1. sija Finntriathlon Tahko puolimatkalla

Posted by:

No niin, pari viikkoa kulunut Tahkon puolimatkalta. Monesta katsojasta näytti varmaan ulkoapäin, että suoritus menee hyvin ja rennosti. Ei vähintään sen vuoksi, että oma enkka parani viime vuoden Joroisilta 30min ja kurvasin ensimmäisenä maaliin. Henkisesti kisa oli vaikea ja paljon oppia siitä jäi taas käteen, kuten myös IM Frankfurtista.

Fiilikset ennen kisaa

Palautuminen Frankista kesti kauan ja kun alkoi vihdoin tuntua siltä, että kroppa alkaa antaa tehoja, niin olin viikon flunssassa. Tuntui, että olin ihan puolikuntoinen ja usko omaan tekemiseen oli heikko, kun en ollut saanut Frankin jälkeen yhtään ehjää, paria päivää pidempää treenijaksoa. Mulla lähtee kaikki päästä; jos mä en luota itseeni, niin ei tule mitään. Ei olisi huvittanut yhtään startata. Yritin ruikuttaa Jarnolta, että kävisikö jos en kisaisi. No, treeniohjelmassa puolimatka kuitenkin oli lauantain kohdalla, mutta toiveideni mukaan flunssan hellitettyä kovaa treenattiin keskiviikkoon asti. Kokeiltiin kahden päivän miniherkistelyä, joka toimi hyvin (takana oleva kokonaisrasitus oli kevyt).

Kisa

Koska ei huvittanut, niin olin kaikkea muuta kuin latautunut kisaan. Ei ollut yhtään puristusta tai hyvää kisajännitystä vaan kaikki oli vähän ”mennään nyt katteleen”, löysää. Pää oli löysä ja kroppa ei ollut valmis kovaan menoon, kun en ollut latautunut. Mirka huikkas ennen lähtöä, että siitä Katjan peesiin, Katja on kova uimari. Mä olin ajatellut lähteä katteleen ja alkoi ahdistaa ajatus ”kisastrategiasta”. En ole koskaan halunnut tehdä mitään strategioita, kun otan niin helposti paineita. Se tarkoittaisi, että nyt mennään tosissaan ja mä en ole vielä valmis siihen. Teen parhaat tulokset kun vedän kovaa, mutta rennosti. Paineetta. Ja mä nyt tunnetusti otan paineita pienimmästäkin. Ei itselleen aina tarvisi olla niin ankara, mutta enpä sille mitään voikaan.

Oppi nro 1. Koita jatkossa pakottaa latautuminen silläkin varjolla, että tulet pettymään suoritukseesi. Ei aina tarvitse olla parhaassa mahdollisessa kunnossa ja sen ei pitäisi antaa vaikuttaa korvien väliin. Hauskaa pitää olla aina, ilon kautta!

Lähtöä odotellessa oli ruuhkaa ja naisia tuli siihen mun ja Katjan väliin. Syystä tai toisesta mä koin, että ne tuli väliin agressiivisesti, kait ottivat vähän kontaktiakin ja katseli sillei haastavasti. Ajattelin, et kait ne sit on kovia uimaan kun siihen kärkeen tulevat ja annoin tilaa.

Noh siitä lähtö ja koska mä olin ajautunut tämän naisryhmän sivuuttamaksi, niin Anni ja Katja lähti tekemään eroa. Naisryhmä ei pystynyt vastata A&K menoon vaan jouduin parilla kovalla vedolla ohittaa ja kiertää niiden eteen, Annin taakse. Oli vaan too late. Kaksikko oli jo karkuteillä ja etenkin kun aallokko oli sen verta kova, että liika hengästyminen olisi voinut olla turmiollinen, niin spurtti jäi tekemättä. Anni ja Katja karkasivat erinomaiseen uintisuoritukseen eikä mulla ollut edes mahdollisuutta koittaa roikkua peesissä.

Oppi nro 2. Usko omaan tekemiseen. Tiedän olevani kova uimaan, joten mene sinne kärkeen ja töni takaisin jos joku ottaa vähän kontaktia. Ei saa olla niin herkkä ja pelätä. Tähän liittyy myös se, että otan ison henkisen taakan itselleni ensi kesäksi ja siirryn (näillä näkymin) yleiseen sarjaan. Lisää paineita, kun kisaan Suomen kovimpia naisia vastaan.

