Aktia Hakunilassa

Lauantaina alkoi monen etenkin pk-seudulla/lähettyvillä asuvan juoksijan talven hieno juoksukausi, kun yksin ei tulisi juostua kuitenkaan niitä kovia juoksuja, ja toisaalta paljoa ei kilpailutarjontaa ole enää syksyn päättyessä. Tässä siis erinomainen mahdollisuus käydä tekemässä edes se kuukauden ainoa kovempi juoksu, jotta juoksun taito ei katoa talven aikana ihan kokonaan 🙂

Teiden ollessa vielä sulia, etenkin marraskuun ja maaliskuun ajan, myös joskus muutkin kuukaudet, on tämä juoksutapahtuma monelle hyvä paikka testata päivän kuntoaan. Omia tavoitteita ei pahemmin ollut kovempien juoksujen puuttuessa, mutta ainakin alle 38.30 halusin juosta, myös syyskuun ratakympin ajan, 38.10 alle olisi ollut kiva päästä. Erittäin tyytyväinen olisin ollut alle 38min tulokseen, mutta epävarmaa se olisi.

Paikalla törmäsin muutamiin tuttuihin, joilla oli osittain saman suuntaisia ajatuksia kuin itsellä, mutta lopulta oikein kukaan ei päätynyt juoksemaan itselle sopivaa vauhtia. Mutta porukkaa oli kuin pipoa kuitenkin, olisiko ollut reilu 300 juoksijaa kympillä varmistamassa, että yksin ei juurikaan tarvitsisi taivaltaa kenenkään. Alkulämpän jälkeen jäin pohtimaan, mikä on päivän varustus. Kengät olivat selvät, muttalyhyet vai pitkät trikoot? Lämpötila oli siinä nollan ja +2 asteen välillä, mutta tuuli voisi tehdä tilasta ihan mitä tahansa. Jälkikäteen ajatellen tein ehkä aavistuksen väärän valinnan valitessani pitkät trikoot, tosin hyvin ohuet sellaiset. Lyhyilläkin olisi tarjennut varmasti. Noh, ainakaan hanskoja en ottanut, ja niitäkään ei tarvinnut. Eipä tuo paljoa kuitenkaan tainnut maksaa ajassa.

Alkumatka mennään alamäkeen, joten jos sellaiseen 3.50/km keskivauhtiin pyrkii, alussa on ihan sallittavaa mennä muutama sekunti kovempaa. Niinpä ensi kilometri mentiin 3.46, joka tuntui helpolta. Toinen tultiin helppoa pätkää 3.44, eli 7.30 oli 2km väliaika. Yllättävän helpolta tuntui. Ajatuksissa oli, että ensimmäiset kaksi km ja lisäksi viimeinen km menee “helposti”, joten kympistähän jää kärsittävää vain 7km matka. Muutenhan kymppi on ihan perseestä, tosi inhottava matka, kun pitäisi mennä yli anaerobisen kynnyksen koko matka käytännössä. Kolmonen tuli 3.48, joka oli tasainen pätkä. Hyvältä vaikutti, selkiä oli edessä, osa alkoi kyllä jo jäämään, mutta onneksi oli samanvauhtistakin porukkaa. Neloseen tultiin myös 3.48, josta alkaa yleensä tämän reitin vaikein km, kun on isompi töppyrä kaavuttava.  Kärki oli tullut vastaan noin 4.5km paikkeilla ja kovaahan siinä nelikko tuli, sellaista 31min vauhtia suunnilleen. Puolimatkassa oltiin kuitenkin itse ajassa n. 18.50, eli n. 3.45 tuli tämäkin pätkä.

Nyt alkoi samanvauhtinen porukka jäämään pois, kaksi edellä mennyttä näyttivät menevän kuitenkin samanmoista vauhtia, joten heidän selkiään vähän kauempaa seurailin. Kutonen tuli 3.45 aikaan, jossa myös ohitin pääministerin. Mahtoi olla Alexilla loppu aika vaikea, kun maalissa eroa oli 90s. Sen verran kaveri myös viivan jälkeen taisi ainakin itseään keräilläkin. Vauhti tuntui itselle helpolta, joten meno maittoi. Seiska tuli samaa vauhtia edelleen, ja kaksi edellä mennyttä samanvauhtista selkääkin olivat siinä sopivasti n. 2-50m päässä. Oli siinä välissä toki aina välillä muita, mutta vauhtieroa alkoi olla, joten heistä sai lähinnä hyvää buustia kun kruisaili ohitse. Toisen edellä menneen tyypin huoltaja/valmentaja huusi hyvin autosta koko loppumatkan tästä eteenpäin, mikä on meno ja miltä meno näyttää ja buustasi kaveria. Hyvin se auttoi itseäkin, kun tätä selkää ei halunnut päästää karkuun. Kasi ja ysi tultiin vähän reippaammin, siinä 3.43 tienoille ehkä, ja viimeisen km alkaessa ruuvasin vauhtia vielä lisää, ja sitä enemmän alkoi selkiä tulla vastaankin. Toisen edellä hyvää vauhtia pitäneen kaverin kuittasin, mutta tämä valmentajakaveri ei millään lähestynyt tarpeeksi. Vauhtia oli siinä 3.35, kun kurkkasin jossain vaiheessa km aikana. Viimeiset voimat pistin peliin n. 2-300m ennen maalia, ja muutaman metrin päähän pääsin tästä aivan mahtavaa kiriapua tarjonneesta kaverista, mutta en siis ihan ohi lopussakaan, matka loppui hieman kesken.

Oma loppuaika oli 37.05, joka ylitti kyllä selvästi tavoitteet, ja mikä parasta, juoksu tuntui HELPOLTA koko matkan, oli lähes varmuudella helpoin kova kympin kisa jonka olen juossut tosissani, ainakin yrittänyt. Ehkä kuitenkin jotain piileviä voimia jäi käyttämättä, kun viimeinen km tuli 3.25.

Kevään kuntoon on vielä (vähän!) matkaa, mutta ollaan tässä selvästi edellä vuoden takaista tilaa, tässä vaiheessahan podin vain tautia, joka esti suuremmat treenailut vuodenvaihteeseen asti. Ennen tätä tautia Berliinissä oli mennyt 2.58 ja kymppi pari viikkoa sitä ennen 38.33. Keväällä takana oli myös useamman kuukauden treenijakso, joka sisälsi melko hyvin tehoa, joka toki näkyi sitten juoksukunnossa. Juoksukunto ei tosin enää parantunut siitä, ehkä jopa laski kesän edetessä, joten ollaan ensi vuonna varovaisempia aikaisten tehojaksojen kanssa, kun pohjia ei ole vielä monia vuosia alla.

Alla muutama kuva paikalla olleen kuvaajan, Kimmo Rönnbergin toimesta. Lisää kuvia osoitteessa https://plus.google.com/photos/118174826190776556059/albums/6081964858280552881?authkey=CL66he-Gkqfmcg