Sosiaalisen median melske

Asetin tavoitteeksi suorittaa puolikkaan triathlonin kesällä 2014. Täysmatkan vuoro tulee sitten joko seuraavana tai sitä seuraavana kesänä. Olen riemukseni kiinni tavoitteessani. Kaiken a ja o on nautiskelu. Tämän ikäisenä vesselinä en enää halua repiä itseäni väkisin liikeelle ja tehdä treenejä tahtoani vastaan. Tai pitäähän sitä itseään välillä vähän käskyttää, mutta sillä tavalla hyvällä fiiliksellä. Tämä laji ei kuitenkaan ole minulle pakkomielle. Ei ainakaan kovin vakava pakkomielle. Onhan se nyt kieltämättä vähän sitä pakkomiellettäkin.

Tällä tulevana kesänä?

Koska talvi on ollut kuin tilauksesta varsin vähäluminen, niin olen päässyt vuodenaikaan nähden harvinaisen usein lenkille. Normaalisti en talvisin juokse ulkona. En pidä siitä. On kylmä ja liukasta. Puen aina liikaa ja juoksen tassutellen. Sitten on polvet ja alaselkä kipeänä. Nyt on kuitenkin ollut pitoa tennarin alla. Uusien tennareiden alla. Pitihän nekin käydä päivittämässä (Asics Kinsei). Tarvitsen mahdollisimman paljon iskunvaimennusta rallissa revittyyn selkääni. Sellaiset kovien triathlonistien kevyet kiiturit eivät minulle sovi alkuunkaan. Kantapään alla pitää olla kunnon ponnahduslauta. Kilometrejä on tullut mukavasti. Mitään jättipitkiä lenkkejä en ole juossut, vaan maksimi on ollut 15km. Uintia on sen sijaan tullut oma tasoni huomioiden runsaasti. Aloitinhan uinnin vasta reilu vuosi sitten ja nyt olen nostanut kertatreenin kahteen ja puoleen kilometriin. Pyrin uimaan kolmesti viikossa. En aina tuota kahta ja puolta, vaan useimmiten polskin tasan kaksi kilometriä. Matkan mittaamisesta huolehtii ranteessani ammattimaisesti kiiltävä Suunto Ambit 2.

Tunnen ylpeyttä siitä, että ”triathlon-piirit” ovat ikäänkuin hyväksyneet minut mukaansa. En vieläkään tunne ihmisiä henkilökohtaisesti, mutta sosiaalisen median melskeessä seuraamiset ovat vaihtuneet puolin ja toisin. Tämän kaltainen kannustus on omiaan siivittämään eteenpäin. Haluan kuitenkin edelleen korostaa, että olen 42-vuotias aloittelija ja harrastaja isolla h-kirjaimella. En tavoittele kilpailumenestystä, mutta jos pystyn antamaan harrastamiselle tavallaan kasvot, niin se on loistava juttu. Koen onnistuneeni, jos ensiksi päihitän omat tavoitteeni, mutta toiseksi pystyn haastamaan muita kaltaisiani mukaan tähän kiehtovaan harrastukseen. Ainakin ralliporukoissa olen julistanut asiaa varmasti kyllästymiseen asti. GoExpo-messuilla tapasin yhden SoMe-tuttuni, Antti Hagqvistin. Löimme käsipäivää ja juttelimme niitä näitä. Jo aiemmin on ilmennyt, että meillä on yhteisiä tuttuja. Näistä tutuista ainakin pari on lähdössä tulevana kesänä Tahkolle ja parin kanssa on käännytystyö vielä kesken.

Mutta hei! Nyt pystyn uimaan helposti sen pari kilsaa. Rauhallista vauhtia, mutta kuitenkin. 90km taittuu fillarilla kepoisasti ja 21,1km uskoisin läpäiseväni juosten. Sehän tarkoittaa, että ensimmäinen tavoitteeni voisi jopa onnistua. Ja pitihän sieltä messuilta sentään jotain ostaa. Uudet uimalasit ja kisa-asu. Näyttävyys ennen kaikkea! Näyttää myös pahalta, että fillariosastolle tulee ennen kesää pienehkö päivitys. Mutta pidetään tämä ihan tällaisena pienenä ja mukavana harrastuksena vaan. Eikö?