Kisko triathlon ja SM-joukkuesupersprintti Tampereella

Menneet 7 päivää ovat olleet menestyksekkäitä, sikäli kun sijoituksista puhutaan. Kiskossa 1.7. olin kisaamassa perusmatkalla, puolustamassa viime vuotista voittoa ja sen uusiminen onnistui tänä vuonna pienistä ongelmista huolimatta hienosti! Tämän jälkeen treeneissä meno onneksi parani taas, ja perjantaina 7.7. oli vuorossa ensi kertaa järjestetty joukkuesupersprintti, SM-statuksella, niin miesten, naisten kuin sekasarjojen osalta. TriathlonSuomelta oltiin kisaamassa sekasarjassa joukkueella Anni, minä ja ankkuroimassa oli Juuso. Saatiin sekasarjasta kotiin tuomisina kultaa Suomi100 -mitalin muodossa, kokonaiskisassakin oltiin hienosti neljänsiä kolmen miesjoukkueen jälkeen.

Kisko triathlon lyhyesti kuvina ja selityksinä

Edeltävänä päivänä alkanut vatsakipu ei lakannut kisapäiväksi. Samanlainen vatsakramppi oli viimeksi Otepäässä, jossa se kiusasi uinnista maaliin asti. Nyt toivoin helpompaa kisaa. Syvempi hengitys oli hankalaa. Oikeastaan kisalta toivoin, että mahdollisimman pitkälle pääsisin mahdollisimman helpolla, ja onneksi tämä kisa ei ollut mikään kauden päätavoite, vaikka ehdottomasti erittäin hieno kisa onkin, ja voittoa on hienoa aina päästä puolustamaan.

Juoksuverratessa palleassa tuntui lievästi jo 5min/km vauhdissa. Uintiverratessa ongelmia ei kuitenkaan ollut, joten tämä kuulosti hyvältä. Vesi oli aika vilpoista, mutta täysin uintikelpoista 1500m uintiin. Lähtö oli taas viistosti rannasta kohti kaukana olevaa ensimmäistä poijua. Taisin lähdössä loukata jalkapohjan ja pari varvastakin, koska heti uinnin alussa pientä tuntemusta oli molemmissa jalkaterissä (maalissa sukat veressä ja toisessa jalkapohjassa mustelma). Pienet ja vähän isommat kivet eivät rantavedessä juostessa ole kivoja… Ihan keulaan en päässyt, vierestä ampaistiin kovaa liikkeelle. Ensimmäiselle poijulle pääsin kuitenkin toisena, vain 10m päässä keulasta. Peesiä en siis ihan saanut. Takasuora oli hyvään myötäaallokkoon, jossa ero pysyi entisellään. Takana ei ainakaan nyt jalkoja läpsytelty, joten ehkä kukaan ei ollut ihan tappituntumalla. Yritin olla mahdollisimman rento ja edetä minimienergiaperiaatteella. Tässä mielestäni melko hyvin onnistuin, koska mitään ongelmia uinnissa ei tullut pallean kanssa lopulta. Paluusuora oli sivu-vasta-aallokkoon, ja tässä sain keulan kiinni ja saman tien pääsin ohitse, peesiä en tarjonnut itsekään.

Pääsin siis hyvin uinnin rantaan keulilla, taakse en vilkaissut, mutta pieni ero sinne syntyi ja ilmeisesti seuraaviin selkeästi enemmän. Uintiaika oli erittäin hyvä, taisi olla hyvin alle 20min, koska uinti + vaihto oli 20.56. Edelliseen vuoteen siis hyvä reilun minuutin parannus. Tuntumakin veteen oli varmasti kauden parasta tähän asti kisoissa. Kisaa edeltävän päivän uinti tuntui myös helpolta, joten jotain hyvää tulosta toivoinkin!

Kisko on ainoa kisa, jossa olen ollut, jossa on järkeä laittaa kengät mielestäni jo vaihdossa jalkaan, pyörän lähtiessä heti jyrkkään, melko pitkään ylämäkeen.
Aina ei ole niin vakavaa!

Pieneen myötätuuleen päästiin paahtamaan 20km suuntaansa. Jonkin verran ohitettavia sprinttiläisiä oli vielä edessä, joten yksin ei tarvinnut ajella alkumatkasta, vaikka aika suurella vauhtierolla toki mentiin.10km jälkeen sain keula-auton loppuajaksi pyöräilyyn, kun sprinttimatkalaiset kääntyivät takaisin. Mahdollisesti vatsaongelmien takia watit olivat kyllä tässä kisassa ihan jotain muuta mitä toivoin, siellä ne 240w tuntumassa pyörivät, kun edellisissä kisoissa ne olivat sentään 260+w. 20km kohdalla eroa taakse oli 2 minuutin luokkaa. Paluu vastatuuleen oli rankkaa, ja vauhti laski paikoin kuin lehmän häntä. Ei ollut kivaa. Ylämäet tuntuivat pitkiltä ja jyrkiltä. Kadenssikin oli jostain syystä tänään todella alhainen, jotain 86/min se taisi olla lopulta keskiarvolta, ei ihan tyypillinen itselle.

