Triathlon ja kielletyt menetelmät

Posted by:

Kielletyt menetelmät urheilussa on aihe, joka pomppaa aina silloin tällöin mediassakin esiin. Kielletyt menetelmät eivät aina ole synonyymi dopingille, sillä triathlonissa on muitakin tapoja saada etua kuin lääkkeiden väärinkäyttö. Slowtwitch uutisoi eilen kanadalaisesta AG-urheilijasta, jonka tuloksia on epäselvyyksien takia mitätöity. Tiivistettynä tuossa tapauksessa urheilija on ilmeisesti oikonut kilpailureiteillä, hukannut tietoisesti ajanottochipin jne ja tuolla tavalla saanut itselleen muunmuassa AG40-44 MM-kullan pitkältä matkalta. Tuon tapauksen tutkinta on vielä kesken, joten kyseisen urheilijan tuloksista on mitätöity toistaiseksi vain osa.

Tässä lajissa voi huijata tietoisesti ja vahingossa. Vahingossa huijaamisella tarkoitan lääkkeitä ikäluokkaurheilijoilla. Jotkin lääkevalmisteet ovat kiellettyjen listalla, eikä kaikki ikäluokkaurheilijat välttämättä tiedä, että dopingsäädökset koskevat heitäkin. Oma lukunsa on tietenkin ne urheilijat, jotka tietoisesti hakevat lääkkeiden väärinkäytöllä parempia kisasuorituksia. Jos oma lääkitys epäilyttää, niin Antidopingtoimikunnan sivuilla on selkeä lista kielletyistä aineista. Jos omasta lääkityksestä löytyy jotain kiellettyä, niin tuolta löytyy myös toimintaohjeet Erivapaus-välilehdeltä. Omalla kohdalla joudun hakemaan tämänhetkiseen lääkitykseen erivapautta, jos haluan kilpailla triathlonissa tai jossain muussa urheilussa. Suomessa ikäsarjaurheilijat harvemmin päätyvät dopingtestiin, mutta se ei ole mikään tekosyy olla noudattamatta sääntöjä. Erivapauden hakeminen vaatii vain parin paperin täyttämisen, mikä on pieni vaiva douppaajan leimaan ja parin vuoden kilpailukieltoon verrattuna. Kemiallinen doping on ainakin parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan jonkinlainen ongelma tässäkin lajissa. Tuossa kyseisessä tutkimuksessa 3000 Saksassa IM-kisoihin osallistunutta kisaajaa vastasi anonyymisti kyselyyn ja tulosten mukaan dopingin käyttö vaihteli 10-20% välillä kisasta riippuen. Kotimaassa tuskin tuossa laajuudessa käytetään lääkkeitä dopingtarkoituksessa, mutta varmasti jokunen väärinkäyttäjä tähänkin harrastaja/kilpailijamäärään mahtuu.

Kovemmasta vauhdista kaatuminen ei ole enää niin hauskaa. Kuva: Triathlon memes

Kemiallista dopingia tehokkaampaa ja huomattavan paljon yleisempää on muiden kiellettyjen menetelmien käyttäminen edun saamiseksi. Eli peesaus. Tähän kategoriaan menee tietenkin myös erittäin luovat ratkaisut, kuten sähkömoottorit rungon sisässä, mutta niitä en usko löytyvän kotimaan kisoista. Sitten takaisin vuosia jauhettuun aiheeseen, eli peesaukseen. Siitä saa järjettömän edun suhteessa kiinnijäämisen riskiin kotimaan kisoissa. Cervelon insinöörien mukaan peesaamalla saa jopa 30% säästön tarvittavissa tehoissa, minkä huomaa perstuntumassa aivan varmasti. Toki peesausongelmia on ulkomaillakin, mutta ulkomailta löytyy myös kisoja, joissa peesausongelmaa ei ole syystä tai toisesta. Puolimatkan kisassa tai täysmatkalla peesaamisesta kun saa helposti minuuttikaupalla hyötyä, niin monella kynnys ottaa tuo hyöty on valitettavan alhainen. Tai vaikka jäisi kiinni, niin 5 minuutin aikasakko ei saatuun hyötyyn verrattuna hirveästi haittaa.

