Tahkolta täysosuma täydeltä matkalta

Värisuora täydentyi Tahkolta, kun perusmatkan sm-pronssi ja puolimatkan sm-hopea saivat kaverikseen täysmatkan kultamitalin! 

Vasemmalta: Aliaksandr Vasilevich, minä, Toni Pystö (sm-hopea) ja Ilkka Utriainen (sm-pronssi)

Valmistautuminen

Joroisilta oli kolmen viikon valmistautuminen vielä täydelle matkalle, jolle en lähtökohtaisesti ollut ihan hurjasti valmistautunut. 

Uinnissa ei lopulta isoa eroa puolikkaan ja täyden matkan välillä ole treenillisesti kuitenkaan, joten siitä en ottanut isompaa stressiä ennen kisaa. Muutamia kovempia 2km ja/tai esim. Kiihtyvä 4km tai 4x1000m tai 40x100m tyyppistä treeniä tuli tehtyä muutenkin ennen Joroisia ja sen jälkeen, joissa vauhti oli hyvää. Kesällä uin paljon märkkärillä altaassa, ja se toi hyvää tuntumaa veteen.

Mallorcan treenileirillä 2vko ajan toukokuussa tuli ajettua lähes joka päivä >100km ja usein >5h, mutta sen jälkeen pitkiä pyörälenkkejä (yli 100km) tuli lopulta kourallinen, ja yli 150km ei tullut lopulta ajettua varmaan kertaakaan toukokuun jälkeen, pisimpien ollessa 130-150km välissä, 3.5-4h mittaisina. Vauhtia oli kuitenkin hyvin treenien perusteella, ja viimeisen kuukauden aikana tehdyt 2-4h mittaiset lenkit lupailivat hyvää, sen verran reserviä pitäisi olla taskussa (vaikka kevään erittäin hyvää pyöräkuntoa en ikinä saavuttanut kesän aikana), että aika kevyellä teholla saisi täyttä matkaa ajella. 💪🚴

Juosten pitkiä lenkkejä (yli 20km) ei keväällä juuri tullut, mutta kesällä sain kuitenkin pienen kourallisen 2h/28-30km mittaisiakin lenkkejä kasaan ihan hyvällä tuntemuksella ja fiiliksellä, että kisavauhti täydellä matkalla on varmasti helpompaa. Näistäkin puolet taisi tulla viimeisen 1kk aikana. Ongelma olikin lähinnä, miten jalat jaksaa täyden matkan juoksussa vielä 30km jälkeen 7h+ suorituksen kohdalla, kun viikkokilometrit juosten pyöri enemmänkin 40km tuntumassa kesällä, jos hyvä juoksuviikko sattui 😏🏃Jonkin verran kesän puoliväliin asti kuitenkin nilkka vaivasi. Kop kop. Nyt sen jälkeen on homma saatu hoidettua, so far so good ainakin 🙂 Toisaalta aiempiin treenikausiin nähden myös vauhtipuoli oli parantunut, joten kisavauhti tulisi tuntumaan kohtuullisen helpolta, ainakin paperilla. Kovempaa olisi syytä päästä kuin Havaijilla siis.

Kirjoittelen erillisen tekstin yleisesti koko menneen vuoden treenimääristä ymv, vaikka ihan yksittäisiin treeneihin en mene siinäkään, niistä voi halutessaan sitten myöhemmin kysellä jos tuntuu askarruttavan.

Treenit Joroisten jälkeen

Viikko Joroisilta meni aika kevyellä treenillä. Joroisten jälkeen olin pari päivää partioleirillä palauttelemassa metsässä, jonka jälkeen treenasin neljä päivää kevyttä treeniä, ja siinä ehti hyvin vielä huomata, että yhtään kovempia treenejä ei kyllä vielä oikein jaksa. Esimerkiksi pitkä pyörälenkki supistui alle 2h mittaiseksi, kun ei vaan jaksanut edes IM (täyden matkan) tehoa pitää yllä enempää, ja pistin pillit pussiin. Sitten olikin pari päivää aamusta iltaan töitä, joiden välissä lähinnä kotona kävin nukkumassa, joten kroppa sai palautella rauhaksiin vielä. Viikko sisälsikin n. 8h treeniä ja kiinnostuneille n. 550 TSS-pistettä. 

