Treeniä, treeniä ja treeniä…

Nyt on treenit lähtenyt ihan kunnolla käyntiin uuden valmennuksen kanssa. Tmi Anu Uhotoinen on valmennuksen puolella minun valintani. Hän tekee treeniohjelmat ja kerran kuussa vetää mulle ihan livenä treenit. Miksi päädyin Anuun? Koska aika on se mikä on aina kortilla, niin tämä tarkoittaa myös sitä, etten itse ehdi etsiä itselleni sopivaa treeniohjelmaa. Anun kanssa käytiin läpi vähän sitä milloin ehdin harjoitella ja kuinka paljon ja mitä viikottaisia menoja itselläni on. Tämän keskustelun rajoissa hän sitten toteuttaa treeniohjelman ja jos siinä on jotain mitä en ymmärrä niin toki sitten saan kysyä. Samoin jos tulee sairastumisia tai muita esteitä niin kerron saman tein Anulle, niin hän ottaa huomioon nämä muutokset ohjelmassa. Periaatteessa nyt tällä hetkellä on peruskestävyystreeniä, tekniikkatreeniä, voimatreeniä sekä vauhtitreeniä. Lähinnä vauhtitreeniä on vain sen verran, että pääsee oikeaan tekniikkaan kiinni.

Osittain onnistuu myös omien treenien ja lasten treenien yhdistäminen. Vanhimman lapsen kanssa käydään vanhempi + lapsi sählykerhossa. Siellä poikani onkin kommentoinut mun tapaa pelata “Eihän tossa ole mitään järkeä” kun juoksen kenttää ympäri pallon kanssa. Samaten kun tyttärellä on cheerleading treenit niin sinä aikana voin hyvin käydä esim. lenkillä. Jokainen mahdollisuus treenaamiseen käytettävä hyväksi. Meillä vaimoni ja lapset lähtivät käymään tallinnan risteilyllä syysloma viikon aikana ja minä tein niin kuin varmasti jokainen isä tekisi. Hain pyörän ja trainerin olohuoneeseen ja PK- sykkeillä polkiessa kattelin elokuvan. Itseäni oikein alkoi naurattamaan miten kotona oleskeluni meni tuona aikana kun muut olivat risteilemässä. Tulin töistä kotiin, söin, treenasin, söin taas, nukuin, treenasin ja söin.

Tietysti on myös asioita mitkä tuovat todellisia haasteita treenaamiseen, ja pitää oikeasti hallita ajankäyttöä tehokkaasti, jotta saa tehtyä kaiken suunnitelmansa.

Aika vähillä tuhoilla sain käytyä firman uuden toimiston 1-vuotis bileissäkin joissa oli teemana Halloween. Ihmettelin siinä aikani tuota treeniohjelmaa, eikä siinä oikein missään lukenut noita bileitä. Noh, joku pitää sitä uhrauksena, toiset päättäväisyytenä, kolmannet vaan hulluutena. Olin tosiaan vain hetken noissa bileissä, mutta maksimaalisella tyylillä. Alkoholipitoisia juomia tuli nautittua tasan kolmen lonkeron verran. Tämän johdosta lihaskuntotreeni siirtyi päivällä kun en löytänyt mistään fiksua aikaa tehdä sitä treeniä.

Tosiaan. Maksimityyli tarkoittaa sitä, että kun ammutaan, ammutaan reippaasti yli. Onneksi on mahtavia sukulaisia. Bileisiin minut maskeerasi serkkuni Ida, joka vähän harmitteli sitä, että pääsee tekemään näitä halloween maskeja ihan liian harvoin. Mutta ei sitä kyllä työnjäljestä huomannut, vaikkakin normaalit meikkaukset on enemmän näpeissä! Omaan asuuni kuului myös kävelykeppi ja sen verran hyvin pysyin hahmossani, että pariin kertaan kysyttiin olinko loukannut jalkani oikeasti. Hauskaa oli ja olin todella toivottu selfie kaveri.

Välillä suunnitelluista treeneistä tosiaan pitää vähän joustaa ja muistaa, että kyse on harrastuksesta. Viikonloppuna perheemme pienet pojat pitivät yön vaimoani hereillä, niin silloin teemme aina sillä tavalla, että minä herään aikaisin aamulla ja hän nukkuu pidempään sitten. Tämä johti sitten siihen, että omasta treenistä jäi hetki tekemättä ja kahden tunnin PK-treeni supistui puoleentoista tuntiin kun lounasaika tuli juosten vastaan. Ohjelmassa tosiaan oli tarkka ohje siitä, että sunnuntain treeni tulee tehdä aamulla ja maanantainen illalla jotta saan mahdollisimman pitkän palautusajan niiden välille. Tässä on muuten kaikkea mielenkiintoista pörinää nyt Triathlonin ympärillä jatkuvasti. Johtuneeko se Konan kisojen jälkihöyryistä, mutta siellä meni mahtavasti suomalaisilla, kirkkaimmin Kai Söderdahlilla. Haipakkaa menivät myös Barcelonan kisoissa Kaisa Lehtosella, ja Minna Koistisella. Mutta viime viikonloppuna ehkä pysähdyttävin paluu kisoihin oli Jani Puhakan paluu Ironman 70.3 matkalle Turkissa. Olen saanut tavata Janin pariin otteeseen ja lukeuden hänen faneihin ehdottomasti. Mielestäni mainitsemisen arvoinen asia on Finntriathlonin Roadshow joka starttaa helsingistä.

Vihti Triathlon seuramme on myös kasvanut ja nyt meillä on jo yhteistä juoksutreeniä ollut tämän lokakuun verran. Suunniteltuna oli tosiaan viisi kertaa ns. “juoksukoulu” ajatuksella treenejä, mutta jotenkin itsellä on sellainen tunne, että nuo viikottaiset treenit saattavat lokakuunkin jälkeen jatkua. Sen verran paljon on kaikki saaneet irti noista treeneistä. Tosin nyt kun illat pimenee todella nopeasti on meidän kokoontuminen täynnä “valopäitä”, ilman otsalamppua ja heijastimia tuolla ulkona on todella huono liikkua aamuisin ja illalla tällä hetkellä.

Tästä on hyvä jatkaa treeniä, kun oikein suunnittelee asiat on aikaa todella moneen. Tavallaan hyvä juttu tässä on se, että treenit eivät ole arjessa se väsyttävä tekijä, vaan piristävä tekijä. Vireystilaa treenit ruokkii jatkuvasti ja kotona jaksaa temmeltää sitten lasten kanssa todella hyvin. Tästä on hyvä jatkaa kohti täyttämatkaa! Tosin haasteita on taas tulossa kun lapsilla alkaa joulujuhlat lähestymään…