Tempokausi korkattu

Tähän viikkoon on mahtunut pari mukavaa treeniä. Pikkuhiljaa alkaa kesän kisasuunnitelmat selviämään ja treenirytmitys vamman kanssa löytymään. Suunta on tällä hetkellä oikea. Viikon treeneihin on mahtunut muunmuassa yksi pidempi juoksulenkki, millä testasin Honey Stinger-energiageelejä ja nautin lämpimästä kelistä. Mutta tämän viikon ehdoton kohokohta oli tämänpäiväinen tempoajo.

Päätin pari päivää sitten ajaa syntymäpäivätempon: kilometri per ikävuosi, ja tänään oli aika toteuttaa tuo suunnitelma. Koska kelit ovat mitä ovat ja sopivanmittaista temporeittiä ei ole hollilla, niin menin Wattbikelle ajamaan. Pohjalle keskivartalorääkki, pientä lihashuoltoa ja sitten verrailun jälkeen kärsimään 26 kilometrin verran. Salin iäkkäämmät käyttäjät ihmettelivät menoa jo alusta asti ja noin kolmanneksen ajettuani sain taputukset olalle saatesanoin “hyvin menee”. Joku miehistä sanoi toiselle “tuo mies ei helpolla hapoille mene”. Mukavaa mielialan nostetta tempotuskaan. Ajo tuntui pahalta, kuten tempon kuuluukin. Jos ei tunnu pahalta, niin on varaa kiristää ruuvia. Tehot onnistuin pitämään hyvin tasaisena koko ajon ajan; ensimmäiset 20min 280W ja 37min jälkeen 277W, eli ei isoa pudotusta. Toisin sanoen kerrankin ajo meni oppikirjan mukaan, eikä alussa tullut ajettua jalkoja alta. Kaikki hyvä kuitenkin päättyy aikanaan, niin myös 26 kilometrin aika-ajo. Viimeisen kilometrin ajoin nousujohteisesti ja viimeisen 200m aikana runnoin putkelta kirin ja ajoin treenin huipputehot. Alla treenin datat:

Aivan parhaassa tempokunnossa en (vielä) ole, mutta suunta on oikea. Kun ottaa huomioon vaikeudet viimeisen 1,5 vuoden ajalta, niin tempon tulos oli positiivinen yllätys. Vauhti paranee, kun koneeseen saa enemmän ajokilometrejä ja ylimääräisen painon pois. Mutta kaikesta huolimatta näyttää siltä, että pyörä voisi jopa liikahtaa kesän kisoissa. Idean syntymäpäivätemposta saa vapaasti varastaa omaan käyttöön, jos omaa yhtä paljon hulluutta kuin allekirjoittanut. Hyviä treenejä!