Toinen viikko olikin sitten tärkeä, viimeinen valmistava viikko ennen täyttä matkaa. Viikko sisälsi tiistaina 3.5h pyörätreenin trainerillä IM-tehoilla ja päälle 5km juoksua IM-teholla, tuntui tosi helpolta. Keskiviikkona juoksin 21km maratonvauhtia, joka on mutulla aika lähelle 2.40 loppuaikaa tavoitteleva nykyään  (~3.47/km) teoriassa. Voi olla, että kestävyys ei ehkä riittäisi. Juoksin kuitenkin sen puolikkaan, ja tuntui varsin hyvältä menolta, ne tossut toimivat, joilla juoksisin myös täyden matkan juoksuosuuden – tossut, jotka olivat jo Joroisilla käytössä. New balance fuelcell Rebelit, hyvinkin pehmeät, kevyet, mutta kimmoisat. Sopivat tällaiselle kevyelle kaverille siis pitkäänkin juoksuun. Torstai ja perjantai olivat kevyitä parin tunnin treenipäiviä. 

Lauantaina kävin kisaamassa Kasnäsin perusmatkalla, jossa olen pari kertaa aiemminkin ollut. Otin kisan hyvänä viimeisenä valmistavana treeninä viikon päästä olevaan teräsmiesmatkan kisaan. Tavoite oli uida reippaan kovaa, pyöräillä IM-teholla ja juosta lähellä IM-tehoa. Uinnissa kärki meni menojaan (entinen maajoukkueuimari), mutta kakkosena vedestä tosi hyvällä tuntemuksella. Uintimatka saattoi olla vähän alimittainen, koska aika 17.xx lienee ”vähän” liian kovaa jopa minulle, vaikka jäinkin kärkiuimarista vain alle 10s lopulta tämän vähän hyytyessä.

Kasnäsin uimaranta

Pyörä liikkui todella upeissa maisemissa upeassa kelissä rennosti ja tehot pysyivät kurissa, siinä n. 230w tuntumassa. Tuolle reitille (44km/400m nousua) noilla tehoilla >41kmh on hyvä tulos. Juoksu lähti helposti liikkeelle, ehkä vähän innostuin, sillä lopulta paluumatkan myötätuuli vauhditti menon 4.01min/km vauhtiin, jonka tiedän liian kovaksi täyden matkan vauhdiksi, jopa itse 😉  Kisasta jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis ja koin, että nyt vain palautellaan (mm. Kasnäsin kylpylässä, mmmm….) ja ollaan valmiina kohti kisaa. Viikkoon mahtui noin 13h treeniä ja n. 800 TSS-pistettä, joka olisi minulle jo keskivertoviikoksi erittäin hyvä, mutta nyt ei tuntunut rasittavan, päin vastoin tunnuin olevan hyvässä valmiudessa keventämään kohti kisaa. Yleensäkään minulle ei sovi viikkojen keventelyt. Täydelle matkalle noin viikon kevennys, ja puolikkaalle 4-5pv riittää hyvin. Muuten menee jo liian ylipalautuneeksi ja kunto tuntuu laskevan, kun terävyys katoaa. Toki treeni muuttuu kisaa lähestyessä enemmän ja enemmän spesifimmäksi ja herkistelevämmäksi.