Vaihtoon pääsin kuitenkin keulassa, vaikka aikaa oli kulunut useampi minuutti enemmän kuin olin toivonut. Suoranaisesti vatsa ei ollut haitannut, eli kipuja ei ollut hengitettäessä pyörällä pahemmin. Ehkä olosuhteet osin, mutta myös watit olivat jotain ihan muuta. 1.02.48 oli pyöräaika 41km matkalle.

Vaihto meni nopeasti ja juoksuun pääsin siten, että taakse en nähnyt seuraavan tulevan vielä vaihtoon. Taas noustiin niin kamalan pitkältä tuntuvaa nurmikkomäkeä, että ilo meinasi karata mielestä. Jalat oli jotenkin väsyneet, mutta suurin rajoitin tuli heti alusta asti hengityksestä. Hyvin pinnallista puhinaa vain pystyi tekemään, ja vauhtikin oli sen mukaista. siinä se nelosen molemmin puolin pyöri kilometristä toiseen. Onneksi eroa pystyi taakse havainnoimaan 2.5km, 5km ja 7.5km kohdissa, ja huomasin, että takaa ei tulla liian kovaa ja pystyin pitämään vauhdin siinä määrin kohtuullisena, että takana tulevat pysyivät riittävän kaukana, eikä mitään loppukiriä tarvinnut ottaa kipua vastaan. Juoksu oli lopulta 40.08. Saa mennä muutaman vuoden taaksepäin, että näinkin hitaasti olen taapertanut Kiskossa tämän matkan 🙂 Loppuaika oli 2.04.45 ja eroa taakse oli lopulta 1.09.

Milloinkohan jään nimeltä mieleen. Meinasi, että olenko ensi kertaa Kiskossa 😮 Voitto ja podium-sijoitus edellisiltä kerroilta, ja viides kerta kaikkinensa ei taida vielä riittää! 🙂

 

Paremminkin ajallisesti olisi ollut kiva mennä, mutta sijoitus tyydyttää heikommallakin suorituksella tällä kertaa hyvinkin. Seuraavana päivänä vain lepäsin, koska pallea oli vielä kipeä. Maanantaina töissä tuntui vielä lievää ärtymystä, mutta illalla pystyi jo onneksi juoksemaan 4*5km nousujohteisesti paljon Kiskon kisaa kovempaa.

Tiistaina kävin Tampereella joukkuesupesprintin reitteihin tutustumassa paikan päällä. Tästä oli varmasti pyörän osalta jotain hyötyä, kun tiesi kaikki mutkat hyvin jo etukäteen ja oli ne monesti ajanut sinä iltana. Perjantaina oli vapaapäivä töistäkin, kun kävin päivällä ystävän häissä Helsingissä ennen kisaa. Sieltä pitikin lähteä sitten etuajassa kohti Tamperetta, jossa olikin täysi tohina jo päällä, kun muita kisoja sm-viikolta oli käynnissä tai käynnistymässä.

SM-joukkuesupersprintti, sekasarja

Juoksuverryttelyt tein, Anni ja Juuso pyöräilivät enimmälti. Anni pääsi aloittamaan yhteislähdössä, minä yrittäisin pyristellä lähes omalla bravuurimatkalla ja Juuso kevään kahden Ironmanin kisan pohjilta olisi ihanteellisessa supersprinttikunnossa ankkuroimassa meitä. Ukaasina saatiin huulenheittona muilta tiimiläisiltä, että voitto pitää tulla, tai yt-neuvottelut uhkaavat. Onneksi en tiennyt asiasta ennen kisaa, sillä jännitys oli käsin kosketeltavaa jo ilmankin. Itse kullekin uusi kisamuoto, melko vastaava, kuin Tokion olympialaisissa 2020 tulee olemaan, joten hieno, erittäin katsojaystävällinen ja ylen kuvaama kisa tulisi olemaan 🙂

Ehkä suurin puheenaihe oli, märkäpuku vai ei. Vesi ei ollut lämmintä. siellä se taisi lopulta olla 14-16c välillä. Toisaalta matka olisi suora (vajaa) 200m matka, joten se olisi myös nopeasti ohitse. Märkäpuku lämmittää, lisäksi se myös nopeuttaa. Toisaalta se hidastaa juoksua ja etenkin vaihtohässäkkää. Jos sprintissä, jopa perusmatkalla vaihdot voivat olla ratkaisevia, niin tässä jos missä ne olisivat hyvin keskeisessä roolissa. Taisin itse olla käytännössä ainoa(?) joka päätti lopulta kisata ilman märkkäriä. Kisasin koko kisan swimskinillä. Eli vähän kisa-asua nopeampi uimisessa, mutta super ohuena materiaalina olisi täysin kelpo muuhun suorittamiseen.

