SM-puolimatka, Joroinen 2017

SM-puolimatka Savon sydämessä, Joroisissa 2017

Yleinen sarja, 5. sija!

Loppuaika 4.01.18 ja kokonaisuuteen pitää olla erittäin tyytyväinen!

 

Lähtökohdat olivat hieman odottavat, mitä oli luvassa. Kiskossa ei ihan nappiin ollut mennyt ja treenit sen jälkeen olivat hieman kaksijakoisia ennen Joroisia; osa meni erittäin hyvin, osa meni keskinkertaisesti ja osa meni ihan pipariksi, joka on hyvin harvinaista itselleni. Paras esimerkki oli kisaviikon alussa, kun ajatus oli pyöräillä verran jälkeen 15min kisavauhtista, ja jaksoin 3min! Sai leikki jäädä siihen. Onneksi pari päivää myöhemmin kulki edes sen 15min.

Kisaviikolla odotettiin vielä ulkomailta saapuvia varusteuutuuksia. Pitihän ne saada vielä ennen Joroisia, jotta eivät olisi ihan uutuuksia lauantai-aamuna?? Niinpä toinen paketti oli perillä torstaina ja toinen paketti piti hakea perjantaina työpäivän jälkeen. Näillä uutuuksilla muokattiin oma olemus melkein identtiseksi muun tiimin kanssa, eipä meillä juuri paljoa eroa, pieniä värityseroja lukuunottamatta, nyt enää olekaan  🙂

Kisapaikalle saavuttiin perjantaina klo 20.30, josta kisa-infon, T2 varusteiden jätön ja ruokailun, mm. 1,5 pizzan, jälkeen suunnattiin klo 22 hotellille. Huone oli siivoamatta, joten päästiin vielä ravintolaan jälkkärille ja klo 23 huoneeseen – kisarenkaita laittamaan vanteille! Yksi rengasrauta köyhempänä, muutama hikipisara ja kirosana myöhemmin päästiin joskus puolen yön jälkeen nukkumaan. Viinipulloa ei valitettavasti kehdannut avata tuossa vaiheessa enää.

Sen verran runsas tankkaus oli illalla, että aamupalalla ei paljoa ruoka maittanut, maha oli kylläkin varmaan täynnä perhosia.

Aamulla

Pyörä katsastukseen ja kamat rekkiin, juomapullo täyteen ja hermoilua. Nyt olin saanut ensi kertaa yleiseen osallistuessani lähtönumeron 8. Siinä olikin sitten tavoittelemista – “pitää sijoittua vähintään omalle lähtönumerolle!”.

Päivä oli sopivan lämmin, ei liian aurinkoinen ja mukavan nopea keli. Tuultakaan ei ihan haitaksi asti ollut. Ihan kevyttä aallokkoa järvessä, pyörällä paluumatka tultaisiin vastatuuleen. Paljon mukavampi keli kuin vuosi sitten.

Märkäpuku niskaan 10.25 ja lyhyt verryttely vedessä, sen jälkeen karsinaan odottelemaan. About 30 yleisen sarjan kisaajaa oli viivalla, meidän tiimistä viivalla miehissä oli viisi, ja hyvin tiukka kisa tulisi olemaan. Käytännössä neljällä olisi mahdollisuudet kymppisakkiin, joten ruuhkaa tulisi olemaan, jos joku muukin sinne haluaisi! Siinä pienet pohdinnat muiden kanssa rannassa ennen starttia, pitäisikö uinti kuitenkin vain skipata ja aloittaa suoraan pyörältä väliaikalähtönä, ei uinnissa kuitenkaan merkittäviä muutoksia odotettuun tulisi?

 

Uinti: ~1900m, 26.46

Uinnin startti oli hektinen, ja iskua tuli oikealta ja vasemmalta, yksi kantapääkin tuli leukaan ja kerran piti pysähtyä, että mahtui taas uimaan. Kärki meni menojaan, tuntuma oli, että edellä on ihan mahdottomasti porukkaa. Ensimmäisen suoran, 500m jälkeen, meno rauhoittui ja kolmen uimarin nippu muodostui. Siinä sitten otin yhdet jalat tarkkailuun, ja niitä seurasinkin loppuun asti. Toki omaa pientä suunnistusta tein, mutta aina jos yritti lähteä ohi, tehon tarve kasvoi suhteettomasti saatavaan hyötyyn nähden, joten tyydyin läpsyttelemään kaverin jalkoja suht leppoisalla tempolla (Kiitos Jarno Stenroosille peesistä, ja Joonalle toimimisesta kolmantena lenkkinä porukassa!).

Uintiaikaan voi olla tyytyväinen, ja myös toki suoritukseen, parasta Joroisuintia, sanoisin. Effortiin nähden hyvä uinti, sijoituskin porukalla oli 6.-8. ja edessä meni kolmen kaverin porukka 30s päässä sijoilla 3.-5. Kahden kärki oli useamman minuutin päässä.

