lähelle poijua ja joka ikisellä poijulla käsi tai jalka sotkeentui poijun ankkuriköyteen. Otan oikealta puoleta happea luonnostaan, niin sitten tuo poiju on kokonaan sokeassa pisteessä itselläni ja ajaudun liian lähelle sitä. Uinnissa oli pieni kannas mikä ylitettiin ja uitiin kahdessa eri järvessä. Tuossa on mielestäni hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on se, että pääsee tosiaan kuivalle maalle hetkeksi jos vaikka lasit on huurussa tai jotain muuta, niin on helpompi korjata, mutta sitten taas kun siitä pitää mennä taas veteen, niin se on aina uusi mahdollisuus saada lasit hörppäämään vettä. Mutta ei se nyt sinänsä häirinnyt tai
parantanut omaa suoritusta, ihan itse siellä vedessä sössin. Kun sitten lopulta vedestä pääsin, kuulin ajakseni 29 minuuttia ja joitain sekunteja, olin todella pettynyt siinä vaiheessa ja mietin ensimmäisen kerra keskeyttämistä. Lähdin sitten kuitenkin juoksemaan kohti vaihtopaikkaa, että jos nyt nopealla vaihdolla saisi aikaa pikkasen paremmaksi…

märkkäripois
Mut hei! “The Mäki” meni juosten.

Pyöräily

Vaihto meni ihan kivasti, pyöräilykenkiä laittaessa jalkaan tajusin, että kyllä se pikku pyyhe on oltava näissä kekkereissä mukana, hiekkaa tuli meinaan myös sitten kenkään laitettua ainakin lusikallinen. Vaihtoalue oli todella toimiva, tämä oli muutos josta tykkäsin todella paljon. Pyörän kanssa ei tarvinnut juosta juuri ollenkaan. Vaihdon jälkeen olin lähdössä sitten ajamaan ja yritin uskollista Garminiani klikata kierroksen eteen päin pyöräilymoodiin, mutta olin jotain sen kanssa sössinyt, eikä kierros nappulasta tapahtunut mitään. Noh, ei nyt tähän jäädä ihmettelemään, polkemaan vaan.

Sain sitten garminin lajiprofiilin vaihdettua pyöräilyksi, mutta myöhemmin selvisi, ettei se mitään tallentanut vaikka aika juoksikin. Lieneekö aika jättänyt tuosta härpäkkeestä? Mene ja tiedä. Kyllä se näytti nopeusanturin tietoja, mutta ei GPS tietoja. Ihan sama ajattelin, mennään fiiliksellä. Pyöräreitti oli ihan sellainen mihin olen työmatkalla tottunut, tosin duunimatkalla on isommat mäet. Tuuli sitten taas teki tuosta todella kummallisen. Kun ajettiin alamäki voittoiseen suuntaan oli myötätuuli ja vauhtia ihan poskettomasti, huideltiin menemään jossain 50 km/h keskinopeuksilla. Sitten kun tehtiin 180 asteen käännös, niin fiilis oli kuin joku olisi lääpsinyt naamaan ja todennut, et sä mihinkään mene! Vastatuulta ja ylämäkeä, keskari jossain 16 km/h paikkeilla. Ihan hirvittävän tuntuista. Siellä näkyi muutamia keskeyttäneitä, ja mietin, että vois sitä oikeastaan kaveriksi keskeyttää. Jotenkin tuntui niin kaamealta noi ylämäet.Onnistuin yhden geelin läväyttämään käsilleni ja sitten kaikki mahdollinen oli tahmeaa.  Aika oli suunnilleen sama kuin vuosi sitten 1 h 21 min ja sekunteja päälle. Pyöräily oli tehty niin, että ensin ajettiin n. 3,5km matka tielle 140, ja tiellä 140 pyöräiltiin 3x 11km lenkki. Noiden kolmen lenkin jälkeen kun lähdin ajamaan kohti vaihtoa, tuota 3,5km pätkää, niin ihan ajattelin “Onneksi tästä pääsee juoksemaan, tää pyöräily ei toiminu yhtään tänään”.Siinä joku ajoi vielä vierelle ja huikkasi vaan “mä arvasin, että se oot sä! Tsemppiä!” Olin todella hölmistynyt, enkä osannut sanoa mitään takaisin, mutta iso kiitos kannustuksesta, se tuli todella tiukassa paikassa. Oli meinaan todella huono olo siinä vaiheessa. Toivoin vain, että juoksu kulkisi, niin kuin se on kulkenut tässä koko kevään.