 

Kemiallisen dopingin käyttäjät vaarantavat yleensä vain oman terveytensä, kun peesaajat vaarantavat myös kanssakisaajien terveyden. Suomen teissä piisaa railoja ja routaheittoja vaikka muille jaettavaksi. Sopiva töyssy voi yllättää kokeneenkin pyöräilijän, kuten muutamat kotimaiset kisaajat kesällä huomasivat. Kun pyörä lähtee käsistä 40-50km/h vauhdista, tulee yleensä rumaa jälkeä. Jos ja kun näin tulee vielä käymään jossain peesiryhmässä, niin yhden kisaajan sijaan sairaalaan saa viedä paikattavaksi useita, jopa yli 10 kisaajaa. Tässä mielessä pidän kemiallisesti douppaavia huomattavasti harmittomampina kuin peesikärpäsiä. On varsin naiivia ajatella, että oma pyöränhallinta olisi niin hyvällä tasolla, ettei mikään tiessä oleva vika voisi koskaan yllättää. Tai vaikka pyöränhallinta olisi parempi kuin Road bike party-videoissa, niin peesijunassa jonkun toisen kaatuessa alle metrin päässä eturenkaasta ei maailman parhailla ajotaidoillakaan voi törmäystä välttää. Tilanne on aivan erilainen, jos väli on sallittu 10 metriä. Esimerkiksi 36km/h vauhdissa alle metrin välillä edelläajavaan reaktioaikaa on alle 0,1 sekuntia. Sallitulla välillä edelläajavaan reaktioaika on sekunti. Jokainen voi kokeilla vaikkapa Ylen sivuilta löytyvästä testistä oman reaktioaikansa ja verrata sitä noihin edelläoleviin aikoihin ja miettiä, kuinka hyvin peesijunassa ehtisi reagoimaan. Ryhmäajossa kaatumisista voi tulla vakaviakin vammoja, kuten luunmurtumia, niskavammoja, aivovammoja ja niin edelleen. Tuskin kukaan kisaaja haluaa olla se, joka aiheuttaa omalla toilailullaan jollekin toiselle vakavia vammoja tai pysyvän työkyvyttömyyden.

Mitä sitten tehdä kaikille epärehellisiä keinoja käyttäville? Kemiallisia douppaajia on vaikea saada ikäsarjoista kiinni, koska lääkkeet eivät näy päällepäin eikä laajempaan testaamiseen ole resursseja. Peesaaminen sen sijaan on niin näkyvä ilmiö, että periaatteessa siihen on helppo puuttua. Riittävän tiukan tuomarilinjan ja kisaajien kurinalaisuuden pitäisi riittää. Molemmissa tosin on omasta mielestä parannettavaa. Enemmän ehkä tuossa kisaajien kurinalaisuudessa, kun miettii muitakin rikkeitä kuin peesausta. Jokainen kisoissa talkoissa ollut tietää, kuinka käsittämätön määrä roskaa löytyy reitin varresta, vaikka roskia saisi heittää vain merkittyihin paikkoihin. Osa roskista tai pyörässä olleista varusteista putoaa varmasti vahingossa, mutta iso osa on varmasti tietoista roskaamista. Tahattomaan roskaamiseen olen minäkin syyllistynyt, sillä Joroisilla minipumpustani putosi osa jonnekinpäin pyöräreittiä. Joroisilla pyöräreitillä näkyi varsinkin loppuvaiheilla useita sisäkumeja, Giro Air Attack-kypärän visiiri, työkaluja ja muita varmasti tahattomia pudotuksia. Tahallinen geeliroskien ja tyhjien pullojen viskaaminen on sitten ihan toinen juttu ja siihen pitäisi puuttua aina, kun sellaista havaitaan. Huomautuksen sijaan suoraan useamman minuutin aikarangaistus, niin voisi asenne joillakin muuttua. Sama pätee myös peesaukseen. Huomautukset ja stop´n´go-rangaistuket ovat hyötyyn nähden aivan liian mietoja keinoja. Alle minuutin pysäytys ei paljoa tunnu, jos peesietu on 5-10 minuuttia loppuajassa. Jos ja kun peesijuna kasvaa niin suureksi, ettei reitin varrelle pysäyttäminen ole turvallista, niin koko ryhmän voisi mielestäni passittaa jäähylle T2:ssa. Jos peesijunan annetaan vain mennä menojaan, niin se vääristää lopputuloksia ja ylläpitää peesiongelmaa. Joissakin kisoissa isommat porrastukset lähtöryhmissä voisi auttaa peesaamisen kitkemiseksi, mutta tässä byrokratian ihmemaassa tulee tässä asiassa usein vastaan tiesulkuajoista päättävien virkamiesten vastahankaisuus. Ville Virkamies kun ei näe aiheelliseksi pidentää tiesulkua parilla tunnilla sen takia, että kisa olisi tasapuolisempi, kun vaakakupin toisessa päässä on Antti Autoilija, jonka on aina päästävä peltilehmällään mahdollisimman lyhyttä reittiä pitkin kulkemaan. Se, mitä järjestäjät voivat siis tehdä, on entistä tiukemman tuomarilinjan vaatiminen ja kovempien rangaistusten käyttö huomautusten sijaan.

