Ennen Joroista

Tätä kirjoittaessa katselen samalla poikani yleisurheilu treenejä. Tänään vuorossa seiväshyppyyn tutustuminen. Oon kade kun poikani pääsee tuollaista treenaamaan, mutta samalla todella iloinen. Tämän näkeminen vie omia ajatuksia joroisista hieman pois päin, eikä Se matka mikään peikko ole.

Samalla somessa silmääni on ponnahtanut monesta suunnasta, että Joroinen lähestyy, oletko valmis? Ei sitä varmaan koskaan voi todeta olevansa valmiina tuollaiseen koitokseen, varsinkaan ensikertalaisena. Itse siis ekaa kertaa lähdössä puoli matkalle, eikä mitään aavistusta mitä siitä seuraa. Uinti ei sinänsä pelota, matka ei ole ylivoimainen tässä viikko ennen joroista tuli uitua n. 4000 m ja olipa hyvää aallokkoakin mukana. Pisin pyöräily minkä olen ikinä tehnyt on 72 km ja senkin viime viikolla. Puolimaratonin olen juossut kahdesti, molemmat kerrat yli kaksi tuntia. Joroinen on minun hyppy tuntemattomaan. Tarkoituksena oli tehdä vielä lyhyitä mutta kova tempoisia harjoituksia tässä viikolla, mutta ne on nyt jäänyt kun mitä ilmeisemmin koppasin sunnuntain uintireissulla auringonpistoksen ja sitä myöten oli sitten ilta aika tuskainen.

Odotan aika malttamattomasti lähtöä joroisiin, olin ajoissa liikenteessä niin mökit oli varattu ajoissa ja ollaan siellä torstaista tiistaihin. Kaveri pariskunnan kanssa otettiin vierekkäiset mökit joissa on yhteinen saunarakennus. Miehet käy sitten lauantaina vähän urheilemassa. Kuten aina, itselläni ei ole aikatavoitetta kun ekaa kertaa starttaan ko. Matkalle. Ekalla kerralla haluan imeä kokomuksen täysillä, keskittyä pelkästään fiilikseen ja nauttia jokaisesta tunteesta matkan aikana. Toki sykemittari on GPS:n kanssa viihdyttämässä ja tuttua geeliä on varattu mukaan. Vaihdoissa en aio kiirehtiä yhtään, tarkistan ettei mene kiviä kenkään ja sukatkin laitan jalkaan siihen keskittyen. Saatan jopa syödä jotain ennen juoksuun lähtöä.

Nyt kun olen lomalla olen edelleen pitänyt omat treenit sellaiseen aikaan kun se sopii koko perheelle. Aamuisin kun muut nukkuvat, ja niin sanottuun “päiväuni-aikaan”. Myös Joroisiin lähtö on mietitty perheen kannalta. Mökillä olo on tärkeä osa sitä, saadaan perheen kanssa olla mökkeilemässä ja mukana on kummipoikani perheineen. Tämä on se meidän perheen lomareissu, toivottavasti jokainen perheen jäsen nauttii tuosta reissusta. En voi tarpeeksi korostaa sitä, että perheen ehdoilla on mietittävä tällaiset reissut. Olen nyt jo lukenut muutaman tarinan siitä, että ei saatu Lapsenvahtia ja siksi jää Joroinen käymättä.

Tänään on edessä Vihti Triathlonin ensimmäinen harjoituskisa. Itselle harjoitus on tärkeä lähinnä järjestelyiden kautta. Onko reitit hyvin merkattu kisaajien mielestä? Onko reitit valittu hyvin, toimivatko ne? Kisaajia ei ole montaa tulossa, mikä vie paineita itseltä hieman pois. Suurin pelkomme on kokoajan ollut se, että yks, kaks, onkin 50 ihmistä paikalla! Ajanottokin tehdään käsipelillä. Luotto on vahva siihen, että kaikki menee hyvin, mutta itsellä on tapana sanoa “Kaikki mitä ei voi tapahtua, tapahtuu kuitenkin”. Eli tällä viikolla on luvassa vielä treenin järjestäjän puolesta raporttia ja sitten ensi viikon alussa viimeistään kisaraporttia Joroisilta. Tsemppiä kaikille Joroisiin ja muihinkin tapahtumiin! Luulen, että juoksuosuudella ei naurata yhtään, mutta maalissa sitten lupaan hymyillä!