Joroisten puolikas 2015

Posted by:

Nyt on pari päivää ollut sulatteluaikaa suorituksesta. Tai pikemminkin pari päivää lepoa, kun kisahälinän kognitiivinen rasitus oli taas huomattavasti itse urheilusuoritusta rajumpi. Kisapuitteet Joroisilla olivat taas ensiluokkaiset, toisin kuin oma kisakunto. Järjestelyissä ei enää oikein ole mitään parannettavaa, mutta kilpailijoiden asenteissa on sitäkin enemmän. Pyöräosuudella meno oli varsin villiä ja piittaamatonta, mutta siitä teen vielä postauksen erikseen. Käytännössä kaikkia sääntöjä, mitä kisainfossa painotettiin, rikottiin surutta. Mutta nyt itse asiaan, eli omaan suoritukseen vaihe vaiheelta. Kisakuvia omasta suorituksesta on nyt ennätysvähän, ilmeisesti onnistuin välttelemään useimpia kuvaajia.

 

Kisaa edeltävä yö tuli nukuttua kohtalaisesti, noin 9h pyörimistä, torkkumista ja ajoittaista syvempääkin unta. Garmin Vivosmartin mukaan 7h kevyttä unta ja 2h syvää unta. Syvän unen osuus oli noin tunnin vähemmän, mitä edellisillä viikoilla vastaavanmittaisilla unijaksoilla tulee. Tästä huolimatta olo oli huomattavasti virkeämpi kuin esimerkiksi Himoksen kisaan lähdettäessä. Jos vireystilat pisteyttäsisi asteikolla 1-10, missä 10 on erittäin energinen päivä ja 8-9 on terveen ihmisen normipäivä, niin Himokselle antaisin pisteiksi 6 ja Joroisille 7,5. Eli ei vieläkään ns. pöljää päivää vireystilan puolesta. Toisaalta tuollaista terveen energistä päivää ei ole vastaan tullut moneen kuukauteen, joten sellaisen osuminen kisapäivälle olisi ollut melkoinen lottovoitto.

Kisapäivän sää Valvatuksella. Ainakaan ei aallot vaivaa uinnissa.

Kisapäivän sää Valvatuksella. Ainakaan ei aallot vaivaa uinnissa.

Juoksuvarusteet vein kakkosvaihtoon jo perjantai-iltana. Tuolloin vein myös pyöräni Valvatuksen rantaan ja silmäilin vaihtopaikat jne. Kisa-aamuna tehtäväksi jäi juomapullojen laitto pyörään sekä kisapaineiden pumppaus renkaisiin. Lähdin Valvatukselle hyvissä ajoin, että saisin tehdä nuo ilman ruuhkaa. Sen jälkeen menin varjoon torkkumaan. Kisa-aamuna sain otettua Valvatuksella kahdet 15-20 min torkut vaihtoalueen laidalla. Kisapäivän sää vaikutti erinomaiselta, ennustetta paljon paremmalta ja kuumemmalta. Henkilökohtaisesti olisin toivonut hieman viileämpää keliä, mutta eipä säätilaan voi paljoa vaikuttaa. Lähes tyyni keli tekisi uinnista lähtökohtaisesti helppoa, kun ei olisi häiritsevää aallokkoa. Pyöräilyynkin oli odotettavissa nopea keli sään puolesta. Suurimman osan aamusta hengailin korvatulpat korvissa, että saisin hälinän aiheuttamaa pään väsymistä torjuttua edes jotenkin.