Tiedän, että lukijoissani on sekä rehellisiä, että epärehellisiä kisaajia. Te, jotka jatkuvasti rikotte sääntöjä niin peesaamisen, roskaamisen tai muiden kohtien suhteen, niin ryhdistäytykää. Nykyisellä menolla on vain ajan kysymys, koska jossakin peesijunassa sattuu ja tapahtuu. Kisaamisen ei pitäisi olla kenellekään niin iso juttu, että pitää vaarantaa oma ja/tai muiden terveys vain pari pykälää korkeamman sijoituksen toivossa.

 

8

About the Author:

Comments

  1. Kadri F.  December 2, 2015

    Hyvä kirjoitus Lasselta, kaikkeen treenikirjoituksien tulvaan muutakin tarpeellista asiaa!
    Pikku vilunki on aina pikku vilunkia. Asioihin voidaan puuttua jos siihen on tahtoa. Erityisesti jos se on turvallisuuskysymys. Ja sitähän se on, mitä suuremmassa määrin.

    reply
  2. Niklas Merikallio  December 3, 2015

    Loistava kirjoitus!

    Tosta peesaamisesta on kyllä puhuttu todella paljon, pitkään ja hartaasti. Voisi noissa kisoissa miettiä lähtöryhmiä joskus tason mukaan, eikä niinkään iän mukaan. Niin kuin Helsinki City Triathlon tekee. Laitettaisi lähtöryhmät sen mukaan mikä on tavoiteaika kisaajalla, tai sitten sen mukaan mikä on tulos ollut aiemmassa vastaavassa kisassa. Mielestäni tämä edes auttaisi sitä, että ollaan n. 10 m välein kun ympärillä on samantasoista porukkaa, eikä tule hirveästi ohiteltua niitä jotka ovat hieman hitaampia ja tuntevat houkutusta lähteä mukaan siihen nopeamman peesiin.

    reply
  3. Sale  December 3, 2015

    Hyvä kirjoitus! Tässä mielestäni pitäisi korostaa, että parhaimmalla Dopingillakaan ei saa peesauksesta vastaavaa hyötyä – doping 5-10% ja peesaus 30%! Vahvat pyöräilijät menettävät käytännössä 3 lajin kisan tuoman hauskuuden peesauksessa. Mutta lääkkeet on samat kuin kirjoituksissa, rangaistukset käyttöön ja hyvä porrastus lähtöihin.

    Tsemppiä talvitreeneihin!

    reply
  4. Joni  December 4, 2015

    Eli pidetään tri-kisat tästä lähtien tyhjiössä!

    reply
  5. tomppa  December 7, 2015

    Hyvä kannanotto peesausongelman esille nostamisessa. Kuten tiedämme tämä on vaikea ongelma ratkaistavaksi. Voisi oikeastaan sanoa, että mitä isompi tapahtuma, niin sen isommat peesausongelmat. Tämän saman ongelman vuoksi kansainvälinen triathlonliitto teki aikanaan sääntömuutoksen jossa elite-sarjojen kilpailut (lyhyet matkat) muuttuivat peesivapaiksi. Nyt samasta sääntömuutoksesta on keskusteltu ITU:n osalta myös ikäryhmien kilpailuissa. Aika näyttää tuleeko peesivapaus myös ikäryhmiin (ITU) ja miten se mahdollisesti vaikuttaisi Ironman/Challenge sääntöihin.

    Peesauksen rinnastaminen dopingiin saa aina karvani nousemaan pystyyn. Se on vain yksinkertaisesti väärä vertailukohta. Peesaus on väärin ja dopingrikkomus on väärin, mutta niitä ei kannata lähteä prosenttilukujen varjolla vertailemaan. Oli sitten kyse ikäryhmä urheilijan tai pro-urheilijan doping rikkomuksesta niin on se pahin mahdollinen rikkomus jonka urheilija voi lajissaan tehdä. Tähän rikkomukseen ryhdytään harkiten ja rikotaan yleensä aina myös oikeita lakeja. Siinä sivussa huijataan itsensä lisäksi kanssa kilpailijoita ja kaikkia muitakin urheilua seuraavia ihmisiä. Peesausrikkeeseen ryhdyttäessä riittää se, että osallistuu urheilutapahtumaan ja syystä tai toisesta ajautuu tilanteessa jossa rikkoo kilpailunsääntöjä. Mielestäni siinä on vissi ero.

    reply
    • Lasse Vuori  December 8, 2015

      Kiitos kaikille kommenteista, erityisesti Tompalle.

