Menneen kauden analysointi ja kurkkaus tulevaisuuden suunnitelmiin

Konalta palattu takaisin ja ylimenokauttakin jo mukava puolitoista viikkoa takana. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti minun piti pitää 2-3 viikkoa kokonaan taukoa uimisesta, juoksemisesta ja polkemistesta, mutta kummasti löysin itseni eilen taas lenkkipolulta ja tänä aamuna altaasta… nyt jotain rajaa tähän touhuun tai poltan kynttilää taas kummastakin päästä ja keskeltä!

Ei ole sitten triathlonharrastuksen aloittamisen jälkeen (10/2012) tullut pidettyä viikkoa kauempaa taukoa treeneistä. Viime vuonna vika kisa oli 4.10 ja melkein jo tähän aikaan me juostiin Joonan ja Tatun kanssa tiukkoja vetoja Esport Arenalla ja harjoiteltiin muitakin lajeja aggressiivisesti. Viimeistään tämä syksy näytti kuitenkin, että välillä on pakko levätä. Se vaan on hiton vaikeaa, kun haluaa niin paljon kehittyä ja mennä eteenpäin. Välillä sitä unohtaa, että nopein tie eteenpäin on ottaa pari askelta taaksepäin.

Tämä syksy on ollut äärimmäisen vaikeaa aikaa. Juoksu on lajeista ainut joka on kulkenut ja minulla on ollut aivan valtavia ongelmia pyörän kanssa. Tehot ei vaan ole tulleet. Syitä voi hakea ylirasittumisesta, levon puutteesta, ajoasennon vaihdosta, pienemmästä runkokoosta (päivitin pyörän ennen Konaa ja tilalle tuli 48cm P5) ja viimeisenä henkimaailman jutuista ja itseluottamuksen puutteesta, kun homma ei toimi. Jarno reagoi minkä pystyi ja yritti löytää minulle sellaista ohjelmaa, jonka voisin toteuttaa. Konan lähestyessä minun piti vain toivoa, että kisaa edeltävän lepojakson aikana pyöräjalat löytyy. ”Kyllä ne tulee, niiden on pakko tulla”.

Käväsin ”pystymetsältä” tekemässä Tahkon täysmatkan elokuun alussa. Kisaviikon maanantaina päätettiin, että teen puolimatkan sijaan täysmatkan. Kisa meni vähän kuin leikiten 9.42-aikaan. Poljin 70 % FTP:stä pyöräosuuden ja siinä kohtaa vielä mietin, että nyt tähän kunnon treenijakso ja Konaa ennen kunnon tapering (verrattuna Tahkoon) ja minähän poljen 72-73% ftp:stä!! Lopputulos: Konan tehot oli ~20w Tahkoa alhaisemmat KOSKA JALAT EI VAAN PYSTYNEET POLKEA KOVEMPAA (Konan tavoitetehot ~69%).

Tällaista se urheilu on. Välillä voitetaan ja välillä hävitään. Pääasia on, että katsoo peiliin eikä syytä olosuhteita. Peilistä ne mokat lähtee. Kaikesta täytyy oppia (virheistä enemmän kuin onnistumisista) ja epäonnistumisten täytyy ruokkia kiukkua ja nälkää. Minä mieluummin käännän toisen posken elämälle -lyö vaan – kuin menen sohvan taakse piiloon itkemään epäoikeudenmukaista maailmaa. Ja jatkan elämää vahvempana ja sitkeämpänä.

No joo, se siitä. Lyhyen ytimekkäästi kauden 2016 kisojen purku ja sitten siihen mielenkiintoisempaan eli kauteen 2017.