 

Kiskoin märkäpuvun päälle kolmisen varttia ennen starttia, että pääsisin hieman verrailemaan veteen ja saisin puvun asettumaan paremmin hartioista. Keli oli lämmin ja puvussa ei todellakaan tarvinut palella. Oli ehkä jopa liian kuuma puvun sisällä. Hakeuduin uintiverrailun jälkeen varjoon ja kaadoin useamman mukillisen viileää vettä puvun sisälle jäähdytykseksi. Startissa hakeuduin vasempaan laitaan hyvien peesien toivossa. Lisäksi siellä oli varjoisempaa. Uintistartti tuntui hyvältä ja alussa tuntui siltä, että tästähän tulee vielä hyvä uinti. Pari ketunlenkkiä sivusuuntaan tuli tosin tehtyä ensimmäisellä suoralla. Sitten pikkuhiljaa vauhti vain laski ja suunnistus heikkeni entisestään. Koitin ottaa peesejä, mutta linja ajautui vain sivuun. Jossain uinnin puolivälin paikkeilla tuli takaa jo 4min perään lähteneen startin kärkiuimarit ohi. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt ei taida uinti kulkea ihan niin hyvin, kuin alussa. Koitin puristaa sen, mitä oli puristettavissa. Poijuvälit tuntuivat pitkiltä ja uintilinja oli varsin kaukana niistä, eli pientä sakkolenkkiä tuli tehtyä kokoajan. Viimeisellä suoralla tuli takaa 8min perään lähteneen startin kärkiuimarit ohitse. Tuo ei luvannut hyvää uinnin loppuajasta. Rantauduin aikaan 36:16. Garmin näytti uintimatkaksi 1929m ja keskitahdiksi 1:52/100m. Tämä oli neljäs puolikas minulle ja aikaisemmissa suorituksissa uintiajat ovat olleet 30:49 (Joroinen 2011), 31:53 (Joroinen 2012) ja 31:41 (Tahko 2014). Näihin verrattuna uintiosuus oli luokattoman heikko, melkein 5min heikompi kuin mikään aikaisempi vastaavan matkan suoritus. Keväällä uin hallissa ilman märkäpukua vastaavalla keskivauhdilla pitkiä vetoja, eli jotain meni uinnissa pahasti pieleen. Tältä kesältä on pohjilla ennätysvähän avovesitreenejä, mikä osaltaan selittää heikkoa uintia, mutta siitä huolimatta olisi pitänyt päästä kovempaa kuin hallissa ilman märkäpukua. Starttia edeltäneen kolmen vartin aikana nesteet tulivat vauhdilla läpi, jouduin tyhjentämään rakkoni 4 tai 5 kertaa. En tiedä, oliko tuollakin osuutta asiaan, mutta oli miten oli, uinnissa tuli raju alisuoriutuminen.

joro4

Tässä kunnossa Iisakki odotti pyöräosuuden alkua

Ensimmäisen vaihdon otin rauhassa. Märkäpuku lähti helposti päältä, mutta numerolapun kanssa oli haparointia. Kypärän hihna oli hieman kierteellä, joten se piti korjata ennen päähänlaittoa. Tuon jälkeen hölköttelin Iisakille ja lähdin kohti starttilankkua. Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa 2:58, mikä oli vielä ihan ok aika. Esimerkiksi Teemu Lemmettylän vaihtoaika oli 2:22 ja 25-29 ikäsarjan voittaneen Ole Halosen vaihtoaika oli 2:40.

 