      Tiedän, että on varsin rajua verrata peesausta dopingiin, mutta toisinaan se on oikeutettua. Kisoissa on valitettavasti niitäkin, jotka tietoisesti pyrkivät saamaan jostain kovemmista pyöräilijöistä peesihyötyä, jolloin kyseessä on yhtä tietoinen rikkomus kuin dopingin käyttö. Mutta oli sääntörikkomus mikä tahansa, niin kyseessä on rangaistava teko.

      Itseä hieman hirvittää ajatus, että ikäluokissa saisi peesata isommissakin kisoissa. Niin paljon ryhmäajon huonosti hallitsevia ihmisiä, isot nopeudet ja kilpailutilanteen kun yhdistää, niin lopputulos voi olla varsin rumaa katsottavaa.

      reply
      • tomppa  December 8, 2015

        Törkeimmät peesaajat ja oikaisijat ovat huijareita siinä missä douppaajatkin, mutta siitä huolimatta pidän peesauksen vertailua dopingiin ongelmallisena. Peesaukselta on vaikea välttyä, jos kilpailu on yli buukattu ja valvonta on heikkoa. Ongelma ei ole siis ensisijaisesti kilpailijoiden tai heidän ratkaistavissa oleva asia, vaan ennen kaikkea kilpailujärjestäjien ja tuomareiden. Toki kilpailijoiden valistusta ja heidän asenteiden muutosta myös tarvitaan ongelman ratkaisussa.

        Myös sääntöjen mukaan pyöräilevät saavat tutkitusti hyöytä ryhmässä ajosta verrattuna yksin ajavaan kilpailijaan. Tämä on asia joka kuuluu lajin luonteeseen ja hyödyistä huolimatta ei ole siis huijaamista. Rajanveto peesauksen ja ei peesauksen välillä on myös tuomareiden näkökulmasta ongelmallista. Voisi jopa väittää, että peesirangaistuksen antaminen isomman ryhmän yhdelle kilpailijalle on usein tasapuolisuus näkökulmasta epäreilu teko, mutta välttämätön.

        Tällä hetkellä toiset käyttävät tätä peesaus ongelmaa tietoisesti ja härskisti hyväkseen enemmän kuin toiset. Siitä huolimatta se on vain sääntörikkomus, josta tuomareiden tulisi rangaista kilpailun aikana. Dopingin osalta tilanne on toinen. Se ei ole tulkinta kysymys. Se on täysin kilpailijoiden omalla vastuulla oleva asia, johon jokainen voi itse vaikuttaa ja sanoa EI. Vertaamalla peesauksen hyötyjä dopingin hyötyjä suuremmiksi menee puurot ja vellit pahasti sekaisin. Kahden huonon asian vertaaminen toisen huonoudella saa näyttämään vähemmän huonomman asian positiivisessa valossa. Se ei liene tarkoitus. Hyödyistä huolimatta kyse on kahdesta eri asiasta joita ei tule verrata toisiinsa missään tilanteessa.

        En minäkään usko peesauksen vapautumiseen ikäryhmissä ja varsinkaan pitkillämatkoilla (ITU), mutta en myöskään uskonut siihen aikanaan elite-sarjojen osalta 90-luvullakaan. Ironman ja Challenge tuskin muuttuvat peesivapaiksi ITU päätöksistä huolimatta.

        reply
        • Lasse Vuori  December 10, 2015

          Peesauksen vertaus lääkedopingiin oli ehkä hitusen liian raju vertaus, mutta muuta vertailukohtaa en keksinyt. Jälkikäteen ajatellen vertaus oli huono juuri tuon takia, että vähemmän huono alkaa näyttämään suorastaan positiiviselta tuossa vertailussa.

          Joissakin kisoissa peesaukselta on tosiaan liiallisen kisaajamäärän takia erittäin vaikea välttyä, mikä on asia, jolle kaikkein kurinalaisimmallakaan ajamisella ei pysty vaikuttamaan. Sääntöjen mukaan ryhmässä ajamalla kaikki hyötyvät niin loppuajan kuin turvallisuudenkin suhteen,

          Aika näyttää, mihin suuntaan peesiasiat kehittyvät niin kotimaassa kuin noissa kansainvälisissäkin kisoissa. Toivottavasti muutosten aikaansaamiseksi ei tarvita isoja kolareita tms. Jos nyt yhdessä yössä kaikista kisoista tehtäisiin peesivapaita, niin suurin voittaja olisi pyöräkauppias.

          reply

Add a Comment