Kisaviikko olikin todella kevyt. Maanantaina kevyt reilu tunnin pyöräily parilla minuutin avaavalla vedolla ja lyhyellä parin kilsan uinnilla höystettynä. Tiistaina Kävin pyöräilemässä 6x10km pyörällä kisatehoilla, joista kolme vetoa levykiekolla ja kolme omalla vanhalla 80mm takakiekolla. Ero oli sen verran selkeä (karkeasti 10s per 10km), että otin tietysti sen levyn kisaan. Ensi kaudeksi hankinnassa oma levy, jotta puolikaskin kulkee tuon verran kovempaa 😉 pyöräilyn jälkeen kävin juoksemassa 7km noin kisavauhtia, helppoa menoa. Keskiviikkona kävin polskimassa 3km, jossa pari kilsan pätkää reipasta ja 400m kovaa, muuten kevyet verrat. Lisäksi 45min kevyt pyöräily parilla minuutin avaavalla vedolla. Torstaina auton pakkaus ja nokka kohti Tahkoa. 5h ajomatkaa ei kisaa edeltävänä päivänä tehnyt mieli ajaa, joten tämä oli hyvä vaihtoehto. Tahkolta myös löytyy hyvät majoituspalvelut jokaiseen makuun, joten vaihtoalueen vierestä majoitus oli juuri sopiva. Perille päästyä ajelin fillarilla testilenkkinä n. 20min ja kaikki näytti toimivan kuten pitää. Lisäksi kävin uimassa n. 1km kisavauhtia, tuntui helpolta, vaikka vähän vilpoista oli vesi (ei kuitenkaan itsellä tuolloinkaan tarvetta pohtia mitään lisäneopreeniä), toisin kuin kisa-aamuna sitten. Lisäksi hoidin ilmoittautumisen, jossa ei nokka kauaa tuhissut kyllä, sen verran nopeaa toimintaa. Perjantaina kävin vain ajamassa 15min kevyttä ajoa, kävin kaupassa ostamassa loppuviikon tarvittavat eväät ja kävin kisainfossa, sen jälkeen kun olin kannustanut lasten triathlonin kisaajia reitillä 🙂 

Kisapäivä

Kisaan oli luvattu hyvää säätä, ja sitä myös saatiin – kuten aina, kun olen Tahkolla kisannut 😉 Nukuin varsin levottomasti, kuten aina ennen isompaa kisaa. Heräsin klo 04 aamupalalle, söin väkisin sen mitä jaksoin, ja menin takaisin nukkumaan hetkeksi. Kuudelta pakkasin loputkin tavarat, ja 06.30 valuin vaihtoalueelle viemään tavarat paikoilleen, kaikki valmista. 

Tästä lyhyt kävely Piazzalle, josta lähtö tapahtui. Hetken turinoinnit Utriaisen Ilkan kanssa, ja lepäilyä. 07.20 wc-reissu ja sen jälkeen märkkäriä hiljalleen päälle. Kun on kiskonut uintitreeneihin märkkäriä useamman kerran viikossa päälle jo parin kuukauden ajan, se tulee kyllä aika rutiinilla ja asettuu myös sellaiseen asentoon, jonka tiedän olevan hyvä, eikä se jännitä, onko se hyvin, hiertääkö, ahdistaako jostain tmv. 

En mennyt uintiverryttelemään, koska vesi oli kuitenkin sen verran vilpoista, toissapäivän perusteella, ja toisaalta tuntuma veteen oli tosi hyvä ollut jo pidemmän aikaa ja kuivalämmittelyt toimivat aina (kiitos neuvosta Juuso Manniselle, vedessä verryttelyä ei edes pysty tekemään monissa kisoissa maailmalla, joten hyvä tavallaan osata verrata kuivalla maallakin) ja saa oikeat lihakset aktivoitua. Pari minuuttia ennen starttia hyppy veteen ja se olikin varsin lämmintä. Miellyttävää, eikä kylmää. Virallinen lämpö taisi olla 17.5C, joka oli varmaan aika oikea startissakin. Viereen asettautui ainakin Ilkka ja Pystön Toni, hallitseva suomenmestari.

Mitähän sitä miettii hetki ennen starttia…

Tavoitteet

Kisan tavoitteet ja suurimmat uhkat olin analysoinut aika tarkkaan ennen kisaa. Ei kannata liikaa jättää epävarmuuden piikkiin, etenkään matkalla, jossa muutenkin voisi sattua kaikenlaista yllättävää matkan aikana.

Olin Hennalle antanut edellisenä päivänä aikataulun, jonka mukaan voisi reitillä seurata minua. Hyvän päivän ajat olin antanut näin: Uintiin 53min, vaihtoon 2.00-2.15min, pyöräilyyn 4h25min, vaihtoon 2min ja juoksuun 3h04min. Jos päivän aikana alkaa lipsua tästä väliajoissa, skaalaa sitä kisan aikana hitaammaksi, ellei kommentteja minulta tule muutoin. Sanoin, että jos 8.29 ajalla ei voita Suomen mestaruutta, ollaan saatu hyvä kisa aikaiseksi! Talvella tai kesälläkään en kuitenkaan ollut mitään tavoitteita tarkemmin tähän kisaan asettanut, Joroinen oli selkeä ykköstähtäin.