Pyöräilyssä lähdin suht aggressiivisesti matkaan. Lähdin hakemaan 36+ keskinopeutta pyöräosuudelle. Sykkeet paukuttivat pilvissä, mutta meno tuntui helpolta. Tuossa olisin kaivannut tehomittaria tuntemusten tueksi, ettei ylilyöntejä olisi tullut. Valvatuksen leirintäalueen kohdan otin rauhallisesti ohituskiellon takia. Siinä oli hyvä väli nauttia geeli. Ensimmäisen 30km keskinopeus oli 36,41km/h, eli suunnitelman mukaisesti yli 36. Ajo tuntui edelleen vahvalta. Keli oli paljon odotettua kuumempi ja varjoiset osuudet tuntuivat hyviltä. 60km kohdalla keskinopeus oli hieman laskenut, se oli enää 35,87 km/h. Kuumuus tuntui painostavalta ja puolivälin kääntöpaikan jälkeen olin säännöllisesti kaatanut vettä päälleni viilennykseksi. 75km kohdalla olin hieman saanut puristusta koneeseen ja keskari oli noussut hitusen ollen 35,93km/h. Tuon jälkeen tuli kanttaus. Ilmeisesti kroppa kuumeni liikaa ja samalla kunto loppui. Viimeiset 15km mietin, että keskeytänkö kisan. Nuo synkät 15km meni 32,66km/h keskinopeudella. Garminin 5km väliajoissa 75km jälkeen tuli tuo raju notkahdus. 70-75km meni vielä 36,7km/h nopeudella ja 75-80 oli 33,3km/h. Viimeisellä 15 kilometrillä takaa tuli pari tour de France-tyylistä ryhmää ohitse ja parhaimmillaan kaistalla oli neljä pyöräilijää rinnakkain. Hieman hirvitti noina hetkinä. Pyöräosuuden loppuaika oli 2:35:21 ja matkaa kertyi Garminin mukaan 90,91km keskinopeuden ollessa 35,2km/h. Jäin siis viitisen minuuttia tavoitteestani. Jos taas vertaa aikaisempiin puolikkaisiin, niin ensimmäistä kertaa lukuunottamatta (rengasrikko, ei vertailukelpoinen) pyöräaika oli vuoden 2012 tasoa. 2013 ajoin joukkueviestissä kisaviikon alussa kärsitystä vatsataudista huolimatta 2:19:05 ajan ja Tahkolla viimevuonna rankemmalla reitillä 2:28:41. Ajokilsojen vähyyden tempopyörällä huomasi olkapäiden väsymisenä tempoasennossa. 60km jälkeen piti säännöllisesti oikoa selkää ja käsiä, että pystyi taas jatkamaan aerommassa asennossa.

Pyöräosuudella vastaan ja myöhemmin ohitse tuli melkoisia ryhmiä

Pyöräosuudella vastaan ja myöhemmin ohitse tuli melkoisia ryhmiä

Toisen vaihdon otin rauhallisesti. Vaihtoon tullessa olin niin väsynyt, että en edelleenkään tiennyt, keskeytänkö vai yritänkö juosta. En tehnyt lentävää jalkautumista. Pysähdyin ja nousin pyörän päältä rauhallisesti ja varman päälle ottaen. Koitin hölkötellä pyörätelineille ja siitä urheilutaloon vaihtamaan kamoja. Olo oli voimaton ja kroppa varsin tyhjä. Päätin kokeilla juoksua, joten laitoin sukat ja lenkkarit jalkoihin sekä nappasin muutaman geelin mukaan. Vaihtoaika oli 3:19, kun useimmat kovemmat menijät suoriutuivat toisesta vaihdosta reilun minuutin nopeammin.

 