Vaikka en siis ollut tehnyt kisastrategiaa (lähden Katjan ja Annin perään), olin puolittain vähän siinä lähdössä ehtinyt kelata, että ehkä voisin yrittää. No se riitti. Kun sitten peesi karkasi, mua ketutti ihan suunnattomasti. Ja sitä harmitusta sitten kesti koko kisan. Pyörässä kelasin, että lopetan juoksuun. Juoksussa kelasin, että juoksen viel ton pätkän, ja sitten lopetan. Vielä toi takalenkki, että oon takas Plazalla ja voin juosta suoraan hotellille. En missään vaiheessa tiennyt monentena olen tai millainen aika sieltä on tulossa. Ajattelin, että uinti menee huonosti, kun peesi karkasi ja oli aallokkoa. Pyörä oli ihan ok ja luulin polkevani oikeiden tehojen mukaan (85 % ftp:stä), mutta juoksu taas meni suunnitelmiin nähden alakanttiin (juoksu ei lähtenyt halutulla vauhdilla liikenteeseen). Kun ei ota dataa vastaan niin ”paska suoritushan tää taas on”.

Katselin kotona datoja huomasin, että poljin 5w liian hiljaa (82,5% ftp:stä 90km avg). Ja taas… ENERGIAA VÄHINTÄÄN 1/3 LIIKA VÄHÄN! Miten mä en ikinä opi! Mulla oli kahdessa pullossa energiaa yhteensä 560kcal ja 140g hiilaria. Ne piti juoda ja syödä 2 geeliä (= 200 kcal ja ~60g hiilaria). Eli koska en saa juoksussa energiaa helposti sisään, tarkoituksena oli tankata pyörässä. Käytän sellaisia energiatuotteita, joiden tutkimusten mukaan pitäisi imeytyä paremmin kuin yleisempien hiilarilähteiden (ihmiskroppa pystyy käsitellä 60g hiilaria tunnissa, mutta jos käyttää maltoa, fruktoosia ja glukoosia sekaisin, kroppa voi hyväksikäyttää jopa 80g tunnissa). Laskin, että 2.5h pyörän aikana otan noin 80g hiilaria tunnissa sisään. Todellisuudessa ekasta pullosta jäi juomatta pari desia ja tokasta oli T2 jäljellä 400ml. Molemmat geelit meni. Vaje oli noin yhden pullon verran eli ~280kcal ja 70g hiilaria. Juoksussa sain yhden geelin alas ja pari suullista energiajuomaa.

Oppi nro 3 ja 4. Noudata tankkistrategiaa… tämä on todettu niin moneen kertaan, että en tiedä mitä taikoja pitää ruveta tekemään, että energiaa ja nestettä uppoaa tarpeeksi. Opettele myös tehomittarin käyttö. -5 wattia on miinus 5 wattia, vaikka kuinka ”luulee, että polkee ihan oikealla tehotasolla” (oikeanlainen lap-käyttö).

Juoksuun lähdin ajatuksella, että rullaan T2:sta Plazalle (~2km) ja siitä suoraan hotelliin. Plazan kohdalla oli hirvee mäki ja kilsavauhti oli jotain luokattoman huonoa. No sitten ajattelin juoksevani vielä pikkasen, takalenkin. Sitten lopetan. Tällästä se oli ekan kympin ajan. Mietin koska Anni tulee ohi (olin Annin ohittanut pyörän tokalla lenkillä) ja kuinka monta naista on edellä. Monentana mä olen, mikä aika sieltä on tulossa? Varmasti ihan huono, kun uinti meni huonosti ja juoksu ei kulje. Taistelin lopettamista vastaan. Ja kaikki sen takia, että uinnin startissa pikkasen mokasin, missasin peesin enkä päässyt puskeneesta harmituksesta eroon. En pystynyt kääntämään mieltä enää positiiviseksi.

Kuvassa raskasta juoksua. Lysähtänyt asento kertoo ettei ihan olla terävimmillään. (Kuva Finntriathlon)

finntriathlon juoksu

10 km kohdalla päätin, että ei samperi. Tämähän on treeni. Treeni Barcaa varten. Rullailin enempiä puskematta ja päätin etten hermostu vaikka sieltä tulisi kymmenen naista ohi. Tässä erityisesti näkyi latautumattomuus: ei olisi muuten yhtään irronnut enempää kuin mukava sunnuntailenkki (mäet joutui puskea, muuten ei ois liikkunut). Ei ollut yhtään sellanen olo, että olisin lähtenyt epämukavuusalueelle. Sykekin fiiliksen kertoi: avg hr 154 (puolimatkalla eka kymppi alle anan ja tokalla voi ruveta lähestymään ja ylittää anakynnyksen tuntemusten mukaan). Vertailuksi: Ranskan puolimatkalla toukokuun alussa avg hr oli: 169, mikä sekin on ehkä vähän vähä (?). HCR (puolimara) 175.

