Mitä kuuluu?
Pääsiäiskilpailun kommenteissa muutamat teistä kyselivät kuulumisia. Ajattelin tehdä aiheesta ihan erillisen kirjoituksen, koska asiaa on paljon.
Aloitetaan siitä positiivisimmasta, eli treenipuolesta. Uimassa olen käynyt 0-3 kertaa per viikko ja olen tehnyt pari oivallusta. Olen saanut parannettua otetta veteen ja se on näkynyt tuntuvana kasvuna uintivauhdeissa. Treenit olen vielä pitänyt lyhyinä (1500-2000m) ihan oman jaksamisen takia. Pidemmät uintitreenit ovat hemmetin kuormittavia kognitiivisesti ja ne pitää ajoittaa lääkityksen vireimpään jaksoon, mikä on vaikea sovittaa normaaliin arkirytmiin. Maantiepyöräilykautta en ole vielä avannut, mutta eiköhän sekin lähiviikkoina toteudu. Juoksua kokeilin pääsiäisenä ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Pystyin juoksemaan noin 8km lenkin parilla kävleypätkällä, mutta helppoa se ei ollut. Oikean jalan polvi aloitti kiukuttelun vajaan puolen kilometrin jälkeen ja jatkoi sitä koko loppulenkin ajan. Vasemman jalan takareisi kipuili koko lenkin ajan ja kipu voimistui aina ylämäissä. Viimevuoteen verrattuna kipu on lievempää, mutta silti huomattavaa.
Sitten pitkä tekstinpätkä terveyspuolesta. Tämän vuoden puolella olen ollut huomattavasti väsyneempi, kuin viimevuoden marras-joulukuussa. Syitä tälle on useita. Ensinnäkin unen määrä ja laatu on laskenut. Olen käyttänyt kohta vuoden verran Garmin Vivosmart-aktiivisuusranneketta unen seurantaan. Viimevuoden marraskuussa oli kolmen viikon jakso, millä viikkokohtainen keskiarvo oli 10h15min-10h30min välillä. Tämän vuoden puolella ei ole yhtään viikkoa, missä keskiarvo olisi yli 10h/yö. Yöunien lisäksi jokaiseen päivään kuuluu 3-5 kertaa 10-15min torkut. Opiskeluun paluusta tullut kuormitus on heikentänyt unen määrää ja laatua tuntuvasti. Nyt olen pikkuhiljaa saanut parannettua unen määrää, mutta väsymyksen poislepäämiseen menee viikkoja tai kuukausia. Opiskelusta tulevaa kuormitusta on luvassa vielä reilun kuukauden verran, eli vielä hetkeen ei pääse kunnolla lepäämään. Omista kikoista unen määrän ja laadun parantamiseksi teen vielä jossain vaiheessa oman kirjoituksen. Jatkuva väsymys näkyy myös ruokahalussa. Väsyneenä koen itseni lähestulkoon jatkuvasti nälkäiseksi ja makeanhimo on kova. Vähentynyt liikunta ja lisääntynyt napostelu on nostanut painon aktiiviaikojen 82 kilosta 89-90 kiloon.
Jalkavaivojen osalta tilanne on vielä päällä, kuten aloituskappaleesta selviää. Takareiden hermokipuihin olen syönyt nyt Triptyliä reilun kuukauden verran. Kivut eivät ole sillä loppuneet, mutta voimakkuus on tullut huomattavasti alaspäin. Pääsiäisen juoksulenkkitestillä ylämäissä kipu ei vienyt jalkaa alta, toisin kuin vaikkapa viimevuoden syksyllä. Edelleenkin jalkojen kuormitus kävelyllä, sählyllä tms. liikunnalla tuottaa loppupäiväksi särkyä, mikä toisinaan on haitannut myös nukkumista. Fysiatrin vastaanotolla olen ravannut nyt useita kertoja ja osasyy jalkavaivoille voi olla myös niskassa. Kaularangan röntgenkuvista nimittäin paljastui parin millin siirtymä yhdessä nikamavälissä (kuvademonstraatio alapuolella). Jatkotutkimuksissa selvinnee, miten tuo siirtymä käyttäytyy niskaa taivutettaessa sekä se, aiheuttaako siirtymä ahtaumaa selkäytimessä. Tämäkin asia olisi voinut selvitä lähes kolme vuotta sitten, jos minusta olisi otettu heti kolarin jälkeen röntgen- tai magneettikuvat. Aika näyttää, lausuuko vakuutuslääkärit tuon siirtymän iästä johtuvaksi kulumaksi, kuten näissä tapauksissa hyvin usein käy.
Tämänhetkinen lääkityspatteri on melkoisen vahva, kun allergialääkityksen lisäksi joudun syömään Triptyliä hermokipuun ja Concertaa toimintakyvyn lisäämiseksi. Lääkityksen sivuvaikutukset tuntuvat myös treenatessa. Molemmat noista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä vaikuttavat sykkeisiin. Yhteisvaikutus näkyy siinä, että joinakin päivinä makuuasennossa leposyke on 80-90 (vrtm Omegawaven aamusyke 48-53) ja treenatessa 20-40 lyöntiä tavanomaista korkeampi. Esimerkiksi pääsiäisen juoksulenkillä rupattelin hengästymättä koko lenkin, mutta keskisyke oli 166 ja maksimisyke oli 200, vaikka lenkkiin mahtui myös 1,5km kävelyä. Vertailupohjaa antaa se, että viimevuonna vastaavilla vauhdeilla syke on ollut alle 140. 200 rajan olen rikkonut viimeisen 4 vuoden aikana 2 kertaa ja nekin maksimaalisissa suorituksissa, kuten lyhyiden kisojen loppukireissä tms. Jossain vaiheessa pidän lääkkeistä parin päivän tauon ja kokeilen sinä aikana tehdä jonkun treenin vertailupohjan saamiseksi. Aerobiset treenit menevät nyt siis sykkeiden sijaan muiden tuntemusten mukaan.
Aivovammani kuntoutus on tällä hetkellä tauolla. Edellisen kerran olen kuntoutusta saanut viimevuoden marraskuussa. Sen jälkeen olen vain odotellut vakuutusyhtiön päätöksiä ja tehnyt pyydettyjä lisäselvityksiä. Kuten mediasta on viimeaikoina voinut lukea, niin vakuutusyhtiöt eivät kiirettä näissä tapauksissa pidä (linkit alapuolella). Kuntoutuksen etenemisen kannalta tauko on aina pahasta. Kuvittele vaikka tilanne, missä sinulta leikattaisiin olkapää, saisit fysioterapeutin ohjaamia treenejä 2 viikkoa, minkä jälkeen pidettäisiin treenaamisesta parin kuukauden tauko ennen jatkoa ja mieti, millainen mahtaisi olla kuntoutuksen lopputulos.
Konginkankaan uhreista kertovat jutut ja vakuutusyhtiön toiminta niissä:
Ylen aivovammauutiset eiliseltä:
Mitä tulee Ylen jutussa mainittuun “aivovammatehtailuun”, niin en ole vielä asioinut yhdelläkään tehtailusta syytetyllä neurologilla. Minulla on kolmen eri neurologin, kahden neuropsykologin sekä fysiatrin lausunnot vammojen olemassaolosta. Aika näyttää, kuinka paljon näyttöä pitää kerätä ja montako vuotta menee asioiden käsittelyssä. Jos ja kun joskus jotain korvauksia tulee, niin ne eivät kaikkia menetettyjä muistoja ja pysyviä rajoitteita muunmuassa sosiaalisessa elämässä pysty korvaamaan.