Kuntoilua ja selityksiä

Asetin itselleni tavoitteeksi vetäistä puolikkaan tulevana kesänä. Siinä tavoitteessa olen ja pysyn edelleen. Otin pohjafiiliksiä kipaisemalla Lohjan Kisakalliossa sellaisessa maksimitestissä. Totta kai tiesin jotain omasta kunnostani, mutta halusin jotain faktaa paperille. Oikeastaan pääasia oli saada tietää oma maksimisyke. Testi sujui ehkä jopa yli odotusten. Minuun läiskittiin kasa piuhoja ja poljetettiin finaaliin. Syke jaksoi kiivetä lukemaan 197, jota sekä minä että testaaja piti suorastaan erinomaisena suorituksena. Kuntoni arvioitiin ikäni huomioiden myös erinomaiseksi. Lähdin Kisakalliosta kotiin iloisena keski-ikäisenä miehenä. Okei, pitää toki muistaa jatkaa tätä kuntoilua. Mulla on sellainen tunne, että luokitus myös putoaa melkoisen pikaisesti.

Olen saanut käytännössä vain ja ainoastaan positiivista kannustusta sen jälkeen, kun ”julistin” tulevani teräsmieheksi jonain toivottavasti kauniina päivänä. Mutta on sitä toisenkinlaista palautetta. Käyn treenaamassa uintia aamuvuorolla. Aamuvuorolla sen vuoksi, että siihen saa liput halvemmalla. Siellä on yksi sun toinen ukko tullut tutuksi. Joukossa on myös muutenkin tuttuja, joita näin pienessä kylässä tulee nopeasti. Yksi heistä kysäisi uitua matkaani ja aikaani eräänä aamuna poistuessani altaasta. Kerroin lukemat. Hän totesi, ettei minun vielä kannata lähteä niihin teräsmieskisoihin. Olin äimänä ja hämmästelin kommenttia. Kerroin tavoitteeni, eikä se tosiaan ole minkään kisan voittaminen, vaan itsensä voittaminen. En varmasti nouse ensimmäisten joukossa vedestä ylös, mutta uskon kuitenkin nousevani. Se riittää tässä vaiheessa vallan mainiosti.


photo: Hyundai Motorsport

Oi kuinka helppoa on valehdella itselleen. Joo, nyt on näitä pyhiä, niin sitten niiden jälkeen mä vedän taas kunnolla. On ollut myös vähän reissuja, joiden aikana treenaaminen on lapsellisen helppoa jättää vähemmälle. Näin mulle kävi. Hyundain WRC-tiimin jutut rikkoivat viikkoja sopivasti. Muutama reissu ja siihen joulu päälle. Nappasin kuitenkin joulupäivänä itseäni taas niskasta kiinni. Tämä oli kuitenkin loistava esimerkki siitä, että koko tavoite on kiusallinen helppo unohtaa ja nauttia helposta elämästä. Vähän piffiä ja punaviiniä ja sitä rataa.

Mutta hei! Nyt alkaa vuosi 2014 ja mulla on tavoite rynniä puolikas läpi. Kova tavoite sekin on, siis mulle. Reissuja on taas tulossa vaikka millä mitalla, mutta niiden oheen sovitan treenamiset. Ja niin kauan kuin se yksi ministeri pystyy vetämään täyden matkan alle kymmeneen tuntiin, niin selittely duunikiireillä ei taida mennä läpi. Fillari on viritetty sisälle, lunta odottelen, juosta pystyy siihen asti ja uimahalli on auki myös talvisin. Hyvää kuntoiluvuotta 2014!