Yhdestä lajista vihdoin kolmeen

Kevät ja alkukesä on tuonut mukanaan triathlonin osasuoritteiden kilpailuja. Puolimaratonilla, maratonilla ja aika-ajopyöräilyssä on tullut erinomaisia suorituksia ja suorituskyky on selkeästi noussut viime vuoteen verrattuna. Puolimaratonin juoksin 1.24 aikaan (tulokset; parannusta 3 minuuttia viime vuoteen), maraton meni Pariisissa juuri alle kolmen tunnin 2.59 (tulokset; aikaparannus 24 minuuttia lokakuun täysmatkaan verrattuna ja 31 min 2014 lokakuussa juostuun Amsterdamin maratoniin) ja aika-ajo pyöräilyn SM-kisoissa sijoituin heti ammattipyöräilijöiden taakse neljänneksi. Tehoissa mitattuna poljin 30 kilometrin matkan yli 20 wattia korkeammilla keskitehoilla verrattuna viime vuoteen (tulokset).

Muutama ajatus SM aika-ajosta. Aika-ajossa kilpailijat lähetetään minuutin tai kahden välein radalle, jossa he ajavat soolona kelloa vastaan. Olin viime vuonna viides, joten tänä vuonna starttasin viidenneksi viimeisenä (käännetty lähtöjärjestys). Alkupään naiset lähti minuutin välein, mutta minä sain lähteä 2 minuuttia edeltä startanneen Laura Vainionpään perään (ja minun perääni lähdettiin vasta kun oli kulunut kaksi minuuttia). Starttia odotellaan pyörän päällä istuen lähtökarsinassa. Karsinassa voi seurata ajan kulkua pyöräilijän vieressä olevasta taulusta. Taulu laskee aikaa lähtöön ja tuomari ilmoittaa vielä erikseen, kun aikaa starttiin on 10 sek. 3 – 2 -1 AJA! Ja sitten mennään täysiä alusta loppuun asti. Tai niin täysiä kuin voi kuvitella ajavansa 30km eli ~45 min.

Lähdin ajamaan selvästi suunniteltua kovemmilla tehoilla ja ekan kierroksen (15km) jälkeen meinasi vähän jännittää, että jaksankohan loppuun asti romahtamatta. Ekan ja tokan kiekan keskitehot oli kuitenkin juuri samat eli sain erinomaisesti pidettyä suoritustason yllä.

Aika-ajo on tuskainen raastolaji. Siinä saa ja pitää koko ajan sattua, muuten ei aja tarpeeksi kovaa. Voisi siis sanoa, että ajajat laitetaan järjestykseen myös kivunsietokyvyn ja pääkopan keston mukaisesti = kuka pystyy ulosmitata itsestään eniten.

Autossa meditaatiota ja aggren hakemista tulevaan tuskan kokemukseen.

Reitti oli kuulemma vähän poikkeuksellinen aika-ajoreitti, sillä siinä oli koko ajan mutkaa oikealle ja vasemmalle ja tie nousi tai laski jatkuvasti. Eli ei päässyt niin sanotusti vetämään pitkää siivua suoraa tietä ja vain keskittymään kampien pyörittämiseen. Itse nautin mutkaisesta ja vaihtelevasta tiestä, ei ainakaan tullut tylsää. Tasaisen trainerajon jälkeen oli erityisen hauskaa paahtaa loiviin mutkitteleviin alamäkiin – sai ihan vauhdin hurmaa siinä rakasta Cerveloani kallistellessa ja tykittäessä eteenpäin.

Tavoitteenani oli sijoittua vähintään yhtä hyvin kuin edellisenä vuotena (5s 2015) ja auttaa IK-32:n tiimiä joukkuemitalitaistelussa (viime vuonna voitimme Lotta Lepistön ja Mirka Vahteran kanssa joukkuekultaa). Sijoitukseni oli tosiaan 4s ja tuin omalta osaltani taas joukkuemitalitaistelussa tiimiämme. IK-32 nappasi joukkuekisassa kultaa ja hopeaa; minä poljin kultatiimissä Lepistön ja Gröndahlin kanssa 🙂

Kuva 1 on koko IK-32n paikalla olleesta mimmitiimistä ja kuvat 2-3 voittajajoukkueista palkintopallilla.

——————————————————-

Minun piti startata triathlonkisat jo Finntriathlonin Vanajanlinna -kisassa sprinttimatkalla sekä Himoksen SM-sprintissä, mutta kroppa päätti toisin. Päätin kisaviikolla vähän totuttaa jalkoja maantiepyörä-juoksuvaihtoon (ajan aina treenit triathlonpyörällä). Mielestäni maantiepyörässä jalat rasittuvat vähän eri tavalla kuin triathlonpyörässä (en ota kantaa onko todellisuutta vai vain omaa kuvitelmaa, mielipiteitä asian suhteen on varmasti puolesta ja vastaan), joten minulla ei ihan ollut henkistä varmuutta lähteä kisaamaan maantiemankelilla.

Niimpä vetäsin ke+to+pe pyörätreenin päälle 30 min transitiohölkät. Ulkona sattui olemaan jopa alle 10 astetta lämmintä sekä sadetta ja tuulta. Tämä yhdistettynä litimärkiin vaatteisiin ja ennen kaikkea liian vähään vaatetukseen oli flunssauttava yhdistelmä. Hakkasin pari kertaa päätä seinään ja kolmannella kerralla – eli perjantaina – loppujen lopuksi tärppäsi = tulihan se flunssa sieltä! Supervastustuskyvyllä varustettu nainenkin sai kokea flunssan kun oikein yritti. No, toivotaan, että viikko telakalla oli kauden 2016 ainoa sairastelu.

Tatu pääsi kisaamaan Vanajanlinnassa ihan kahteen otteeseen: perjantaina voitto kotiin BusinessTriathlon-tapahtumassa ja lauantaina M30-34 voitto.

——————————————————–

Keskiviikkona ajettu aika-ajon suomenmestaruuskisa oli viimeinen niitti luottamukseen omaa kuntoa kohtaan. Kuten jo yllä mainittu, suorituskyky on parantunut viime kauteen verrattuna huomattavasti ja odotan innolla millaista jälkeä kauden triathlonkisoissa saan aikaan, kun osasuoritteet lyödään yhteen. Olen koko harjoittelukauden aina Barcelonan täysmatkasta lähtien treenannut kurinalaisesti, säännöllisesti ja paljon, joten innosta puhkuen lähden lunastamaan itselleni antamiani lupauksia. Tahdon palkinnon kovasta työstä ja paras palkinto on onnistunut kisasuoritus!

Kaudella 2016 minulla on vielä melkein kaikki triathlonin matkat kisattavana: perusmatka, puolimatka ja täysmatka. 2.7 käytävä Vierumäen perusmatka on hyvä kenraaliharjoitus Joroista varten. Kesän eka triathlonstartti on aina vähän hakemista. Joroisilla kisattava puolimatkan SM-kisa on minun kesän kohokohtani: sinne ihan levätään ja piikataan ja haetaan huippukuntoa. Tosin treeniohjelma ulottuu vasta Vierumäen kisaan, joten Jarno saattaa yllättää omalla visiollaan 😀 Joroisten jälkeen on tulossa vielä Finntriathlon Tahko ja Sun City Triathlon, mutta minä käännän jo heinäkuun puolivälin jälkeen katseen ja fokuksen lokakuun 8. päivään: siellä odottaa Havaijin MM-kisat.

Vierumäellä nähdään! 🙂