Triathlonleiri Kangasalalla

No niin, viime perjantai ja lauantai tuli vietettyä sitten ihan kuntoillen. Olin Jarmo Hastin ja Simo Hillon vetämällä triathlon leirillä. Jarmo on suomen yksi kovimmista triathleeteistä ja Simo taas on tehnyt jo pitkän uran uinnin puolella, niin avovesiuimarina kuin myös valmentajana. Kun saavuin Kangasallle niin aloitettiin sitten ensin päivällisellä jota seurasi luento yhdistelmäharjoituksista. Se mitä itse lähdin hakemaan leiriltä oli kovat harjoitukset. Sitä on jotenkin vaikea saadaa itsestään irti se maksimi yksinään. Itse saan sen paremmin irti kun on joku vähän piiskaamassa eteenpäin. Kaiken rehellisyyden nimissä nuo leirin luennot eivät yltäneet edellis leirin tasolle, vaikka sainkin todella hyviä ideoita kesän yhdistelmä treeneihin, ja ylipäätään siihen millaisia yhdistelmätreenejä voisi olla. Luennon jälkeen päästi sitten (vihdoinkin!) treenaamaan. Perjantai aloitettiin kevyesti lenkillä jota seurasi sitten kuntosalitreeni.

Lenkki vedettiin puoliksi metsäpolulla ja puolet tiellä, matkaa tuli noin kaksi kilometriä tuolle lämmittelylle. Kuntosalitreeni oli mielekästä. Teimme treenit pareittain. Meillä oli siis 6 suorituspaikkaa osassa molemmat tekivät treenin samaan aikaan, osassa sitten taas vuorotellen. Teimme aina 30 sekuntia treeniä jonka jälkeen vaihto parin kanssa. Kaksi sarjaa kutakin liikettä tuli aina tehtyä. Treeni oli omasta mielestäni hyvää, lähinnä herättelyä seuraavaa päivää varten. Tämän kuntosalitreenin jälkeen lähdettiin vielä hetkeksi jumppaamaan kahvakuulan kanssa. Itse sitten tottuneesti valitsin sen 16 kilon kuulan. Treenit olikin sitten loppujen lopuksi niin rankat, että jouduin vaihtamaan kuulan pienempään 12 kilon kuulaan. Mutta tavoite saavutettiin, eli maksimi sykkeillä mentiin tuo kahvakuula treeni. Tämän treenin jälkeen mentiin sitten saunaan ja pieneen altaaseen pulahtamaan. Siinä vielä mietteitä muiden kanssa päivästä vaihdeltiin ja muita kuulumisia, jonka jälkeen kohti omaa huonetta ja laittamaan seuraavan päivän treenikamppeita valmiiksi. Lauantai olisi kuitenkin se kova treenipäivä.

Lauantai

Yön nukuin huonosti, kuten aina hotellihuoneissa. En oikein tiedä mistä tämäkin asia johtuu, tosin luulen olevani niin tottunut nukkumaan vaimoni vieressä, että on vaikea nukahtaa ilman hänen läsnäoloa. Aamiainen ei ihan yltänyt hottelliaamiaisen tasolle tässä kuntoutuskeskuksessa missä majoituimme, mutta todella hyvä ja itselle tarpeelliset asiat siitä kyllä löyty. Lähdettiin sitten kohti uimahallia, uimakamppeet heitettiin ensin Simon autoon ja me leiriläiset siirryttiin uimahalli Kouhuun pyörillä. Itsellä oli oma TT-pyöräni “Kanuuna” ja tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen ulkoilumme. Se meni hienosti, ja rakastuin uudestaan pyörääni, hän on siis kaunis ja rullaa upeasti. Satulakin tuntu hyvältä! Ekaa kertaa minulla oli päässäni myös aero-kypärä ulkosalla. Siinä oleva visiiri on kyllä todella loistava keksintö! Kertaakaan ei ilmavirta osunut silmiin, eikä silmät alkaneet vuotamaan, yhden kivenkin tuo visiiri nappasi kiinni mikä lennähti edellä ajavan takarenkaan alta päin näköä. Siirryttiin uimahallille n. 5-6 kilometrin matka rauhallisesti hieman lämmitellen. Varpaille tuli hieman vilu itsellä, mutta sekin on omasta hölmöydestä kiinni kun jätin jalkasuojat kotiin.

