Kesä kuumimmillaan

Pitkästä aikaa! Aina se tuntuu menevän niin, että kun mitään ei kuulu, ei kaikki aina hyvinkään taida olla. Eikä tämä ollut poikkeus.

Keväällä kaikki näytti vielä hyvältä kuten viime postauksesta näkee, mutta ilmeisesti alipalautuminen/ylikunto pääsi kuitenkin iskemään toukokuussa.

Siinä se meni sitten päätä seinään takoessa yli kuukauden, kun tuntui, että treeni ei vienyt eteenpäin ja päinvastoin treenit tuntuivat olevan vain kuluttavia, ja tehot laskivat kuin lehmän häntä. Yksittäisiä ylimääräisiä lepopäiviä tuli pidettyä usein, ajatellen, että kyllä se siitä.

Lepo

Lopulta kesäkuun puolivälissä päätin, että SM-tempossa käyn pyörähtämässä (sitä ennen jo alkuviikko lähinnä kevyttä ja lepoa) ja ajan sen pois (eipä jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä kisasta…).

sm-aika-ajo 2021

Sen jälkeen pidin kokonaan 1,5vko tauon varsinaisista treeneistä ja lepäilin hyvin pitkälti.

Pellossa lyhyt vaellus
Ja puiden pilkkomista (ei kaikkia!)
Ja yötöntä yötä

Senkin jälkeen vielä tein viikon vain hyvin kevyttä ja lyhyttä treeniä ja useampi käytännössä lepopäivä mahtui arkeen. Nyt ensimmäinen oikeampi treeniviikko (päivittäin ainakin jotain) on loppusuoralla ja näen taas valoa tunnelin päässä. Kun pohjalta kunnolla ponnistaa, ei suunta ole kuin ylöspäin, ainakin ennemmin tai myöhemmin. Eihän se kunto hyvä ole, mutta miten nopeasti se nousee, ei voi tietää. Pääasia, että kroppa tuntuu jaksavan ainakin kevyttä treeniä taas. Miten sitten kovemman laita, aika näyttää.

Lähtötaso ennen kaikkea tätä laskua oli parasta koskaan käytännössä, joten ottaahan se päähän, kun kisakausi käy kuumana eikä itse ole viivalla. Kevään kuntokin lupaili ennätyksiä kaikilla tasoilla.

Kisat

Katsotaan nyt, milloin olen viivalla seuraavan kerran. Todennäköisesti sitten kun tuntuu mielekkäältä, sekä siltä, että kisa ei vie kuntoa vain alaspäin.

Valitettavasti näyttää siltä, että kahta edellistä perusmatkan sm-pronssia en pääse puolustamaan (ei ainakaan onnistuneesti, kisa olisi jo viikon päästä!). Olisi kyllä kirjaimellisesti naapurissa kuitenkin, joten saa nyt nähdä, tulenko viivalle tunnelman vuoksi kuitenkin.

Puolimatkan SM-kisakin (3 viikon kuluttua!) on kovin aikaisin itselle, eikä viime vuosien taso ole vielä näkynyt kunnossa. Jos en koe olevani lähellä edes sitä, en viivalle ilmesty sitten.

Lisäksi olisi vielä pitkän matkan MM-kisaakin tarjolla syyskuussa, mutta se vaatisi ennätyskuntoa (oma kriteeri), että kehtaan viivalle lähteä – joka nyt on kaukainen haave vain, joten näyttää epätodennäköiseltä sekin kisa.

Tänään on onneksi saanut nauttia mökkeilystä ja Suomen kauniista luonnosta kun pyöräilin, näköjään aika monen muunkin tapaan, pidemmän pyöräilyn, itse Espoosta tänne Pirkanmaalle. Muutamia viikkoja sitten ei olisi tullut kuuloonkaan jaksaa tällaista edes hiippailuvauhtia 😊 Mennään päivä ja viikko kerrallaan ja käydään kisaamassa kun alkaa tuntua kivalta taas. Jos se on ensi vuonna, sitten on. Jatkossa taas entistä korkeammalle!

Oriveden Cafe Herkkuhetki
Saunominen pitkän kaavan kautta pidemmälle iltaan

Similar Posts