Kisakumppaneista tiesin Ilkan olevan sm-mitalitaistelussa vahva, ja täysmatka onkin Ilkan vahvuuksia, jossa hän harvoin suuremmin epäonnistuu. Toni taas valmistautuu kohti Havaijia, ja kaikki muut kisat ennen Tahkoa ovat olleet enemmän alimatkoja, ja Tahkolle tulee enemmän kevennystä kuin esim. Joroisille, jossa meillä oli kohtalaisen isokin ero lopulta (8min) ja pyörällä isoin ero otettuna. Nyt tiesin, että ero tulee suhteessa olemaan pienempi, mutta toisaalta uskoin, että uinti ei mitään ratkaise, pyörällä tehdään silti eroa (joskaan ei yhtä isoa suhteessa kuin Joroisilla) ja juoksu on varsin tasainen, jos en hyydy, Toni tuskin hyytyisi. Lisäksi musta hevonen kisassa olisi valkovenäläinen Aliaksandr Vasilevich, joka oli tänä kesänä kisannut puolimatkan 3.51 ja ITUlla (lyhyen matkan) kisaajana kova uimari ja juoksija, mutta löydettyjen tulosten valossa ei erityisen kova pyöräilijä, suhteessa. Samaa on sanonut myös tietolähteiden mukaan muuan Henrik Goesch (ITU-kisaaja). Myös kestävyyden riittäminen mietitytti, koska täyden matkan kisoja ei tainnut olla takana internetista kaivettujen tietojen mukaan. Niinpä eroa pitäisi pyörän aikana saada mieluusti n. 5min taakse, jotta näkisin tilanteeni turvallisehkona. Muista ei pitäisi olla kisan aikana pohdittavaa.

Uinti 53.00

Uinti lähti rennosti liikkeelle. Kärki (Aliaksandr) meni heti menojaan ja oli lopulta 3.42 edellä uinnin jälkeen. Toisena meni joukkuekisaaja, josta en saanut peesiä, vaikka alussa yritin. Eroa tuli lopulta toista minuuttia. Itse uin heti alun jälkeen kolmantena, enkä tiennyt eroja taaksepäin. Ilkan ja Tonin uskoin tulevan peesissä, sellaisia puheita oli viivalla. Ensimmäinen kierros sujui helposti, lähinnä matkan etenemistä odotellessa. 3800m on siinä mielessä pitkä matka, toisaalta vasta ”alkuverryttely” kohti ratkaisevia hetkiä. Toinen kierros mentiin sitten poiju kerrallaan. Tuntuma veteen oli hyvä ja tiesin, että tänään on hyvä uintipäivä, kun näin helppo ote löytyy veteen — on se jännä miten sen tuntee.

Ennen lähtöä puhuin Ilkan kanssa, että lakki on usein, kuten nytkin, vähän liian jäykkä ja matala, ja varmaan tämä lakki irtoaa päästä ennen kuin vedestä pääsee ylös – tilanne alkoi realisoitua noin 500m ennen rantautumista, kun tunsin lakin lähtevän valumaan päässä ylöspäin. Eipä aikaakaan, kun lakki lopulta lipesi päästä lasit mukanaan, ja jouduin varsin paljon enemmän käyttämään effortia tähystykseen, kun ei hiusten alta tuntunut näkevän kunnolla. Onneksi matkaa ei paljoa ollut ja rantautuminen tapahtui ennemmin kuin myöhemmin. Silti tästä saatiin ihan valtakunnan mediaankin (Helsingin Sanomat) otsikko aikaiseksi! 😅 Nopea vilkaisu sivusilmällä, että peesissä ei tule nyt kukaan, ja eron kuulin taakse kuulutuksista. Uintiin meni tasan 53min, eli juuri ilmoitetussa aikataulussa oltiin, tarkkaa puuhaa 😉 

