Joroisten jälkeistä elämää
– Onko sitä?
Joroisten koitoksen jälkeen on ollut todella vaikea saada treenistä kiinni. Ei ole löytynyt sellaista motivaatiota eikä rutiinia tekemiseen juuri ollenkaan. Sen sijaa grillaaminen ja lomailu on maittanut oikein paljon. Itsellä tavallaan on sellainen fiilis, että Joroisten puolimatka meni niin hyvin, että keskittyminen tavallaan purkautui sen myötä. Tosin on tässä nyt jotain pikkusta tullut treenattua, ihan silmällä pitäen Turun reissua.
Jotenkin on todella odottava fiilis. Odotan syksyn treeniä tulevaa kesää varten. Jotenkin outo tunne sinänsä. Kuitenkin edessä on vielä Turun Triathlon Weekend ja puolimatka. Siellä on todella paljon sellaisia asioita mitä olen odottanut, uintia Aurajoessa (ihan luvan kanssa) pyöräily moottoritiellä (sekin ihan luvan kanssa) ja tämän jälkeen pääsee vielä juoksemaan kaupungissa puolimaratonin. Samalla on hieman outo tunne lähteä turkuun, koska perheeni ei lähde mukaan. Kotona on pikku pojat kipeenä ja jäävät sitten kotiin sairastamaan. – Sekin uusi kokemus, yksin kisaamaan.
Lisää vielä sitten turusta kisan jälkeen. Tänään on tullut kuunneltua tätä biisiä:
Kun kuuntelen tätä biisiä, olen ihan varman tämän kertovan Triathlonista, nimessä on pieni kirjoitusvirhe vain. Siinä pitäisi varmasti lukea Tri…
“Where there is desire
There is gonna be a flame
Where there is a flame
Someone’s bound to get burned
But just because it burns
Doesn’t mean you’re gonna die
You’ve gotta get up and tri tri tri
Gotta get up and tri tri tri
You gotta get up and tri tri tri”