T1 sujui hyvin ilman suurempia ongelmia, ja ohitin siinä muutaman tyypin. Pyörän ensi kilometreillä haettiin paikkoja, ja siinä nousin neljänneksi.

Pyöräily: ~89,2km, 2.09.59, 41,2km/h, AP 245W

Watit olivat suunniteltu sinne 240W tienoille (jota jaksoi muutamia päiviä aiemmin aika vähän aikaa…), ja tämä tuntui tänään yllättävänkin helpolta. Ensimmäinen 10km tultiinkin 258W ja kolmantena oleva Tuomas Lampainen etääntyi hitaasti, kovempaa ei kannattanut puskea väkisin edes tuon mahdollisuuden vuoksi. Takana oli peesikärpänen ensimmäiset 70km, ennen kuin sai Stop and go rangaistuksen ja jäi lopulta 5min pyöräajassa.

Vähän ennen ~43km kohdalla olevaa kääntöpaikkaa sain Panu Liedon, toisen kärkiuimarin kiinni ja menin suoraan ohi. Tehot olivat olleet siellä 250W tienoilla alkumatkan, tämä pätkä pitkälti myötäiseen tultiin aika tasan 43km/h. Paluumatka oli luvassa vastatuuleen ja käännöksessä näin, että takana on minuutin sisällä melko monta tyyppiä – mukaan luettuna kaksi mitalisuosikkia, Darby Thomas ja Jarmo Rissanen. Olivat rantautuneet uinnista yhdessä, ja pyöräilleet yhdessä (ja lopulta juosseet, lähes, yhdessä) – älyttömän kova pyöräkaksikko!

Puolimatkan kohdalla sain Tuomaksen taas kiinni huollossa, ja annoin hänen mennä edellä vielä hetken aikaa. Muutaman kilsan siinä perässä tullessa ajattelin, että hittoako minä jaksan tässä oleilla. Meillä kuitenkin pieni ero teho/paino -suhteessa, joten ylämäet tulin kovempaa ja alamäessä taas jäin. Päätin siis ottaa yhdessä ylämäessä 50km kohdilla paikkani kisan kakkosena. Tästä sain nautiskella 10km ajan. (Tuli vähän sama fiilis, kuin 2v sitten Tahkon täydellä matkalla, kun ajoin 100km kohdalla kisan keulassa, pienestä sitä voikin iloita :P) Pitkään mietin, että mitä ihmettä Darby ja Jarmo tekevät, kun eivät ole tulleet ohitse vielä – ajelin 235-245W teholla keulassa, kai jotakuta kiinnostaisi mennä kovempaakin? Ajattelin kuitenkin säästellä omia jalkoja ajamalla varman päälle loppumatkan 240W tuntumassa, mutta omaa ajoa tehden kuitenkin.

Noh, ei kauaa mennyt, kun edellä mainittu kaksikko tuli huomattavasti kovempaa ohitse, eikä tarvinnut hetkeäkään pohtia, että iskisikö peesiin. Niin vain Tuomas siihen kuitenkin iski kolmanneksi, ja nämä karkasivat. Jäin vetämään Panua ja tätä peesikärpäsenä ollutta venäläistä. 70km kohdalla tuomari tuli ja pisti takanani tulevan kaksikon pientareelle stop and go -rangaistukselle, ja pyörävaihdossa eroa oli 2 ja 5min luokkaa lopulta. Joko siinä katkesi selkäranka tai peesistä oli aika mairitteleva hyöty. 80km kohdilla näin vielä edessä ajavan kolmikon 45s päässä. Vaihdossa eroa Jarmoon ja Darbyyn oli kuitenkin 1.20 luokkaa. Tuomaksella oli pientä vaikeutta ja sain hänet käytännössä pyörän lopussa ja T2 aikana kiinni, vaikka kevensin omaa tehoa reilusti viimeiselle vitoselle.

Pyöräily oli lopulta melko kuvitellut kaltainen, kaikki meni käytännössä kuten oletinkin eikä isompia ongelmia ollut missään kohtaa ja fiilis oli hyvä pyörän loputtua. Sykkeet olivat aika odotetut, vaikka niitä en seurannutkaan kisan aikana – alun 160bpm lukemista laskien 150bpm lukemiin tehoa vähän keventäessä.

T2 meni ripeästi ilman suurempia ongelmia, sekunti sinne tai tänne tuhraantui, muttei suurempia. Finntriathlonin fb:n livelähetyksistä voi vertailla mukavasti kärkiporukan T2 vaihtokäyttäytymistä, missä kaikessa olisi vielä hiomista.