T1 2.11

Vaihtoon juoksu, välissä kisa-asu kiinni ja hihat suoriksi, ettei jää ryppyjä pyöräilyyn. Märkkärin lahkeista pois polkeminen. Pientä säätöä, mutta lopulta sain märkkärin pois ja kypärän päähän. Pari ekstrageeliä kisa-asun kauluksesta sisään sujauttaminen (muuten oli 7 annosta geeliä ns. bentoboxissa rungossa) ja kisanumeron saaminen päälle – tässäkin pari sekuntia ylimääräistä sain tuhrittua, kun en ollut laittanut sitä oikeinpäin pussiin valmiiksi, vaan piti pyöräyttää lenkki ympäri. Juoksu pyörälle ja pyörä mukaan ja reitille. Ei se kisa tähän onneksi kaadu, ajattelin 😉 

Pyöräily 4.24.55

Pyöräilyssä on ensimmäisen ja viimeisen 5km välissä noin 4x40km lenkki ja lisäksi yksi 2x6km lisälenkki ensimmäisellä kierroksella. Kokonaisnousua karkeasti arvioiden 1300-1400m, pituutta reitillä noin 180.5km.

Pyöräilyssä lähdettiin alkumatkasta nousuvoittoisesti liikkeelle, ja ensimmäiset 20min annoinkin itselle aikaa hakea tuntumaa ja tehoja, ja mennä vähän ylitehoilla (tavoiteteho 225-230w AP koko reitille, tähän n. 245w sallittu) alkuun mäen takia. Liian kovaa en mielestäni ajanut (juurikin n. 245w), ja mäkien jälkeen alkoi vauhti hiljalleen kasvaa. Eroja ei suuntaan tai toiseen nähnyt vielä, ensimmäinen kääntöpaikka olisi n. 23km kohdalla. 23km kohdalla ero oli karkeasti luokkaa 3.20 kärkeen, ja seuraava tsekkauspiste 6km myöhemmin oli enää 3min. Laskin, että jos ero supistuu tätä vauhtia, saan kärjen kiinni hyvin ennen puolta matkaa. Myös taakse ero Toniin oli hiljalleen kasvamassa (pyöräilyyn lähtiessä ero oli n. 1min15s), joskaan ei ihan yhtä nopeasti kuin ero kärkeen supistui. Seuraavan käännöksen kohdalla 53km paikkeilla ero oli hitaasti mutta varmasti supistunut noin puoleen, ja ero Toniin taas hitusen kasvanut. Ilkka oli jäänyt jo hivenen enemmän, joten eroa en enää Ilkkaan niin miettinyt. Energiatankkauksen olin suunnitellut siten, että n. 30min välein geeli, urheilujuomaa välissä. Enempään ei todennäköisesti olisi tarvetta, ja tässä pysyin hyvin. Menin ns. yhden pullon taktiikalla. Keli ei ollut kuuma, vaikka aurinkoa olikin, joten juominen ei olisi ongelma, eikä toisaalta ylikuumeneminen vielä pyörällä ainakaan. Juomaa menikin lopulta vain alle 2 litraa, geelejä juuri suunniteltu määrä, 8 kpl. Itselle GU:n geelit ja palat toimivat erittäin hyvin, eikä ollut ongelmia niiden kanssa missään vaiheessa. 

Kärki oli 73km kohdalla enää vain reilut parikymmentä sekuntia edellä, ja näin, kuinka herra kärjessä alkoi lähinnä venytellä ja valmistautua iskemään peesiin. Niinpä kun n. 1km myöhemmin ajoin hänet kiinni, vaikka laitoin 300w tauluun ensimmäiseen mäkeen, kaveri pysyi mukana. Sama tilanne jatkui seuraavat 50km, vaikka vähän väliä yritin laittaa yliwatteja (jopa 400w) mäkeen, tiukasti kaveri vain runttasi peesissä. Tuomari ajeli aika ajoin lähellä, joten tuskin siinä mitään laitonta siis tapahtui. Hyötyähän 10m peesistä saa n. 15% luokkaa (riippuen vähän peesattavasta), joten merkittävästä edusta kuitenkin puhutaan. Lopulta yhtäkkiä johonkin mäkeen kaveri lopulta jäi ratkaisevasti, eikä enää noussut peesiin. Ero lähti kasvamaan 125km jälkeen nopeasti, ja mitä pidemmälle kisan pyöräosuus eteni, sitä reilummin ero kasvoi. Lopulta ero oli repsahtanut vajaan 10min luokkaan vaihtoon mennessä, ja Tonikin oli ajanut kaverin kiinni (Toni jäi lopulta n. 9min päähän). Pyöräaika 4.24.55, mittariin 40.9km/h, AP 225w, NP 235w, ja jäi lopulta siis 5s ilmoitetusta ajasta, ei sekään huono! 🚴 Hivenen loppupuoliskolla irtiottoyritykset Aliaksandrista tuntuivat jaloissa siinä mielessä, että ihan yhtä kovaa en ylämäkiin viitsinyt enää polkea, ja alamäessä kampi lepäsi reilummin kuin ensimmäisellä puoliskolla. Niinpä ehkä vähän tasaisemmalla ajolla ajasta olisi viilattavaa jonkin verran vielä. 

