Oivalluksia

Kevään opiskelut ovat nyt paketissa ja sujuvana jatkumona niille tuli sitten infernaalinen paperisota muiden instanssien kanssa, mutta ei siitä sen enempää. Ajoittaista ketutusta olen purkanut uimahallissa, missä olen tämän kevään aikana saanut pari oivallusta. Aloitin triathlonin kuutisen vuotta sitten ja ensimmäiset pari vuotta olin hyvässä uintivalmennuksessa. Nyt en pariin vuoteen ole säännöllisesti käynyt ohjatuissa uintitreeneissä aikataulujen ja muiden syiden takia. Takaraivossa on kuitenkin pyörinyt se korkea kyynärpää, mitä aina hoetaan. Nyt olen lopulta oivaltanut, mitä se tarkoittaa käytännössä. Tein oivalluksen jossain vaiheessa tätä kevättä, kun tein pienen muutoksen käsivetooni. Tuon oivalluksen myötä uintivauhti nousi kaikilla nopeusalueilla tuntuvasti. Rento kelailu on nyt noin 1:50min/100m ja reippaammat vedot ovat matkasta riippuen 8-20s nopeampia. Esimerkiksi maanantaina purin ketutusta altaaseen ja päätin alkuverran aikana, että uin tonnin yhteen putkeen, koska en ole sellaista hetkeen tehnyt. Lähtökohdat tuohon tonniin olivat erittäin epäoptimaaliset: en ollut kiireiden takia ehtinyt uimaan kahteen viikkoon, radalla oli useita uimareita, myös niitä iki-ihania rintauimareita, minulla oli väsyneempi päivä ja en ollut verrannut ollenkaan ennen tuota vetoa. Silti tonni taittui aikaan 17:16 (1:43min/100m keskitahti). Pitää jossain vaiheessa toistaa tuo tonnin uinti paremmilla valmisteluilla ja katsoa, kuinka paljon alle 17 minuutin se menee. Märkäpuvun kanssa on myös tehtävä samainen tonnin testi.

Maantiekautta en ole vielä avannut, kiitos Suomen kevään ja lähes päivittäisten räntä- ja vesisateiden. Maantiepyörän sijaan ulkoilutin hieman toisen ääripään pyörää, kun hain Lastipyörälainaamosta Babboe Big-pyörän. Kyseisellä pyörällä on massaa noin 50 kiloa ja se on sähköavustettu moottorin tuottaessa maksimissaan 250W tehon. Tuolla pyörällä piti ennakoida liikennettä huomattavasti kaksipyöräistä tehokkaammin ja sitä piti ajaa todella rauhallisin ottein. Käännöksissä pyörä tuntui huteralta, koska sitä ei voi samalla lailla kallistella kuin kaksipyöräisiä. Kolmipyöräisyyden takia tienpinnan kaltevuudet ja töyssyt tuntuivat korostetusti. Mekein kaikissa kevytväylissä on kallistus johonkin suuntaan ja monet mutkat kaupunkialueella olivat ulospäin kallistettuja. Kaksipyöräisellä tällaisia huomioita ei pääse tekemään muulloin kuin keväisten yöpakkasten jälkeen, kun lumien sulamisvedet ovat ihanasti jäätyneet. Ja tuolloinkin huomion tekee yleensä vain, jos kaatuu ja liukuu kallistuksen suuntaan. Parin päivän ajeluiden perusteella on vaikea kuvitella, miksi kukaan hankkisi tuollaista lastipyörää ilman sähköavustusta. Ajoin muutaman kilometrin ilman avustusta ja pienetkin ylämäet olivat varsin tuskaisia, vaikka testin aikaan pyörässä ei ollut kuormaa. Yhden kauppareissun hoidin pyörällä ja ilman tuota 250 watin avustusta en olisi päässyt useimpia ylämäkiä ajamalla ylös. Viikon ruokaostosten kanssa pelkän pyörän massa oli arviolta 70 kilon hujakoilla, eli lähes kymmenkertaisesti maantiepyörääni nähden. Ylämäissä joutui tuon kuorman kanssa avustuksesta huolimatta tekemään reilusti töitä. Eli vaikka pyörässä on sähköavustus, ei se todellakaan tarkoita, että kuski pääsisi helpolla. Vaikka lastipyörä ei ole lähelläkään tavallisen kaupunkipyörän ketteryyttä, voittaa se silti monipuolisuudellaan niin kakkosauton kuin tavallisen fillarin kaupunkiajossa. Treenikamatkin tuolla kulkisi aika kivasti.

Hyvää vappua!