Juoksu: ~20,8km, 1.20.44, 3.53/km

Lähdettiin muutaman sekunnin erolla Tuomaksen kanssa juoksemaan, takana tulisi Jarno reilu 1.20 perässä – kisan nopein pyöräaika ja potentiaalisesti jopa kovin juoksuaika kaiken osuessa nappiin, pisti hieman jännittämään, missä kohtaa saattaisi tulla ohitse!

Juostiin Tuomaksen kanssa sitten peräkkäin tai rinnakkain koko 3*7km matka. Ensimmäinen kierros meni vielä rupatellessa, vauhti oli tasaisesti 3.50/km molemmin puolin.

Sen jälkeen hiljentyi suut kyllä molemmilta, kun vauhdin ylläpito alkoi vaatia enemmän. Taakse en vilkaissut ennen viimeisiä kilsoja kertaakaan (selkeästi heikkoutta!), mutta 1. kierroksen jälkeen eroksi ilmoitettu 1 minuutti pisti pelkoa perseeseen, missä kohtaa Jarno tulee ohitse.

Kilsa kerrallaan mentiin, mutta Tuomaksen askeleet olivat lopulta ainoat, jotka seurasivat. Reitti alkoi kierros kierrokselta täyttyä porukasta, ja viimeisellä oli jo kova kuhina reitillä ja väylää sai hakea, mutta hyvin mahtui ja kannustus vaan lisääntyi. Erityisen hienoa se oli urheilukentällä ja vanhainkodin luona, ja paljon ylävitosia sai heittää lasten kanssa, jokaiseen tarjottuun käteen osuttiin 🙂

Menin koko juoksun hyvässä mindfullness -tilassa, ulkopuolisia asioita parhaani mukaan sulkien ulos. Kilometri kerrallaan matka eteni ja fiilis pysyi Jarnon kuvitteellisia askelten ääniä takaraivossa lukuunottamatta tyynenä. Nyt ei tarvinnut kelloa vilkuilla turhaan, koska tiedostin oman tekemiseni hyvin koko matkan, tätä vauhtia jaksaa painaa päätyyn asti.

Taisin pääosin vetää meitä, mutta viimeisen kierroksen muutama “isku” taisi jäädä aika lussuksi, vaikka jossain kohtaa ajattelin, että jäisikö Tuomas vähän. Aina hilautui ihan perään kuitenkin takaisin. Lopussa en saanut yhtä pitkää kiriä aikaiseksi, ja vasta viimeisen ylämäen jälkeen avattiin selkeästi kaasua. Loppu 800m tultiin kellon mukaan n. 3.20/km vauhtia, mutta niin se Tuomas vaan kiristi ohitse 300m ennen maalia, ja vaikka vähän sain eroa kiinni 100m ennen maalia, pystyi Tuomas kontrolloimaan eroa ja maalissa eroa oli 2 tappioksi kirjattua sekuntia.

Ajatuksia

Sijoitukset eivät siis muuttuneet juoksuosuudella enää vaan päädyin lopulta hienoon SM 5. sijaan ajalla 4.01.18 ja aikaparannusta viime vuoteen tuli 10’32”. Pyöräilystä napsahti eniten, ~6’45”, tosin reittimuutos vajaa 2km lyhyemmäksi toi jo vajaa 3′ eron, pari minuuttia selittynee varusteilla ja asentomuutoksilla (ja mahdollisesti kelillä), pieni ero sitten kunnon muutoksella 🙂 Juoksureitti oli entisellään, sama ~20.8km ja aika 1.20.44 toi parannusta juoksuun 2’20”. Uinnista sain 45″ pois, joka oli hyvä saadakin viimein. Vaihdoista sain nipistettyä myös kiitettävät 47″, ja eroa kärkivaihtoihin oli mitattavissa enää sekunneissa, ja se ero selittynee pääosin juoksuvauhdilla. Toisaalta mitalisijoihinkin mitataan eroa enää muutamissa minuuteissa, joten… Taso kovenee, kärki tiivistyy! Me like it!

Kiitos erityisesti Finntriathlonille kisan upeasta järjestämisestä, kaikille vapaaehtoisille kisaviikonloppuna, kaikille kannustajille ja huoltajille ja muille kisaajille, ilman näitä ei kisaakaan olisi 🙂 Kiitos myös Larun pyörälle ja Bioracerille parhaista kisavarusteista, ja Jarnolle, meidän tiimin aeropäällikölle kaikista pienistä yksityiskohdista, joita olet hionut minulle ja monille muille tiimiläisille! 🙂

Seuraavaksi muutama harjoituskisa vielä seuraavan 5 viikon aikana, 8 viikkoa kauden pääkisaan USA:n Tennesseessä, Chattanoogassa. Luvassa on kuumaa ja rankkaa maastoa, joten nyt pitää enää treenata itsensä ja hioa kunto parhaaseen terään ikinä!