Rima korkeammalle

Alle sata päivää ensimmäiseen koitokseeni. Joroisten klassikkokisa kutsuu kulkijaansa. Sen verran sekaisin tästä lajista olen, että pidän puolikkaan mahdollista läpäisemistä kuitenkin vasta tosiaan puolikkaana lopullisesta tavoitteestani. En kuitenkaan väheksy tätä etappia. Jos tästä selviydyn, niin pidän itseäni jo kovana jätkänä. Eniten jaksan varmasti iloita siitä, että löysin kipinän tässä iässä. Monet ikätoverini ovat kuntoilunsa luovuttaneet. Mutta ei kaikkien tarvitse polskia, pyöräillä ja kirmata pitkin katuja ja kujia. Sisältöä löytyy eri tavoin.

Ralliautoilun kartturina toimiminen asettaa treenaamiselle omat haasteensa. Mutta niin kauan kuin triahtlonministeri Stubb osaa asettaa treeninsä päiväohjelmaan, niin kaikki selittely on turhaa! Vaikka toki Alexin treenaaminen aiheuttaa jopa valtiovallan entisessä sporttiministerissä närästystä. Itse en ole niin huolissani muiden ihmisten omista aikatauluista. Omissa riittää järjestelemistä ihan riittämiin. Arvostan jokaista, joka jaksaa huolehtia kunnostaan. Uimahallissamme käy kesällä 77 vuotta täyttävä teräsukko, joka molskahtaa samaan altaaseen kolmesti viikossa ja etenee parin kilometrin kertavauhtia. Pitkäkestoinen harrastus näkyy veteraanin ryhdissä.

Pyrin jokaisella reissulla lenkkeilemään niin paljon kuin mahdollista. Aina se ei ole mahdollista. Päivä voi alkaa heti kuuden jälkeen ja työt päättyä iltakymmeneltä. Silloin on järkevämpi luopua treenistä ja painaa pää tyynyyn. Ei tämä sentään niin vakavaa ole, että väkisin pitäisi lenkkareita jalkaa repiä. Olimme ajamassa kisan Portugalissa ja siellä hotellissamme oli kuntosali. Hyödynsin sitä ahkerasti ja kävin myös tutustumassa aamulenkillä paikallisiin kujiin. Vaikka määrät jäävät vähäisiksi, niin on se pienikin liikkuminen aina plussaa. Portugalin rallin testeissä hotellimme oli paikallinen urheilukeskus, joten siellä riitti touhuttavaa. Tutustuin ensimmäistä kertaa tenniksen saloihin. Kuljettajani Juho Hänninen haastoi matsiin ja se tietysti käynnistettiin. Hänninen julistettiin voittajaksi eränumeroin 9-3. Pidin lajista, mutta en kuitenkaan aio sen enempää vihkiytyä karvapallon kanssa.

Samaisessa hotellissa oli myös mitat täyttävä uima-allas, joten sain siinä polskittua kertaalleen tunnin treenin. Uinti onkin alkanut sujua kerta kerralta paremmin. Muistan elävästi Jani Sievisen sanat, kun hän opetti minulle reilu vuosi sitten ensimmäiset alkeet. ”Kun pystyt vetämään 500m, niin sen jälkeen matkalla ei ole väliä”. Pidin puhetta höpöjuttuina. Mutta perhana, Sievinen oli oikeassa! Normaalisti uin kolmesti viikossa 2,5km, joten nyt oli aika haastaa itseäni vähän lisää. Uin eräänä aamuna täyden pituuden, eli 3,8km. Se sujui tuskitta. Olin suorituksen jälkeen täysissä voimissa. Aikaahan siihen meni, mutta edelleen vastustajani ei ole aika. Taistelen matkaa ja itseäni vastaan. Koska olin suorituksesta tavattoman ylpeä, niin tökkäsin Suunnosta kuvan Twitteriin. Riemukseni monet seuraamani triathlonistit peukuttivat (twitterin tapa on lisätä suosikiksi) tuota potrettia. Se kannustaa eteenpäin. Kiitos siitä!

Kun tätä kirjoitan, niin pyöräni on keväthuollossa. Lähden sitä kohta hakemaan ja kenties heti ajamaan ensikilometrit. Mutta se pyörä on vielä sellainen Tour de France -malli. Koska ulkonäkö on enemmän kuin puoli suoritusta, niin fillari pitää lähiaikoina päivittää. Tulette kuulemaan siitä ihan varmasti! Uuden triathlon-asun hankin jo…