Juoksuosuus oli melkoista taapertamista. Kroppa oli tyhjä, pää väsynyt ja suuta kuivasi. Pyöräosuudella jo hieman kipuillut takareisi muistutteli olemassaolostaan jatkuvasti. Ensimmäinen huoltopiste tuli onneksi heti juoksun alussa. Pari mukillista nestettä kurkusta alas ja saman verran päälle kaadettuna. Ensimmäisen nousun aikana muutama tuttu kannusti. Yhden kannustuksen kuuluessa “hyvin menee!” tms. pääsi suusta spontaanisti “ja v***t”, koska siinä vaiheessa ei todellakaan tuntunut hyvältä. Ensimmäisen kierroksen taapersin huollosta huoltoon miettien edelleen keskeytystä. Olo oli niin voimaton, että ajattelin kisan päättyvän joko finisherpaitaan ja/tai tiputukseen. Huoltopisteillä hieman aina helpotti, kun sai kroppaa viilennettyä päälle kaadetuilla vesimukeilla. Vauhti laski tasaisesti. Jatkoin “juoksua” toiselle kierrokselle, vaikka mielessä pyöri edelleenkin keskeytys. Ajattelin, että mennään sitten niin pitkään eteenpäin, kunnes kroppa leikkaa lopullisesti kiinni. Huollosta huoltoon, välillä geeliä ja viilennystä aina kun siihen oli mahdollisuus. Kiitos paikallisten, oli virallisten huoltojen välilläkin pari viilennyspaikkaa. Kannustuskin oli huomattavaa ja todella tarpeen siinä tuskailussa. Olisin mielelläni vaihtanut paikkoja erään talon pihalla paljussa löhöilleiden miesten kanssa, mutta se nyt ei valitettavasti onnistunut. Juoksuosuudella kävelin vain huoltopisteet, muut välit taapersin sen, mitä kropasta irtosi. Eli hitaasti. Garminin mukaan vain yksi kilometri painui yli 7 minuutin muiden ollessa kuuden minuutin molemmin puolin. Lopulta selvisin tuskien taipaleelta loppusuoralle, missä puristin vielä irvistäen eräästä toisesta kisaajasta ohitse. Tuolla oli tosin hintana takareiden kipuilun lisääntyminen. Juoksuosuudesta tuli hitain numerolapun kanssa taivallettu puolimaraton; 2:11:00 ja Garminin datassa keskitahdiksi tuli 6:12/km. Jos vertaa taas aikaisempiin puolimatkan kisoihin, niin juoksu oli melkein viisi minuuttia hitaampi kuin ensimmäisessä puolikkaassa 2011, noin 17min hitaampi kuin Joroisilla 2012 ja noin 8min hitaampi kuin viimevuonna Tahkolla takareiden temppuillessa vielä pahemmin.

Kädet nyrkissä, irvistys ja lysähtänyt juoksuasento. Raskasta oli. Kuva: Timo Kananoja

Kädet nyrkissä, suu mutrussa ja lysähtänyt juoksuasento. Raskasta oli. Kuva: Timo Kananoja

Tankkaus ansaitsee taas oman kappaleensa. Ennen kisaa tein minulle toimivaksi osoittautuneen kisatankkauksen. Eli ti-to runsaammin hiilihydraattia normaalista ruoasta, eli isommat annokset riisiä/pastaa/perunaa jne. Perjantaina normaalit ruokailut, kuitumäärää hieman laskien ja iltapalaksi vaaleaa leipää ja jogurttia. Kisapäivän aamupalaksi otin vaaleaa leipää, jogurttia ja mehua. Tässä tankkaustavassa vatsa on kisapäivänä suht tyhjä, eikä bajamajassa tarvitse isommalla hädällä aamun jälkeen käydä. Toistaiseksi tämä tankkaustaktiikka on toiminut aina, kun olen sitä käyttänyt. Kisaa odotellessa Valvatuksella join urheilujuomaa, söin pari banaaninpätkää ja nautin yhden geelin kolmisen varttia ennen starttia. Kuten ylempänä kirjoittelin, niin jostain syystä nesteet tulivat vauhdilla läpi starttia odotellessa. Näin minulle ei ole aikaisemmin kisoissa käynyt. Uinnin jälkeen otin mukillisen urheilujuomaa pyörälle juostessa. Pyöräosuudella otin heti alussa yhden geelin ja siitä eteenpäin geelin noin 20km välein. Juomapullon vaihdoin jokaisella huoltopisteellä. Kokonaisuudessaan pyöräosuudella meni viisi geeliä ja neljä juomapulloa (1*0,5l ja 3*0,75l) lähes tyhjäksi asti. Tuosta voi siis arvioida nautitun nesteen määräksi noin 2 litraa, kun pulloihin jäi 1-2dl nestettä ja osa tuli ruikittua viilennykseksi kisa-asun päälle. Tästä huolimatta nestehukkaa oli pyöräosuudella kertynyt ylikuumenemisen lisäksi. Juoksuosuudella join jokaisella pisteellä 2 mukillista nestettä (vesi+urheilujuoma) ja nautin ainakin 2 geeliä sekä appelsiinilohkoja. Viilennykseksi käytin jokaisella pisteellä 1-2 mukia vettä sekä tarjolla olleita sieniä. Jälkikäteen ajatellen nestettä olisi pitänyt nauttia reilusti enemmän ja siinä sivussa ehkä myös enemmän geelejä, kun olo oli niin voimaton ja kroppa tyhjä.

