Vierumäki 2015

Koko aamun ja päivän oli jotenkin puolikuntoinen olo. Tämän huomasi siitä jos nosti lattialta jotain niin päätä alkoi aina särkemään. Vierumäellä kisaankin uinti verraa tehdessä oli sellainen olo, että tuleekohan tästä nyt yhtään mitään. Noh, startti on kohta, tässä ehdi karkuunkaan oli ajatus ennen starttia. Mulle muuten käy aina niin, etten ehdi tehdä puoliakaan siitä mitä pitäisi ennen kisaa, aina tulee kiire. Tällä kertaa jäi kisainfo väliin, mutta ei hätää, edelleen laji järjestys oli uinti, pyöräily,  juoksu… Finntriathlonin tapahtumat on kyllä niin hyvin järjestetty, ettei reiteillä voi eksyä, ja moneen kertaan kuulutettiin sekin kuinka monta lenkkiä mitäkin lajia pitää tehdä. Mutta sitten siihen itse kisaan.

Oikeastaan kokoajan oli tunne, että tahmeaa on enkä pääse oikein hyvään rytmiin. Välillä olin jonkun peesissä ja välillä joku tuli ohi saatoin itsekin jonkun ohittaa välillä… Uintireitti oli paikoittain todella ahdas ja oli kyllä uinti sitä tuttua fyysistä kontaktilajia. Reitillä tulin pysyneeksi todella hyvin Garminin mukaan matkaa tuli 1514 metriä. Ongelmia tuli toisella kierroksella kun pohje kramppaili. Olin ällikällä lyöty kun nousin vedestä ajassa 26:55. Arvioin, että aikani olisi mennyt lähemmäksi 28 minuuttia kuin 27:ää. Joten siinäkin mielessä tämä oli tosi iso yllätys. Muutenkin ruuhkassa aloin taas arvostamaan märkkäriä uudella tavalla. Tuo Black Marlin puku mikä itsellä on antaa käsien liikkua just niillä liikeradoilla kuin itse haluaa. Yleensä käsivetoni on pinnana päällä sellainen, että muistuttaa linnun siipeä, mutta nyt oli pakko pyörittää todella korkealta tilan puutteen takia, eikä märkäpuku sitä estänyt. Tosin sitten alkoi julmettu ylämäkeen talsiminen kohti vaihtopaikkaa. En pystynyt juoksemaan sillä pohje kramppaili edelleen, onneksi tällä kertaa itsellä oli vaihtoalueella suolatabletteja jemmassa.

Uinnin ollessa mun vahvin laji, tulee väki pyöräillessä ohi. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta tavoitteeni oli pitää samaa vauhtia mitä pidin Vantaan sprintillä pyörän päällä, mutta nyt tapahtui sellainen todella mahtava juttu. Mulla oli ihan superjalat! Keskari pysyi yli 30 km/h koko matkan ajan. Tuo 30km/h keskinopeus on kummitellut ja ollut sellainen haamuraja mistä en ole ennen tätä kesää yli päässyt. Pyöräilyn loppupuolella alkoi taas krampit ilmoitella itsestään. Mutta onneksi oli vielä suolatabletteja vaihtopaikalla.. Tykkäsin todella paljon pyöräilyreitistä, se oli ihan huippu! Pyöräilin edeltävällä viikolla 4 x 50km työmatkoja, jotka olikin ihan täsmätreeni kisaa varten. Vanha Turuntie  välillä vihti – Espoo on niin mäkinen, että oksat pois. Vierumäen mäet oli pienoiskoossa nuo missä on tullut treenattu. Jotenkin olin niin eufoorisessa tilassa koko pyöräilyn ajan, ettei haitannut vaikka yksi juomapulloista tippu kesken matkan, siinä kohtaa missä ylitettiin junakiskot. Aloin tästä viisastuneena sen kohdalla juomaan vettä jäljelle jääneestä pullosta, etten sitä menettäisi. Pyöräilyyn meni aikaa: 01:21:57

Juostessa lähtö oli itsellä aika kovaa vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni todella kovaa ja sitten tulin ensin järkiini ja parempi niin, sillä helle alkoi vaatimaan veronsa juoksuosuudella. Koko ajan tuli vilkuiltua kelloa ja huomasin, että kyllä se kolmen tunnin alitus on nyt tulossa. Yksi ainoa kritiikki kisa järjestelyille on se, että helteen takia olisi voinut olla juoksuosuudella vielä yksi vesipiste enemmän. Juostessa tuli otettua urheilujuomaa ja vettä jokaisella huoltopisteellä mutta silti oli todella tuskaista taivaltaa reitillä olleella huoltopisteeltä maalialueelle. Suu kuivui ihan kokonaan sillä välillä. Mutta juoksu aikaan 55:52 , niin ei voi olla kuin todella tyytyväinen! Kokonaisajaksi tuli 02:54:26 ja ensimmäinen kolmen tunnin alitus perusmatkalla on tosiasia.

Huoltoaluehan alkaa olemaan ihan parasta näissä Finntriathlonin kekkereissä… Itsellä tosin lämmin ruoka ei mennyt oikein alas, mutta ananas salaatti osui nami nystyrään.

Tästä on hyvä lähteä kohti Joroisten Puolimatkaa, viime vuonna fiilis oli perusmatkan jälkeen “Mä kuolen sinne!” Nyt fiilis on päinvastainen. .. Pääsen viettäämään juhlapäivää taas parin viikon päästä! Olen edelleen aika ihmeissäni siitä miten hyvin kaikki on voinut onnistua ajatellen tätä vierumäkeä. Tavoite oli saada vauhti samalle tasolle mitä oli vantaan sprintillä ja se onnistui. Uinti oli jopa kovempaa vauhtia, tosin juoksu oli aavistuksen verran hitaampaa.

Vantaalla laitoin kello päälle 30 sek. ennen lähtöä ja sammutin sen joku minuutti maalintulon jälkeen. Vierumäellä vastaavasti laitoin kellon käyntiin tasan minuutti ennen starttia ja sammutin sen ylittäessäni maaliviivan. On tää mahtavaa nähdä tätä kehitystä, viime kuun tuskailu on vaihtunut juhlapäiviin. Parin viikon päästä nähdään miten se pidempi matka sitten taittuu, onneksi sitä ennen on bikefitting varattuna, sekä hieronta. Kuvia ei tarttunut itselle mukaan tuolta reissulta juuri ollenkaan, en ollut samanlainen linssilude tällä kertaa kuin vantaalla. Kuvat napattu Finntriathlonin facebook sivulta ja ovat Bullseye photography/Teemu Ojapalo ottamia.