Anni teki hyvän suorituksen, ihan ei kärkiporukassa miesten mukana päässyt ajamaan, mutta hyvässä porukassa tuli, ja juoksussa napsi vielä sijoja hyvin. 10. tultiin vaihtoon, pari sekajoukkuetta oli edellä, joissa naiskisaaja olisi vielä tulossa. Uin swimskinillä, mutta uin myös ilman uimalaseja! Tätä olin pohtinut, koska treeneissä ennen kisaa noin 95% pääedellä tehdyistä hypyistä veteen avovesilaseilla, lasit oli naamalla. Reitti olisi kuitenkin vain 200m, täysin suora, ja toisessa päässä olisi 2 isoa keltaista poijua, joten näkyvyys olisi erittäin hyvä ja helppo mennä lähes suunnistamattakin.

Uinti meni hyvin, sain siinä jonkun kisaajankin kiinni. Vesi ei tuntunut liian kylmältä, tarkeni hyvin. Ehkä edeltävän viikonlopun merivesiuinnit mökillä auttoivat karaisemaan, tuntuihan tämä jopa siihen nähden lämpimältä 🙂 Vaihto sen sijaan meni lähes täydellisesti. Edessä meni lisäksi neljä muuta joukkuetta melko lähellä, ja vaihdon jälkeen olin kaikkien näiden edellä, vain yksi pääsi peesiin. Tämä peesikärpänen olikin siinä sitten kaikki kolme kierrosta. Ihan paras terä kyllä puuttui pyörästä, näin lyhyellä matkalla tarvitsisi kummasti enemmän potkua ja sähäkkyyttä. Peesikärpänen meni vielä sniikisti viimeiseen mutkayhdistelmään tultaessa ohi, mutta en raaskinut siinä enää ihan täyttä polkaista eroa ottaakseni kiinni, joten vaihdossa eroa oli nelisen sekuntia.

Vaihto meni aika tasaväkisesti, vaikka vaihto sinällään ei ollut ihan tasaväkinen (pyörälle lähdettiin ja tultiin samasta aukosta, tämä muutos tehtiin ihan viime hetkellä ennen kisaa, kun pyörät oli jo rekeissä, ja olin valinnut toisesta päästä pyöräpaikan – kaikkein pisin matka mennen tullen taluttaa, kun jotkut eivät taluttaneet juuri metriä enempää kumpaankaan suuntaan tultaessa). Noh, tällaista se joskus on 🙂 Juoksu lähti ihan hyvin, vaikka 1500m on ihan liian lyhyt matka tuntuakseen omalta. Otin karkulaisen kiinni (joka oli meidän kanssa vielä samassa sarjassa, naisankkuri tulossa) ehkä 600m jälkeen, ja kääntöpaikkaa ennen menin ohi. Hetken kaveri pysyi perässä, mutta kun tajusin, että matkahan loppuu piru vie kesken, aloin pistää vauhtia koneeseen lisää ja sain viiden sekunnin eron Juusolle ankkuriosuudelle.

Juuso piti erittäin hyvää vauhtia matkan aikana, ja nappasi vielä yhden miesjoukkueen kiinni, joten päästiin kolmen minuutin turvin juhlimaan voittoa sekasarjassa, ja neljänsiä kokonaiskisassakin 😮

Ehdottomasti voisin osallistua useamminkin tällaisiin sähäköihin kisoihin, ja toivottavasti pääsen ensi vuonnakin mukaan kisaan!

Siellä se nyt on!

Kisasta löytyy areenasta vielä tämän kuukauden ainakin katsottavissa 45min kooste, jonka yle kuvasi tapahtumasta. Tässä seurataan pääosin miesjoukkueiden (kärjen) etenemistä mutta viihdyttävää ja dramaattistakin seurattavaa löytyy, kannattaa katsoa!

Vielä viikko Joroisille, yhdeksän viikkoa kauden pääkisaan. Tänään lauantaina viimeinen pidempi yhdistelmä ennen Joroisia, kun tein 3h pyörän (sis. 1h30min puolikkaan tehoilla) + 8km juoksu (sis. 5km kovaa ~1h maksimin vauhtia). Ensi viikko meneekin jo leppoisammin, vaikka kevyttä tekemistä tulee ja muutamia lyhyitä kisavauhtisia vetoja. Yritetään pitää jonkinlainen tatsi tekemiseen, vaikka fiilis on, että ihan ei olla puolikkaan vaatimissa raameissa vielä, tekeminen tuntuu olevan pahasti kesken vielä sekä pyörän että juoksun osalta kohti Chattanoogaa.

Nyt fiilistellään viikko, palataan asiaan Joroisten jälkeen!

Similar Posts