Vakavasti, mutta ei tosissaan

Lauantaina lunastan lupaukseni. Onneksi vain itselleni. Paikoin varsin päämäärätön treenaaminen siivittää minut Joroisten lähtöviivalle. Edessä on ensimmäinen tavoitteeni. Tai oikeastaan toinen, sillä kävin sprinttaamassa Kiskossa viime kesänä – ja jäin koukkuun. Lopullinen haaveeni (en uskalla vielä sanoa tavoite) on julistaa jonain toivottavasti kauniina päivänä olevani Teräsmies. Mutta siihen ei pelkkä haaveilu riitä.

Valmistautuminen on ollut upeaa aikaa. Jotenkin tässä on nyt konkretisoitunut se sanonta, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Treenaaminen, tiedon vimmaisa hakeminen, suunnittelu, uudet tutut jne. Kaikki tämä on tullut bensanhöyryiseen elämääni reilun vuoden aikana. Yhdellä sanalla: upeaa! Kun tätä kirjoitan, niin litkin samaan aikaan aamupuuron kylkiäisenä puolta litraa vettä ja puolta litraa urheilujuomaa. Niin ja tietysti kupin kahvia, ettei mene liian vakavaksi. Tämä litkiminen onkin sitten yksi oma stoorinsa tässä valmistautumisessa.

Sain ystäväni Risto Dufvan kautta apua valmistautumiseen kovalta taholta. Olympialääkäri Harri Hakkarainen teki minulle perskohtaisen nesteytyssuunnitelman. Sitä varten tein omat pohjatyöni ja esimerkiksi tsekkasin kuinka paljon painoni putoaa tietyllä liikuntamäärällä. Tulos oli yllättävä. Tämän pohjalta Doctor Hakkarainen piirsi käyränsä ja niiden mukaan nyt mennään. Konkreettisen avun merkitystä ei voi vähätellä, eikä myöskään apua henkisellä puolella. Kun tiedän tämän puolen olevan maan kärkitason taustajoukon näpeissä, niin harrastukseni ei ainakaan siihen kaadu. Myönnän rouva Tuomisen pyöritelleen jälleen kerran kaunista päätänsä, kun hymyillen näytin hänelle printtaamaani nesteyssuunnitelmaa.

Otanko taas liian vakavasti? Tältä osin kyllä, mutta kilpailuviettiä en onneksi ole vieläkään saanut. Haluan harrastaa tyylillä, mutta vain ja ainoastaan nauttia. Saan rallissa ihan riittävästi seurata sekunteja ja olla kisastressin vaikutuksen alaisena, etten halua sitä samaa tässä lajissa. Eikä se edes mitään auttaisi. Tarkoitus ei ole kilpailla, tarkoitus on nauttia ja harrastaa. Tavoite minulla on vain selviytyä reitti läpi. Ehkä sitten sen pohjalta voin asettaa seuraavan tavoitteen. Seuraava puolikashan on edessä jo Tahkolla ihan kohta. Nyt kuitenkin ajatukseni on vain käydä pulahtamassa järvessä, fillaroida toivottavasti kauniissa kelissä Rantasalmelle ja takaisin, ja lenkkeillä Joroisten kaduilla ja kujilla. Tahkolla voin asettaa sitten vaikka Joroisen ajan tavoitteksi.

Koska olen melkoinen taiteilijaluonne, niin joudun lähes poikkeuksetta laatimaan itselleni seikkaperäisen muistilistan. Niin tein tämänkin kisan kanssa. Listasta tuli yllättävän pitkä. Pelkästään tavaroita ja varusteita tulee pakata matkaan mukaan yllättävän paljon. Sitten vielä ne kaikki muut muistettavat asiat. Olen siis itseni joukkueenjohtaja. Mutta tosiaan, rallikartturina joudun näitä juttuja pohtimaan ja laatimaan työkseni. Kisan nettisivuilta löytyvä kilpailijainfo vastaa aika tavalla rallin MM-sarjan osakilpailujen RallyGuidea. Loistavasti laadittu opas, jota olen tuijotellut päivittäin. Mitään siitä en tosin muista. Täytyy lukea vielä jokunen kerta uudestaan.

Vesi ja urheilujuoma vanhimmat aamuvoitehista. Kummasti alkaa muuten kaurapuuro tökkiä, kun vatsalaukkuun lorottelee aamulla litran nestettä normaalia enemmän. Eipä ainakaan tule syötyä itseään ähkyyn. Niin ja vaikka kuinka yritän muuta väittää, niin jännittäähän minua. Jännittää niin perkeleesti, suoraan sanoen. Luotan kuitenkin kannustuksen voimaan. Olen kuullut, että Joroisilla on huikea tunnelma. Kohta saan sen itse todeta. Numero on 928, saa kannustaa.