Kohti Frankfurtia

Kentältä pikainen tervehdys ennen kisakoneeseen nousua! Tunnelma on katossa, aivan mahtava fiilis päästä vihdoin ja viimein asiaan. Tätä on odotettu viikkoja ja kuukausia. Vatsassa lentelee perhosia ja mun on todella vaikea keskittyä mihinkään, mutta tämä kaikkihan vaan kuuluu asiaan – vai mitä!?:)

Kisaa edeltävä viikko on mennyt jännittyneissä tunnelmissa. Viimeisiä teräviä harjoituksia on tehty ja eilen pidin ihan kokonaisen lepopäivän. Tankkauspastaa on tullut jo nautittua ja vielä tänään voi suht normaalisti syödä. Huomenna ei enää kuituja, ettei suolisto tule kisassa vaateliaalle päälle ja tahdo turhaa huomiota. Ja koska mä olen hyvän ystäväni Mirkan mukaan pahin suolahikoilija, jonka se on ikinä tavannut (naama suolasta valkoisena lyhyenkin lenkin jälkeen), niin olen myös a) lisännyt tankkauksen ajaksi natriumin saantia ja b) tehnyt ensimmäistä kertaa suolansaantisuunnitelman (SSS) kisaan!

Kuluneella viikolla kaikkein jännittävin asia on ollut seurata sääennustuksia. Päivät ja yöt ovat olleen niin kuumia Frankfurtissa, että olen henkisesti varautunut märkkärittömään uintiin. Meillä on myös kotona käyty vakavia keskusteluja nesteytyksen ja suolatasapainon säilyttämisen tärkeydestä eikä vähiten siksi, että kisassa on ihan merkittävä riski nestehukalle ja lämpöhalvaukselle -> tyhmyyksiä siis ei saa tehdä. Kisapäivälle luvataan pahimmillaan 36-asteen hellettä. Tämän vuoksi olemme valmentajani kanssa viilanneet vähän keskitehoja pyörässä alaspäin. Keho käy ylikierroksilla jo siitä syystä, että se yrittää viilentää kuumenevaa kroppaa ja siihen päälle kun laittaa urheilusuoritteen, niin rasite käy helposti liian kovaksi. Tarkoituksena on juosta hyvä maraton ja ottaa siellä sitten niitä bonkanneita selkiä kiinni (ja toivon, etten kaikesta huolimatta itse bonkkaa :D). Tosin, olen myös antanut itselleni sen vaihtoehdon, että jos kuumuus keittää yli, niin ei ole häpee edes kävellä. Mieluummin kävellen maaliin, kuin lämpöhalvaus ja DNF. Ja pisteenä iiin päälle = sää on kaikille sama. So no excuses!

Tämä ei silti tarkoita, ettenkö lähtisi kisaan antamaan kaikkeni. Beastmode päälle ja järki käteen, niillä mennään! Ja koko matkan aion vain nauttia!! Ihan oikeasti nauttia matkasta! Ironman Frankfurt on samalla myös IM-sarjan Euroopan mestaruuskisat, joten osallistujalista ja “bileet” on sen mukaiset – huikeeta päästä mukaan! Kuten hyvä ystäväni, myös Frankissa ensimmäisen IM matkan tekevä Kaisa ajatuksen maalaili: ensimmäinen ironman tehdään vain kerran. Ajasta ja sijoituksesta viis. Sunnuntaista tulee aivan upea päivä, jota tulen muistelemaan vielä vuosienkin päästä. Minulla oli aiemmin tavoitteena 11h, mutta kuumuus ja odotettavissa oleva märkkäritön uinti viilaa aikatavoitteeni 11.30. Maaliin pääsykin on hieno saavutus, sillä sekään ei ole itsestään selvyys.

Starttiin aikaa alle 48h. Tuleva viikonloppu on varmasti yksi elämäni jännittävimpiä ja omissa hermoissani on pitelemistä. Sunnuntaiaamun fiilikset on varmaan aika ennen kokemattomat.

Kyllä se vielä kajahtaa: ”Minna, you are an IRONMAN!”. Sitä ja maaliviivaa kohti!

Tunnelmia eiliseltä:

Luottomekaanikko Alek huoltaa pyörää Larunpyörässä. Alek on ihan tajuttoman taitava TT-mankelien ja niiden erikoisuuksien kanssa. Saan luottavaisin mielin lähteä kisaan.

Pyörän pakkausta ja Frielin kirjasta ajatuksia ”Racing long” (+ huomaa rulla = lihashuoltoa!)