5 viikkoa H-hetkeen
Kuukausi edellisestä postauksesta. Viimeisen reilun viikon ajatellut, että ”huomisen treenin jälkeen kirjoittelen, kun saan tärkeän treenin tehtyä, niin on jotain mainittavaa”. No, jokaisen tällaisen treenin jälkeen sitä ajattelee taas seuraavaa treeniä jne. Lopputulema siis on, että kulunut kuukausi on mennyt ihan mukavasti niillä aikatekijöillä joita on ollut käytössä, eikä suurempia takapakkeja ole ilmaantunut. Tämä teksti toiminee itselle muistiinpanona jatkoja ajatellen ja analyysin lähteenä kun reissusta palaa.
Uintia edelleen mennyt se 2x viikossa, ja edellisen viikon kaksi treeniä olivat lupaavia ja saavat ajattelemaan, että muutamalla pitemmällä uintitreenillä kisavauhti on siinä. Vielä kolme viikkoa Suomessa, joiden aikana tarkoitus vähän tiivistää uintia ja tehdä ne muutamat pitkät uinnit, joilla tatsi pidempään menoon on aiemmin löytynyt hyvin. 100m vedoista päätellen ollaan lähellä parasta uintikuntoa vetojen tippuessa nätisti <1.20 toistetusti ilman tuskia. Tavoitteenahan kisassa on uida 55min tuntumaan tai alle, mutta paljon voi sattua Havaijilaisessa pesukoneessa. Kisa ei missään tapauksessa ratkea kuitenkaan minuuttiin tai pariin uinnissa, joten liikaa ei saa murehtia tätä puolta tässä kohtaa 🙂
Pyörä kulkee pitkällä matkalla nyt hyvin, siitä on pitänyt huolen pitkät lenkit lähellä kisapituutta Norjan kisan jälkeen, ja useampi näistä >200w tehoilla. Enemmän ja kovempaa kuin koskaan. Toissapäivän kovemman juoksun jälkeen eilen pitkä 177km pyöräily @228w teholla ja @138bpm sykkeillä lupailee hyvää ja varaa on pudottaakin vielä ”Kona-turvallisuutta” ajatellen sinne 220-225w tasolle. Vertailuna ajoin 2012 ensimmäisessä täyden matkan triathlonkisassa 5h40min pyöräosuuden @139bpm. Norjassa keskisyke oli 146bpm (näissä uinti rasituksena pohjilla, joka näkyy toki yleensä alkumatkan sykkeissä). Muutama pitkä lenkki Suomessa vielä, muutama kovempi rykäisy välissä ja Konalla sitten kisareitti parissa osassa ajaen alkaa näyttää jo vähäiseltä ajalta h-hetkeen…!
Juoksu valottuu koko ajan paremmin. Keväällä se oli mysteeri, kesällä se oli jännitystä tuovaa, nyt se on lähinnä odotuksia herättävää. Fysioterapeutin avulla nilkka on tullut oireettomaksi ja toivottavasti sellaisena pysyykin, ongelma oli tiedossa, sen hoito omatoimisesti on vain aina vähän mutkikasta. Treeniä nyt päivittäin siihen ja hyvänä se näyttää pysyvän. Norjan kisan jälkeen, lähinnä viimeisen 6vkon aikana, painokin on pudonnut Norjan kisasta 3kg ja se näkyy juoksussa merkittävästi. Aloittelin 1kk sitten kevyehkllä vk-juoksulla 10km @4min/km ja sen jälkeen 5 kertaa kympin juossut reipasta tai kovempaa, tasaisesti yrittäen nostaa vauhtia ilman, että rasitustaso nousee liiaksi. Viimeisin oli pari päivää sitten 36.42 @175bpm, eli vielä mentiin alle puolimaratonin sykkeillä hyvin ja siltä se tuntui ja pitikin tuntua. Vajaa 3 viikkoa Suomessa, ja tuo matka taittunee vielä treenissä 35 alkavalla lukemalla, ja silloin ollaan ”aikataulussa” vauhdin puolesta, kunhan rasitustaso pysyy alle puolimaratonin. Pitkiä lenkkejä, tai kuka nyt määrittelee pitkän, nykyään jo >20km tuntuu siltä, on kuitenkin ihan hyvin tullut ja tänään eilisen pyörän jälkeen 30km @4.29/km (~tavoitevauhti Konalla) juomatta salilla (lämpöadaptaatiota jo hakien kun ulkona ei enää sitä saa!) sai painon laskemaan reilu 3kg, josta voi hyvin odottaa Konalla sen olevan todennäköisesti jopa enemmän. Juomista sopii kokeilla pitkillä lenkeillä 1+ litraa/h miten uppoaa (normaalisti treeneissä matollakaan en juo kuin luokkaa 0,5l/h), muuten nestehukka kasvaa kisan aikana liian suureksi, ja varmasti on yksi suurimpia uhkia kisan aikana ihan lämpöuupumuksenkin ohella. Tästä ”analyyttisempänä” mm. Lionel Sanders kertoo uusimmalla youtube -videollaan, ihan mielenkiintoista lukea/kuunnella hänen valmistautumisesta kohti Konaa, henkilön, joka itse itseään valmentaa ja yrittää oppia virheistään.
Nyt siis vajaa 3vko Suomessa, ja reissu kutsuu. Lennot Tokion kautta, ns. Yhden pysähdyksen taktiikalla. Perillä maanantaina 1.10. aamusta. Meillä on useampi majoitus reilun kolmen viikon aikana – ensimmäinen on saaren toisella puolella Hilossa, jossa tutustutaan saaren toiseen puoleen (ja tulivuoriin ja muuhun luontoon) ja herätellään kroppaa matkan jälkeen ja yritetään toipua aikaerosta. Siellä viihdytään neljä päivää, ja siitä suuntaamme torstai yöksi ka seuraavan viikon ajaksi Waikoloaan, joka on jotakuinkin puolivälissä pyöräreittiä, n. 40km Hawiista, pyörän kääntöpaikasta. Pari päivää ennen kisaa aina kisan jälkeisen viikon alkuun ollaan tietysti Konassa, pari kilometriä uinnin starttipaikasta, mutta eiköhän autolla/taksilla/uberillä pääse vähän lähemmäs aina 🙂 Kisan jälkeen ollaan vielä viikko naapurisaarella Mauilla rentoutumassa ennen kuin kaikki hyvä tulee aina päätökseen 🙂
Katsotaan jos päivittäisin kuulumisia ennen reissua vielä 🙂 Instan puolelta löytyy hieman tiiviimmin kuulumisia treeneistä, @tri_jupu . Nyt kuitenkin kaikki näyttää hyvältä!