Kun juoksin maalisuoralle kuulin ensimmäisen kerran kuulutuksen ja tajusin, että mä olin suoriutumassa ensimmäisenä maaliin. Pikkasen siinä sain fiilistä ja tuulettelin, mutta maalissa ensimmäisen minuutin aikana haukuin kaikki osasuoritukset Tatulle ja Joonalle. Oli mennyt niin huonosti! Kuvassa ilme kertoo helpotuksesta, kun kisa oli vihdoin ohi. (Kuva Finntriathlon)

Maalissa

Oppi nro 5. Tähän mennessä en ole halunnut saada mitään dataa kisan aikana, koska otan paineita (en aikoja, sijoitusta, eroa muihin jne). Oma rennon letkeä suoritus ja katotaan mihin riittää. Olis varmaan ollut ketutus vähän pienempi ja motivaatio tsempata juoksussa jos olisin tiennyt, että johdan. Eli, tästä lähin rupean a) keräämään ja tulkitsemaan kisan aikana dataa garminista (pystymisen puitteissa, esim uintiaika) ja b) ottamaan infoa vastaan tukijoukoilta.

Oppi nro 6. Tunnustele oloa. Harmitus kertoo energiavajeesta. Tankkaa kun on hyvä olo ja kroppa vetää energiaa (pyörässä) ja jos alkaa mökötyttää, aivoilta on sokeri loppu ja silloin se on myös kropalta -> geeliä!

20150816_110704

Loppukaneettina: mun on vaikea miellyttää itseäni, vain täydellinen suoritus on kyllin hyvä ansaitakseen tyytyväisyyden. Monen on se varmasti vaikea ymmärtää ja pidätte mua ihan sekopäänä. Se on ihan ok 😀 Mä olen tottunut siihen ja toisaalta se haastaa mut koko ajan kehittymään. Toisaalta olisi kiva joskus olla fiiliksissä jostain. Täydellistä suoritusta odotellessa…

Tahkon toteumat ja tavoitteet:

Uinti: 31min (tavoite alle 30) -> aallokko, peesin missaus ja mä suunnistin ihan päin jotain.

Pyörä: 2.32 (tavoite 2.30 tai piirun alle) -> -5w.

Juoksu: 1.32 (tavoite alittaa 1.30) -> energiat loppu, ei lähtenyt puristusta.

Ensi vuodeksi hotellivinkki: oltiin Sokos Hotel Breaksissa mikä on ihan lähdön ja maalialueen vieressä! Täydellinen sijainti, suosittelen! Finntriathlon-organisaation kisoja ehdin kesän aikana kiertää vain yhden ja tämä oli myös ainoa Suomessa tekemäni trikisa. Olen kuitenkin päässyt huoltajana ja kannustajana kokemaan Vanajan ja Joroisen. Finntriathlon tekee erinomaisia ja hyvin järjestettyjä kisoja niin kisaajan kuin katsojankin kannalta eikä Tahko ollut poikkeus! 1.9 täytyy olla hereillä, kun etenkin triathlonin klassikko, Joroinen, mennee nopeasti täyteen.

Sitten pyörän päälle! Treenit kohti Barcaa jatkuu. Mitä mieltä ootte, pitäiskö alkaa käyttää vedenkestävää ripsaria? 😀 Viikolla lähetin kuvan Tatulle, että tulisi jo mun kanssa polkeen talliin. Takaisin tuli “Apua!” 😀 ei näkynyt miestä ei.

20150827_183511

0

About the Author:

Olen 33-vuotias triathlonisti. Päämatkani ovat pitkiä ja kilpailen ensisijaisesti puoli- ja täysmatkalla. Blogini kautta pääset tutustumaan ammattiurheilijan elämään. Olen viikottain aktiivinen Instagramissa, otathan tilini seurantaan @minnakoistinen Nykyinen statukseni on 'raskaana'. Blogiin kirjoittelen siis kestävyysurheilusta ja raskaudesta tavoitteenani jakaa tietoa melkein salatieteeltä tuntuvasta aiheesta - niin vähän siitä kirjoitetaan! Ja tietysti inspiroida muita odottavia tai juuri synnyttäneitä urheilun pariin! Tervetuloa mukaan - toivottavasti viihdyt seurassani!
  Related Posts

Add a Comment