T2 1.38

Vaihtoon tullessa jalat olivat hyvät, ja fiilis juoksuun lähtemiseen oli vahva. Vaihto sujui nopeahkosti, kypärä pussiin ja sukat jalkaan ja kengät jalkaan ja eikun matkaan. Käteen lippis, jonka sisällä kello ja pari geeliä varuille. Ero oli kasvanut hyväksi pyöräilyssä (sen tiesin, että en ollut nähnyt ketään viimeisen käännöksen jälkeen 173km kohdalla, jossa voi nähdä taakse n. 4km päähän, eli karkeasti ainakin 6min päähän) ja nyt vain toivoin, ettei kukaan juokse sellaista juoksua, jota en ollut osannut odottaa 🙂 

Juoksuun

Juoksu 3.04.14

Juoksu oli vaihtoalueelta Piazzalle n. 1km pätkä ja sen jälkeen Piazzalta 4x 10.3km lenkkiä vaihtelevassa maastossa ennen maalia Piazzalla. Ensimmäinen pätkä oli nousta Piazza ylös ja rullailla alas kaupunkialueelle loivaan alamäkeen. Siellä juoksua reilu kilometri tasaista hiekkapainotteista reittiä, josta nousu takalenkin kautta hyvin loivaa ylämäkeä parin kilometrin ajan hyvin juostavaa asvalttireittiä. Sen jälkeen olisikin edessä pari kilsaa vaihtelevan loivapiirteistä maastoa, ennen Piazzan ohi alamäkeen juoksua, josta Tahkolahden ympäri takaisin Piazzalle ja uudelle kierrokselle.

Ensimmäinen juoksupätkä vaihtoalueelta Piazzalle, mäkeen, joka juostaisiin yhteensä 4 kertaa kokonaan ylös ja viimeisen kierroksen jälkeen enää puoliväliin maalialueelle, oli vahvaa, tuntuma oli hyvä jaloissa, ei kolotuksia, pinteitä, väsymistä tai muuta erityistä. Lähdin ihan normaalia lenkkivauhtia liikkeelle, mikä tuntui hyvältä, eikä hengitys ollut ahtaalla ollenkaan. Piazzalle päästyä ei kuulutuksissa vielä ollut mainintaa muista vaihtoalueelle tulleista, mikä oli myös hyvä merkki. 

Ennen ensimmäistä huoltoa n. 2km kohdalla huomasin, että nenä vuotaa verta. Pyyhkiessä käsi oli ihan veressä ja todennäköisesti myös naama. Johtui todennäköisesti siitä, että pyörällä piti niistää ”jatkuvasti”, liekkö jotain siitepölyä tai muuta. Sattunut ennenkin pitkällä pyörälenkillä. Pari ensimmäistä juomapistettä meni muutenkin siten, että lähinnä viilennystä ja ihan pieni hörppy vettä kitusiin, jotta vatsa alkaa vetää nestettä ja energiaa. Lisäksi pesin naamaa vedellä 🙂 

Huoltopisteitä oli riittävästi eikä keli ollut liian kuuma, olisiko ollut +16-18c. Ensimmäinen väliaikapiste oli 6km kohdalla, ja sain tiedon huoltojoukoilta n. 8km kohdalla, että ero taakse on pysynyt melko ennallaan ensimmäisellä väliaikapisteellä. Aliaksandr oli ohittanut tosin Tonin alkupätkällä. Ihan ei ollut tässä n. 1.5km edestakaisella pätkällä näköyhteyttä, mikä toisaalta oli hyvä juttu.