Kausi 2016

3.4 Pariisin maraton – 2.59. Erinomainen suoritus. Tavoite 2.57, vähän jäi nälkää.
14.5 HCR (puolimara) – 1.24. Onnistuminen.
22.6. SM-Tempo – 4. sija. Onnistuminen. Podium oli niin lähellä, että pieni kiukku jäi. V2017 sitten mitali kaulaan.
2.7. Finntriathlon Vierumäki – 1. sija. Ihan ok. Keskitehot ja juoksuvauhti oli aika kaukana siitä, mitä ”olisi pitänyt” pystyä suorittamaan. Kropalla oli selkeästi vähän väsy.
16.7. Finntriathlon Joroinen – 2. sija. Onnistuminen.
6.8. Finntriathlon Tahko – 1. sija. Yllätyskovaveto. Löysin rantein 9.42-aika oli itselle pienoinen ylläri. Jos olisi juossut eikä himmaillut valmentajan ohjeiden mukaan, niin 9.30-alitus täysin mahdollinen.
20.8. Sun City Triathlon perusmatka – 1. sija. Ok olosuhteisiin nähden. Tahkon jälkeen kahden viikon palautuksella perusmatkalle = eihän kukaan edes voi kuvitella, että pääsisi mihinkään oikeisiin perusmatkavauhteihin. Joten rennon hauska kotiyleisön edessä.
8.10 IM Kona – DNF. Kuten jo yllä mainittu, pyörässä jo loppui paukut kesken. Yleisväsymys + pieni osa syystä energia- ja nestehukalle. Lämmöt ok eli akklimaatio toimi.

Iskän kanssa kansallisuuksien paraatin jälkeen (Parade of Nations)

Lempipuuhassa.

Snorklausreissulla Captain Cookilla.

Perusturret

Kausi 2017

Sitten päästään itse asiaan! Joku on saattanut jo jostain lukeakin, että minä siirryn kisaamaan Ironmanin Pro-sarjaan. Viime vuoden Barcan jälkeen me pohdittiin Tatun kanssa ihan tosissaan, että pitäisikö minun oikeasti koittaa siipiäni ammattilaisena. Pari kuukautta tehtiin suunnitelmia ja helmikuussa 2016 minä jäin tekemään 3 päiväistä työviikkoa. Samaan aikaan tehtiin Tatun kanssa suunnitelmia / roadmapia vuoteen 2020 asti. Valmentajani Jarno kertoi oman näkemyksensä vuosista 2017-2019 parisen viikkoa sitten. Pitkäjänteisesti lähdetään siis rakentamaan ammattilaisuraa eikä mitään vuoden kokeilua.

Sivukommenttina: Check my new English site = http://minnakoistinentriathlete.com/

Helmikuussa me myös teimme tietysti sen päätöksen, että mikäli käynnissä oleva harjoituskausi tuo tulosta, siirryn Havaijin jälkeen kokonaan ammattiurheilijaksi. Ja treenikausihan puri kroppaan. Sen näki jo harjoituksissa, kun koko ajan mentiin eteenpäin, mutta suurimmat koitokset ja todistukset tulivat tietysti kesän kisoista.

Nyt alkaa siis täysin uudenlainen elämä ja arki. Pelottaa, jännittää, suruttaa, innostaa… Tunteiden sekamelska on välillä aikamoinen. Ekat startit kovien naisten seassa… voi saakeli. En tiedä miten hillitsen sen kaiken jännityksen. On myös epävarmaa, mihin kroppa pystyy kehittymään. Se on aika pelottava ajatus. Totta kai minulla liikkuu päässä negatiivisia ajatuksia, kuten ”onko tää yhtään järkevää”, ”mitä jos musta ei koskaan tulekaan mitään ja olen ikuinen tokavika tai vika”, ”miten kestän paineet”, ”mitä muut musta ajattelee”, ”nolaanko vain itseni”.