kannustaja
“GO GO GO” Hanska voi kätkeä taakseen 1,5 v kannustajan…

Juoksu

Vaihto meni ihan jouhevasti, ainut erikoinen asia mitä tein oli se, että huuhtelin kädet vedellä, kun ne olivat niin tahmeat. Lähdin sitten juoksemaan, ja heti kun olin “stadionilta” päässyt metsän puolelle, niin tajusin, että tästä tulee pitkä 10km. Jälleen keskeyttäminen mielessä. Vatsassa ei mikään hölskynyt, mutta tuntui kuin siellä olisi kivi joka yrittää tulla ylöspäin. Heti jos ryritin juosta vähänkään normaalia kisa vauhtia aloin kakomaan. Yritin kaikkea mitä matkalta sai ottaa, paitsi geelejä, tässä vaiheessa itselle oli selvää se, että omat geelit mitkä oli mukana, eivät itselle sovi. Kuvittelin olevani teräsmasu, mutta selkeästi olin tässä väärässä. Ekan kiekan jälkeen olin varma, että lopetan, mutta sitten jostain kaivoin ajatuksen, että kyllä sä nyt lähdet niitä kaikkia neljää paitaa tavoittelee, nyt paita himaan! Ja lähdin sitten vielä tuolle toiselle kierrokselle. Tuon toisen kierroksen puolessa välissä periaatteessa päätinkin, että ei tässä enää kisata, senkun hölkkäät maaliin ja vähin äänin meet suihkuun. Juuri ennen viimeistä vesipistettä olikin kisan paras hetki. Siinä joku juoksi meikäläisen kiinni, hän oli ensimmäisellä kierroksellaan ja ilmeisesti ihan ensi kertaa osallistui triathloniin. Totesi olevansa sohvaperuna, mihin sitten itse sanoin, että hei! Hyvinhän sulla menee, samantein hän kertoi, että tuntuu siltä kuin kohta kramppaisi. Neuvoin hänelle, että kysäses tossa seuraavalla vesipisteellä, että löytyskö niiltä suolaa. Se auttaisi vettä imeytymään nopeammin sun lihaksiin. Olisi kiva tietää, että auttoiko tuo neuvo häntä vai ei, varmasti hän on yhtä kokemusta rikkaampi nyt, niin kuin kieltämättä olen myös minä.

Siinä vielä toisen kaverin juoksin kiinni, tai hän sillä hetkellä käveli, mutta lähti kaveriksi hölkkäämään. Ilmeni, että meillä molemmilla on samat suunnitelmat, eli #kerääkokosarja tosin, hän oli päättynyt vaihtaa tahlon täysmatkan puolikkaaseen, ja oltiinkin samaa mieltä, että hän on siis meistä kahdesta se fiksumpi, minä vieläkin kuvittelen pystyväni juoksemaan 180 kilometrin pyöräilyn jälkeen (noh, se selviää sitten elokuussa) Siitä kehittelin vielä jonkin näköisen loppukirin ja maalissa olin pikkasen alta kolmen tunnin, kun juoksuajaksi tuli 1:00:56. Loppuaika oli siis 2:58:53. Jäin viime vuotisesta pikkasen reilut neljä minuuttia. Tämä kisa tosin oli vaikein triathlon kisani ikinä. Päälimmäisenä tunteena kisan jälkeen oli tosi kova pettymys, mutta kiitos kavereiden ja vaimoni Teijan, oli jo illalla paljon parempi mieli. Aloin jo pitämään paidastani, ja edelleen on mahdollista saada 4/4 Finisher paitaa mallia Finntriathlon. Nyt tiedossa on oikeastaan sitten vaan lepoa ja palauttelua ennen Joroista.

Kisassa itsellä mikään ei mennyt niin kuin piti, ja tästä reissusta lähinnä opittiin tulevaa varten:

  1. Keskity enemmän tulevaan koitokseen
  2. Älä aseta aikatavoitteita edes mielessäsi
  3. Ei uusia geelejä tapahtumiin
  4. Juo enemmän vettä!
  5. Ota rennosti ilon kautta! <- tää on se tärkein oppi!
  6. Pikku pyyhe vaihtopaikalle

Näitä pointteja on editoitu nukutun yön jälkeen. Tärkeintä tiedostaa mitä haluaa tehdä, puhutaan enemmän liikunnan ilosta ja tapahtumiin osallistumisesta, kuin hampaat irvessä kisaamisesta. Suuntana Joroinen, sinne nauttimaan Joroisten hengestä.

Similar Posts