Ensimmäinen kierros tuntui edelleen helpolta, ja join joka pisteeltä alun jälkeen hörpyn vettä, loput vedet naamaan ja lakin alle, ja hörppy kolaa. Kokis on kyllä ihmeaine, toimii niin hyvin täydellä matkalla 🙂 

Piazzalle kun noustiin toisen kerran, Toni tuli vastaan n. 2km perässä mennessä mäkeä alas kohti Tahkolahden kierrosta. Läpsyt siinä, vahvalta näytti meno! Ihan en nähnyt Aliaksandria, joka oli ehtinyt Tahkolahden kierrokselle juuri mennä.

Seuraavan kierroksen aikana ei tapahtunut erityistä. Tuntui edelleen vahvalta, ajoittain katsoin kelloa, että vauhti pysyy. Se myös tuntui pysyvän, eikä tarvinnut puristaa edes mäkiin. Huolloissa energiaa ja vettä. Geelejä en käyttänyt juoksussa lopulta missään vaiheessa, en tuntenut tarvetta niille. 

16km väliaikapisteen kohdalta sain tiedon, että ero oli vähän pienentynyt Aliaksandriin, Toniin hyvin samana ero pysynyt. Ei hätää, ei uhkaa, kuulemma. Toinen kierros loppuun vahvasti. Puolikkaan väliaika oli jossain 1.31 tienoilla muistaakseni ja Toni tuli taas samassa kohtaa mäkeä vastaan, läpsyt taas, ero oli 5m tarkkuudella pysynyt ennallaan. Oli siinä juoksutyyli ihan ennallaan, ei hyytymisen merkkejä.

Kolmannen kierroksen aikana eroissa ei suurta muutosta edelleenkään tapahtunut. Tällä kierroksella näin Aliaksandrin tuolla loppupuoliskon lenkillä, jossa ero olisi n. 1.5km, jos siinä ehtii nähdä jonkun. Läpsyt myös siinä, vahvalta näytti, mutta myös siltä, ettei vauhtia irtoa todennäköisesti lisää enää. Ero oli 20km kohdalla supistunut n. 2min lähdöstä, ja edelleen n. 7min verran eroa, ei hätää. Ero Toniin, no, tiedossa jo oli, ennallaan.

Kolmas kierros päätökseen, ja viimeiselle kierrokselle. Tonihan se siinä taas tuli vastaan, tsempit vielä. Tonilla ero kakkoseen oli alle 2min luokkaa. Oma ero taakse oli pysynyt nyt ennallaan 7min tasossa. Vahvasti liikkeelle, vaikkei se ehkä aina siltä näyttänyt kun keskittyi vain omaan tekemiseen. Toki tsempit ja terkut ja peukkua tutuille matkalla, joita tajusin katsoa. Muun muassa Iina Lumiaho ja Paavo Hiltunen olivat päätyneet palauttelureissullaan Norsemanilta katsomaan paikallista tapahtumaa ja tsemppasivat useamman kerran matkalla ja kertoivat eroja, kiitokset! Monet menivät hyvää kyytiä reitillä. Toki reitillä oli puolikkaan ja perusmatkankin kiitäjiä, joilla matka oli loppumassa jo. Viimeisen kierroksen aikana neste- ja energiahuolto ennallaan, ja liikoja en halunnut puristaa, jottei kramppeja tai muuta yllättävää tulisi, vaikka sellaisista ei merkkejä missään kohtia kisaa ollutkaan. Varmistellaan nyt kerrankin, kun siihen on mahdollisuuksia.

36km väliajassa ero oli taakse edelleen ennallaan, joten huoletta sai juosta 38km kohdalta kohti Piazzaa ja Tahkolahden kierrosta. Askellus oli rento. Ikinä ei ole näin helpolta ja kontrolloidulta tuntunut täysmatkan meno, huh. Havaijilla menin ihan kuoleman rajoilla, Norjassakin tehtiin kuolemaa jo puolimatkassa, josta toki sitten noustiin ihan hyvin. Nyt ei ollut ongelmia. Viimeiselle kilsalle pääsin lähtemään ilman uhkaajia, ja siltaa pitkin kohti Piazzaa, josta oli enää satoja metrejä maaliin, pääsi jo fiilistelemään menoa ihan urakalla. 