Tatu on tainnut viimeisten kuukausien aikana kuulla minun niin useasti sanovan ”mua pelottaa”, että hän on lanseerannut minulle teeman kaudelle 2017. Se on myös fraasi, joka minun täytyy aina palauttaa mieleen, kun alan miettiä, epäillä, kyseenalaistaa, jännittää, panikoida… #nofear. Eli ei saa pelätä. Täytyy olla rohkea ja ennen kaikkea rohkeuttahan tällainen päätös vaatii. Jättää kaiken entisen ja turvallisen epävarmojen tulevaisuuden näkymien vuoksi. Siksi, että uskoo itseensä ja tiimiin ympärillä. Täytyy voida luottaa ja heittäytyä. Minä olen aivan todella onnellinen kun saan tehdä mitä rakastan ja siinäkin on jo syytä kerrakseen.

[Tatun kanssa rakennetaan minulle kv-brändiä, joka mukailee Suomi-mielikuvaa ja tuo esiin suomalaista sisua, periksiantamattomuutta, puhtautta, luontoa ja elämän myönteisyyttä. Tämän lisäksi brändimielikuvassa täytyy olla mausteena minua itseäni, joista yksi esimerkki on #nofear. Olen aikamoinen sisupussi ja muun muassa ärsyynnyn valtavasti jos minun kovaa keskittymistä ja puristamista vaativa treeni jostain syystä keskeytyy / keskeytetään. Siksi olen kovasti yrittänyt lobata hästägiä #f*ckoffimtraining mutta ei ole vielä mennyt läpi :D]

Kun nyt siirryn pro:ksi, niin minulla ei ensimmäisenä vuotena ole ainakaan mitään menestymisen paineita. Kun nyt en olisi joka kisassa viimeinen 😀 Eka vuosi menee siis ihan opetellessa, totutellessa ja ottaessa startteja alle, jotta sitten kun lähdetään toden teolla hakemaan kovempia suorituksia, niin olen Kaisan, Daniela Ryfin ja Mirinda Carfraen kanssa samalla viivalla aivan tyynenä. Ja ennen kaikkea tunnen kuuluvani siihen porukkaan ja luotan omaan suorituskykyyni. Ei minusta koskaan Ryfin tasoista triathlonistia tule, mutta yritän päästä niin lähelle kuin mahdollista.

Kausi 2017 on oppimisen vuosi. Ja kovan treenin vuosi. Tehdään heikkouksista vahvuuksia ja parannetaan suorituskykyä niillä osa-alueilla, joilla olen jo nyt vahva. Viime treenikausi toi ison tason noston ja nyt lähden metsästämään taas ihan uutta suoritustasoa. Pari päivää vielä lepoa kropalle ja haetaan sitä taistelumieltä, jota kovaa harjoitteleminen vaatii ihan joka päivä. Ja sit läks ku telkkä pöntöstä!

Kisasuunnitelma 2017:

1) Bahrain 70.3 10.12.2016 tai / ja Dubai 70.3 27.1.2017
2) Ironman African Championship 2.4.2017
3) Ironman South American Championship 28.5.2017
4) Finntriathlon Joroinen 15.7.2017

Näiden lisäksi kesällä Euroopassa 70.3:sia ja Suomessa ainakin SM-tempo (aika-ajo). Yllä oleva lista elää, mikäli nähdään, että treenikaudella tulee eteen seikkoja, joiden vuoksi kisaohjelmaa ei ole järkevä tuollaisena toteuttaa. Elokuusta eteenpäin suunnitelmat tehdään kevään aikana pohjautuen treenikauden tuloksiin ja siihen mennessä olleiden kisojen suoritusten perusteella.

Suunnitelmat on luotu, edellinen kausi analysoitu ja virheistä opittu. SUORITA JA NAUTI!

Oltiin Sebi Kienlen kans vikat uimarit kisojen alla altaassa. Rock! Harmillisesti en omaan idoliini, Daniela Ryfiin, törmännyt missään. Hän on sitten ihan tajuton triathlonisti.

Energy Labilla vetämässä treeniä viikko ennen kisaa. 2h paahtavassa auringossa kisavauhtista juoksua. Check.

Kisan jälkeen riitti aikaa Volcanolle, kilppareille, Akaka Fallsille ja muille pakollisille turreiluille.