Uimahallilla oli järjestetty todella hyvä säilytyspaikka meidän pyörille, saimme ne varstotilaan lukkojen taakse. Laitettiin siinä sitten uikkarit jalkaan ja lähdettiin altaalle. Altaalla tosin huomasin, että olin laittanut uikkarit nurinpäin jalkaani, ei kun pikaiseen vaihtamaan oikein päin pukkariin. Alkuun tehtiin tekniikkaharjoituksia, mutta se mikä pisti omaan silmään oli se käsien pyörittely ennen altaaseen menoa. Olin siis ainoa joka pyöritteli käsiä ennen uintia. Pyörittelen olkapäät auki joka kerta ennen untia. Normaalisti teen siten, että ensin molemmat kädet eteenpäin pyörien yhtäaikaa, sitten sama taaksepäin, kädet yhtäaikaa. Tämän jälkeen pelkkä oikea eteenpäin, sen jälkeen toinen käsi, tämän jälkeen vielä molemmat kädet erikseen taaksepäin pyörittäen. Ja lopuksi vielä ikään kuin kumarran siten, että nenä on lattiaa kohti, samoin kädet rentoina. Sitten heitän kädet ylös ulkokautta ja annan rentona tulla alas siten, että oikea käsi koskettaa vasenta olkapäätä. Yhteensä liikkeitä tulee tehtyä 100 kappaletta ennen altaaseen menoa, suosittelen tätä jokaiselle.

Altaassa siis aloitetteen tekniikka treenillä, tehtiin skullingia ja vetoja tahdistaen, ns. Tarzan uintia pää pystyssä ja hieman kelluttamistakin kokeiltiin. Lause mistä sain eniten irti noissa treeneissä oli “Olkapää tulee korvaan kiinni!” Liuku paranee todella paljon kun sen olkapään saa liikkeelle, ja jännä juttu on kans se, että liussa on todella iso merkitys sillä, että ne kädet suorana eteenpäin. Vähän koukkua ja heti lantio alkaa tippumaan. Sitten jatkettiin, ja alettiin tekemään vetoja. Ensin teimme 10 x 50m vetoja minuutin lähdöillä. Jaoin itse rataa Jarkon kanssa joka pysyi nyt mukana paljon paremmin (siis nyt puhun vain uinnista!) kuin viime marraskuussa, sekin oli kiva nähdä, että ihmiset kehittyy ja oppii. Itse vetelin sitten noita finstoja aikalailla samaan tahtiin Simon kanssa ja odoteltiin sitten aina n. 20 sekuntia ennen seuraavaa lähtöä. Noh, tämähän ei tietenkään Jamolle käynyt, että palautellaan noin pitkiä aikoja. Niin alkoi sitten meille viheltää erikseen 10 sekunnin palautuksia. Tuolloin oli siis tarkoitus tehdä 10 vetoa näin, mutta myöhemmin selvitin omasta Garminista, että vetoja tuli peräti 11 kappaletta. Oli oikein napakoita vetoja menivät aikoihin 36 – 41 sekuntia. En ole varma oltiinko sitten loppujen lopuksi kaksistaan ainoat jotka veteli tuota tahtia, oli todella hyvä nähdä Simo rataköyden toisella puolen, kiritti oikein kivasti!

Tämän jälkeen Simo lähti kuvaamaan naisten uintia ja miehet alkoivat vetelemään piikkejä (25m vetoja) Olin todella yllättynyt omasta vauhdista. Lähdettiin siinä kaikki yhtenä rintamana ja onnistuin jokaisella vedolla jättämään muut taakse. Miten saisin tämän sanottua ilman, että kuulostaa oma kehulta? Mutta se fiilis siitä, että nyt on tehnyt asioita oikein ja pystyy menemään todella lujaa oli kyllä todella sanoin kuvaamaton. Uinnin jälkeen Simokin vinkkas mulle, että lokakuussa on Masters uinnin SM kisat, sinne mukaan.