Sitä sanotaan, että voittajan on helppo hymyillä

Maalisuoralle, ja kädet ilmaan ja pieni hymykin sieltä taisi irrota! Loppuaika 8.25.59! Suomen mestaruus taskuun, ensimmäinen sellainen!

Juoksu täysin kontrollissa, ehkä jopa pieni pelivara jäi juoksuun, niin helpolta se tuntui koko matkan, mitä nyt lihaksissa pientä väsymistä väistämättä jälkimmäisellä puolikkaalla. Maalissa sain antaa lyhyen haastattelun täysin nappiin menneestä kisasta (juoksukin 14s päähän arvioidusta!) ja paikallisen Salen parasta fresitaa pääsin skoolaamaan huoltojoukkojen sellaista hankittua. Pianhan sieltä pari muutakin kisaajaa jo saapuivat, kun Aliaksandr jäi lopulta vain reilu 7min ja Toni vajaat 11min, joka on vähän tällaisessa yli 8h suorituksessa.

Tämän jälkeen kävin antamassa pissanäytteen dopingtestissä ja siitä saunaan ja suihkuun, jonne myös Ilkka päätyi sm-pronssin saatuaan, n. 30min allekirjoittaneen perään varsin tasaisella suorituksella. Siitä sitten yllättävänkin hyvällä ruokahalulla buffetiin, joka ei ehkä kasvissyöjää täysin imarrellut, mutta menetteli, ei sitä ehkä gurmeeta osaisi arvostaakaan kun elimistö käy kierroksilla.

Illasta vielä kävin uudestaan saunassa ja parin km:n kävelylenkillä Hennan kanssa Piazzalla fiilistelemässä viimeisiä maaliintulijoita ja läpsyjä antamassa (ja yksi kunniakuja tekemässä) ennen kuin oli aika painua pehkuihin.

Sunnuntaina oli aika jäykkää menoa kuten odottaa sopi. Palkintojenjaossa oli tunnelmaa ja oli hienoa päästä pokkaamaan ensimmäinen sm-kulta värisuoran päätteeksi, kesä on ollut huikeaa suoritusta siinä mielessä, ja ennätykset on laitettu uudelle tasolle pitkillä matkoilla. 

Kisan jälkeen auton nokka suunnattiin kohti Kolia, ja läksittiin Hennan kanssa 3pv vaellukselle korpeen jo samana iltana. Mieli pääsi hyvin lepäämään, ja viimeisenä päivänä jalatkin toimivat ihan normaalisti, eikä alamäissäkään ollut enää ongelmia.

Nyt mökillä antamassa kropalle sen kaipaamaa lepoa. Tiedän, että pian iskee hirveä hinku treenaamaan kovaa jo, ja sitä ehkä jaksaisi pari viikkoa, kunnes kroppa sanoisi, ettei ehkä vielä kuitenkaan… 😁 Niinpä pari viikkoa hyvin kevyttä pääosin, ja katsotaan syyskuussa treenien jatkamaista säännöllisemmin. Siinä vaiheessa pääsenkin potkimaan persuksille muita TriathlonSuomen tyyppejä, jotta saavuttavat ensi kauden tavoitteensa!

Vaikka käyn vielä höntsäämässä reilun viikon päästä Vierumäen perusmatkan, kunhan kroppa on kunnossa, niin tähän voin jo epävirallisesti sanoa kauden päättyneen ja sanoa sen olleen hieno menestys!

Kiitokset kaikille mukana olijoille ja tsemppaajille, seurakavereille ja muille, joiden kanssa tätä yhdessä tehdään rakkaudesta lajiin sekä TriathlonSuomen Team Cervelon yhteistyökumppaneille Larunpyörälle ja Bioracerille, sekä myös endurancesportsin Mika Sompille, kannustuksesta ja loistavista tuotteista, joita mielellään käyttää onnistuneessa kisassa! Sanoisin, ettei kovat tulokset itsellä jää ainakaan varusteista ja välineistä ja kisaravinteista kiinni 💪👌Kysymyksiä ja kommentteja voi laittaa ensisijassa vaikka instagramin kautta (@tri_jupu) tai facebook messengerin kautta, jos jokin askarruttaa, kisasta tai tekstistä tai yleisesti tekemisestä 🙂

Näkemiin ja kuulemiin syksyyn!

Similar Posts