No niin, nyt on sitten triathlon kausi takana ja aika miettiä mitä jäi käteen. Mikä meni hyvin, mikä ei? Mitkä oli kohokohtia ja mitkä aalonpohjia. Teen tässä siis hieman tilinpäätöstä tästä kesästä. Aloitetaan noista “top-fiiliksistä” Topit – Perheeni ja Vaimoni Teija Nämä kliseeltä kuulostavat asiat ymmärtää vasta sitten kun sen kokee. Perheeni oli mukana kaikissa…
Uskomaton Tahkotriathlon ja samalla koko kesän Finntriathlon-sarja on takana. Tahkolla aurinko hymyili kilpaa minun ja muun triathlonkansan kanssa. Pakko hehkuttaa Tahkotriathlonia. Upeaa! Loistavaa! Tyylikästä! Ylisanojen ryöpytykseen yhtyvät varmasti kaikki paikalla olleet. Tahko tarjoaa mielettömät puitteet triathlontapahtuman järjestämiselle! Aivan huikeaa. Tätä lisää. Tunnelmia lähtöalueelta. Huikeat paikat! Oma tutustumismatka triathlonin maailmaan jatkui nyt puolimatkan merkeissä. Saavuin Tahkolle…
Tätä kirjoittaessa katselen samalla poikani yleisurheilu treenejä. Tänään vuorossa seiväshyppyyn tutustuminen. Oon kade kun poikani pääsee tuollaista treenaamaan, mutta samalla todella iloinen. Tämän näkeminen vie omia ajatuksia joroisista hieman pois päin, eikä Se matka mikään peikko ole. Samalla somessa silmääni on ponnahtanut monesta suunnasta, että Joroinen lähestyy, oletko valmis? Ei sitä varmaan koskaan voi todeta…
Otsikko johdattaa harhaan. Tahallaan. Mutta on siinä pieni totuuden kasvava siemen. Joroinen lähestyy, eikä sovi uhohtaa Tahkoa, jonne olen myös ilmoittautunut. Fiilis on katossa, ja odotan näitä tapahtumia todella paljon. Minulla on kilpailuvietti, mutta ei tässä lajissa. Sitä on monen vaikea uskoa tai kenties edes hyväksyä. Lähes poikkeuksetta kuulen kilpailuvietin tulevan, kunhan vain se numero…