Treenithän ei tähän loppuneet vaan lähdettiin vetämään pientä pyörälenkkiä. Taisi tulla yhteensä 34 kilometriä pyöräiltyä tuon uinnin perään. Tosiaan tehtiin ensin ihan peruslenkkiä pyörillä jolloin Jamo kävi jokaisen kohdalla katsomassa sitä ajoasentoa, mulle antoi loistavan vinkin! Mulla oli kyynärpäät liian lähellä toisiaan mikä sitten aiheutti lapaluiden kipeytymisen. Tangot leveämmälle ja se ongelma poistuu. Muuten ajoasento oli hyvä. Tuolla pyöräillessä sitten tuli totuus kasvoja vasten, ei löydy meikäläisesti sitä pyörävauhtia niin kuin olisi hyvä. Selkeesti pitää lisätä pyöräily treeniä. Ihaillen katsoin Jarkon kevyen näköistä pyöritystä kun tehtiin ylämäkitreeniä. Minä puhisen keuhkojani pihalle ja kaveri liitää kevyen näköisesti ohitseni. Ylämäki treenissä kävi sillä tavalla, että lähdin kahden vedon jälkeen vielä kerran toisen leiriläisen Jussin kanssa vielä yhtä vetoa tekemään ja kun päästiin huipulle takaisin oli siellä enää Jamo odottamassa. Meillä oli tietenkin hirveä nälkä, vaikka kokoajan olikin jotain purtavaa mitä söi. Jamo ilmoitti meille, että nyt on sellainen tilanne, että meillä on 20 minuuttia aikaa ehtiä lounaalle, että saadaan vielä ruokaa. Matkaa oli pikkasen reipas 5 km, tosin meidän suuntavaisto oli sen verran sekaisin siinä vaiheessa, että tuurilla löydettiin suorin reitti. Lähdettiin sitten siitä aika haipakkaa polkemaan ja ehdittiinkin syömään, helposti. En ole ikinä syönyt niin täyttävää lounasta, söin ensin lautasellisen keittoa ja sen jälkeen vielä kaikkea muuta mitä oli tarjolla lautasellisen.

Tämän jälkeen luentoa, tai oikeastaan luento on väärä sana. Lähinnä rentoa keskustelua treenaamisesta ja kaikesta muusta. Jonka jälkeen lähdettiin vielä vetämään yhdistelmä treeniä pyörä – juoksu. Tuolle treeni alueelle siirtyminen oli yhtä tuskaa. Vastatuuli oli niin järjetön, että oli poljettava alamäkeen jotta pääsi eteenpäin. Kun päästiin sitten isommalle tielle tuo tuuli tuli poikittain ja puuskittain. Siinä tuli vähän harmiteltua, että on niin kevyt… Oli meinaan ajoittain pakko nojata tuohon tuuleen. Ei muuten uskaltanut mennä eteenpäin. Tuo yhdistelmä treeni oli todella mielekäs, mutta rankka (Niin kuin pitääkin!). Pyöräilylenkki oli n. 1,6 kilometriä ja juoksulenkki 300 metrinen juoksurata. Tuo rata oli todella pehmeä ja teki siitä todella raskaan. Raskas oli pyörälenkkikin, sillä se oli melkeinpä pelkkää nousua näköalatornille, toki takaisin päin oli sitten alamäkeä. Itse tein treenin siten, että ensin yksi lenkki pyörällä ja kaksi juosten, sitten kaksi lenkkiä pyörällä ja neljä juosten. Sen enempää ei kyllä tästä äijästä löytynyt paukkuja ei niin millään. Lopuksi lähdin sitten Millan ja Päivin kanssa yhdessä kohti majapaikkaa pyöräillen, mentiin ihan oman seuran porukalla tuo viimeinen 10 kilometriä! Se oli todella mahtavaa.

Lopuksi

Leirin piti alunperin kestää sunnuntaille asti, mutta osallistujamäärän jäädessä pieneksi, tai ainakin yöpyjien määrän jäädessä pieneksi tuona sunnuntaina ei kuntoutuskeskus Apila ollut enää auki. Itselle tämä sopi oikein hyvin, sillä tällä tavalla ehti tyttärenikin tanssitunnille sunnuntaina ja minä pääsin poikani kanssa uimaan. Saatiin myös kiinteistövälittäjä käymään tuona sunnuntaina ja allekirjoitettiin toimeksianto sopimus, eli meidän asunto sitten lähtee myyntiin. Uusi koti on jo meidän, avaimet vaan puuttuu vielä. Heti kun saadaan avaimet alkaa siellä remontointi. Vielä hieman jännityksellä odotan kuinka stressaavaa se tulee sitten olemaan kun tehdään remonttia ja samalla pitäisi vielä treenata, noh sen näkee sitten, turha tässä vielä alkaa hermoilemaan. Välillä tuntuu olevan monta rautaa samaan aikaan tulessa, mutta näinhän sen pitääkin olla “ruuhkavuosina”. Nyt vietän lepoviikkoa, eli harjoitukset teen todella matalalla sykkeellä. Vaimoni hieman ihmetteli kun lähdin aamulla uimaan, niin sanoin vaan, että tottakai! Mutta uin rauhallisesti.