Väkisin väännetty "hymy" ja tuuletus, kun viimeinen juoksulenkki alkoi. Kuva Heidi I.

Väkisin väännetty “hymy” ja tuuletus, kun viimeinen juoksulenkki alkoi. Kuva Heidi I.

Yhteenvetona kisa oli siis selviytymistä alusta loppuun. Ainoa tavoitteessa jotenkin pysynyt laji oli pyöräily, mutta siinäkin tavoitteesta putosin reilun 70 kilometrin jälkeen. Loppuaika 5:28:56 oli kaukana siitä, mihin oletin pystyväni, vaikka olisi tullut huonompi päivä. Ajattelin, että huononakin päivänä 5:15:00 olisi ollut alitettavissa, mutta nähtävästi yliarvioin kuntoni reilusti. Joroisten ennätyksestäni 5:07:24 (2012 kilpailu) jäin melkoisesti, vaikka en tuolloinkaan missään huippuiskussa ollut. Aina, kun Suomen kesässä lämpötila nousee yli 20 asteen ja aurinko paistaa, niin minulla on ongelmia kropan kuumenemisen kanssa. Kisasta tuli muistoksi jalkojen ja olkapäiden lihasjumien lisäksi perinteiset palorajat kisa-asusta. Suojakertoimen 50 aurinkorasva ei riitä minulle edes perusmatkan kisaan estämään ihon kärähtämistä, joten muistoja kannetaan taas selässä pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Mutta oli kisassa sentään pari positiivistakin juttua. Toisin kuin Tahkolla viimevuonna, niin nyt pyöräosuudelta selvisin ilman hiertymiä. Juoksussa ei kenkien kastumisesta huolimatta tullut yhtään rakkoa. Noissa edellämainituissa asioissa auttoi luultavimmin testissä olleet hiertymisenestotuotteet, joista yritän lähiaikoina kirjoitella kokemuksia.

Juomatäydennystä huollosta

Juomatäydennystä huollosta

Joroisten kisan myötä pistän kisakamat pakettiin tämän kauden osalta. Vaikka treenimäärät ovat prosentuaalisesti nousseet viimevuodesta, niin pidempiä suorituksia ajatellen kestävyyskunto on laskenut huomattavasti viimevuodesta. Tästä sain viitteitä jo Ratareidessä, kun keskinopeudet olivat viimevuotta heikompia ja ajokilometrejä ei tullut niin paljoa. Tällä kunnolla kisaaminen perusmatkalla ja sitä pidemmillä matkoilla ei ole mielekästä, joten käytän kisavalmistautumisiin, -matkoihin sekä palautteluun kuluvan ajan ja rahat mielummin treeniin, lepoon ja kesästä nauttimiseen. Ja vaikka kunto riittäisikin matkojen suorittamiseen, niin suorituskyky on liian riippuvainen päivän vireystilasta. Kisajännityksen takia edeltävä yö jää helposti huonommaksi, mikä syö kisasuoritusta. Kisojen jälkeen kroppa käy niin kierroksilla, ettei unta yleensä saa kovinkaan helposti. Oma osansa tässä on kofeiinipitoisilla geeleilläkin, mutta tuo yhdistettynä kisojen hälinän kognitiiviseen kuormitukseen, ovat kisaviikonloput varsin uuvuttavia. Tämän kesän aikana on melkein joka viikonlopulle jotain ohjelmaa, niin olisi mukavaa päästä välillä myös lepäämään koko viikko. Näistä syistä en ole lähdössä tällä kaudella enää yhteenkään triathlonkilpailuun, vaikka Kuopioon minulla olisi kisapaikka ollutkin. Voi olla, että pidän kilpailutaukoa myös kauden 2016, että pystyn palaamaan 2017 areenoille virkeämpänä ja fyysiseltä kunnoltani vähintään vuoden 2013 tasoisena.

 

0

About the Author:

  Related Posts

Add a Comment